Villa Kumpulassa on tällä hetkellä melkoinen kaaos!
Aloitin muutostyöt ensin olohuoneen verhoista, jotka olivat mielestäni aika synkeät, koska verhojen vaihto vaikutti helpommalta hommalta kuin poikien huoneen tapetointi. Halusin olkkariin jotain vaaleampaa... Verho-projekti jäi kuitenkin kesken, kun päätinkin tapetoida aikuisten makuuhuoneen -älkää kysykö, mistä tämä ajatus lähti, sillä en tiedä! Ajatukseni tuntuvat pomppivan asiasta toiseen kuin pingispallot. No, makkari on nyt tapetoitu, listat vielä puuttuvat. Aikaisemmat listat olin tehnyt balsasta, mutta nyt taidan laittaa "oikeaa" listaa, jota alkuvuodesta tilasin Minimaailmasta. Tapetti on ohutta askartelukartonkia, kiinnitin sen kaksipuoleisella teipillä seinään. Olisin voinut liimatakin, edellinen paperinen tapetti oli liimattu paperiliimalla paikoilleen, ja hyvin se kesti monta vuotta. Teippi ei ehkä pidä yhtä hyvin, mutta korjailenpa sitten, jos tulee tarvetta.
Tässä lähikuva tapetoidusta makuuhuoneesta. Listoja voisi ehkä laittaa kattoonkin... No, täytyy miettiä sitä.
Makuuhuoneen sisustus menee nyt lähes kokonaan uusiksi, koska värimaailma muuttui sinisävyisestä violetiksi/vaaleanpunaiseksi.
Haluaisinkin ostaa Villa Kumpulaan muutamia uusia kalusteita, mutta kylläpä on vaikeaa löytää aidon näköisiä kalusteita, jotka olisivat kokoa 1:16! Lyndby-kalusteet olisivat sopivan kokoisia näille Ari-nukeilleni, mutta ne ovat muovia ja aika räikeitä väritykseltään, joten en oikein tykkää niistä. Ja vanhoja, puisia kalusteita on vaikeaa löytää... Pitäisi kiertää kirppareita ahkerasti. Muutamista verkkokaupoista löytyi koottavia kalusteita kokoa 1:16, en tiedä, pitäisikö sitten hyödyntää näiden kauppojen tarjontaa vai yrittää väkertää itse tarvittavat kalusteet. Minimaailmasta löysin myös muutamia valmiita/puuvalmiita kalusteita, jotka voisivat kokonsa puolesta toimia myös 1:16 mittakaavan nukkekodissa. Luultavasti tilaan sieltä jotain lähiaikoina.
Kävin läpi myös Doloresin tarjonnan, siellä olikin paljon kiinnostavia tarjouksia, ja vaikka en löytänyt mitään erityistä juuri Villa Kumpulaan (huonekaluja oli tarjolla yllättävän vähän), löysin paljon kaikenlaista kivaa Hopeamäkeen...
Näistä ostoksista ainakin lapsen sänky, jakkara, tarjotin ja suurin osa astioista menevät Hopeamäkeen. Pienoja, vetimiä ja melonin viipaleita voi hyödyntää myös Villa Kumpulassa. Samoin nallen ajattelin lahjoittaa Villa Kumpulan lapsilauman käyttöön. Hana on menossa Hopeamäen kylpyammeeseen ja kukkaruukut päätyvät mikä minnekin...
Minulla on näköjään aina monta eri projektia kesken, kuten lukijani ehkä ovat huomanneetkin. Tälläkin hetkellä työpöydälläni nököttää yhä ompelukone sekä aivan liian monta keskeneräistä ompelutyötä, nukkekotiaskartelujen lisäksi. Olen monta kertaa yrittänyt, että tekisin aina yhden jutun loppuun ennen kuin aloitan seuraavaa, mutta se ei vaan onnistu. Olen liian impulsiivinen moiseen, ilmeisesti. Kaipa sitä ihmisen on vaan hyväksyttävä oma tapansa toimia ja elää. Kaikki projektini ovat kyllä aina valmistuneet, mutta joskus siihen menee aikaa, toisinaan jopa vuosia.
Miksi sitten projektit vaihtuvat niin tiuhaan? Olen miettinyt sitä paljon ja tullut siihen tulokseen, että yksinkertaisesti vaan kyllästyn niin nopeasti. Kaipaan vaihtelua. En jaksa tehdä yhtä ja samaa juttua viikkokausia ja siksi minulla onkin paljon erilaisia harrastuksia nukkekodeista hevoseen. Tämän luonteenpiirteeni vuoksi esim. soittoharrastukseni ei koskaan edennyt niin pitkälle, että minusta olisi tullut oikeasti hyvä soittaja. Olen sellainen "sunnuntaipimputtaja". En jaksanut harjoitella tarpeeksi, se ei vaan kiinnostanut, ei ollut motivaatiota. Sen sijaan monien eri soittimien kokeiluun kiinnostusta on riittänyt: olen harjoitellut mm. sähköurkujen, pianon, alttonokkahuilun, viulun, kitaran, banjomandoliinin ja pianoharmonikan soittoa. Rumpujakin tuli joskus kokeiltua. Yleensä kiinnostukseni lopahtaa siinä vaiheessa, kun olen hoksannut, kuinka soitin toimii, mistä ja miten eri sävelet löytyvät jne. Sama homma on vieraiden kielten kanssa. Olen opiskellut monista kielistä alkeet, mm. italiasta, ranskasta ja kreikasta. Kiinnostus lopahtaa siinä vaiheessa, kun pitäisi ryhtyä pänttäämään ja opettelemaan sanoja ulkoa. Kielioppi ja kielen rakenne kiinnostavat, mutta ei se pänttääminen... Tästä kaikesta on seurauksena se, että osaan vähän kaikenlaista, mutta en mitään sillä tavoin, että olisi oikea mestari. En ole superhyvä missään. Mutta se ei oikeastaan haittaa minua millään tavoin.
Eksyinpäs nyt aika kauas nukkekotiaiheesta! Palaan siihen vielä sen verran, että laitan tähän loppuun vielä kuvan matosta, jonka virkkasin eilen Villa Kumpulan olohuonetta varten. Malli on keksitty sitä mukaa, kun virkkaus eteni, joten ohjetta tähän mattoon ei löydy.
Tässä turinat ja mietteet tältä erää. Hyvää juhannusta kaikille, älkää polttako itseänne auringossa ja vesille vain selvin päin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti