Blogissani on ollut hiljaista. Kävimme syyslomalla Kreikassa Kosin aurinkoisella saarella ja sen jälkeen en ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne blogiini yhtään mitään. Laitan kyllä matkasta muutamia kuvia kunhan saan kuvat purettua kamerasta. Sitten kun ehdin ja jaksan. Sitten kun viitsin ja saan aikaiseksi. Saamattomuutta on taas ilmassa, kuten joka syksy. Pimeys väsyttää ja imee kaiken energian kuin märkä asfaltti valon. Onneksi kaamosväsymys tuntuu tänä syksynä kuitenkin olevan vähäisempää kuin vaikkapa vuosi sitten. Joulua kohti mennään rytinällä ja sittenhän se päivä alkaakin taas pidentyä.
Viikko etelän auringossa teki hyvää. Imin auringonvaloa ja energiaa itseeni oikein urakalla koska tiesin, mikä täällä Suomessa odottaa: pimeys ja kylmyys. Eniten vihaan harmaita, sateisia päiviä. Niitä ei Kosilla onneksi ollut. Kulkukissoja siellä oli kyllä siitäkin edestä. Otin niistä paljon kuvia, koska kissat ovat niin kuvauksellisia ja kiehtovia eläimiä.
Heppani siirtyi lokakuussa pois ruunalaumasta. Muut hevoset kiusasivat Romppua niin, että elämisestä laumassa ei tullut mitään. Heppa oli jatkuvasti verihaavoilla. Lomammekin aikana tuli haava silmän alle, onneksi ei silmään. Muilta tallin asiakkailta kuulin, että jos heppani oli yrittänyt vaikkapa makoilla, muut hepat olivat jatkuvasti ajaneet sitä ylös. Hetkenkään rauhaa ei sille annettu. Eipä ihme, että ruuna-poloinen oli jatkuvasti niin uupunut! Nyt se on kuin toinen hevonen: pirteä ja iloinen. Eikä haavoista ole tietoakaan!
Se kyllä hieman suututtaa, että tallin henkilökunta ei kertonut minulle lauman ongelmista. Oli ikävä kuulla muilta asiakkailta, että hevostani kiusataan laumassa oikein urakalla. Itsehän en ongelmia havainnut, koska silloin kun olin tallilla, heppa oli minun kanssani. Mutta pääasia on, että pysyviä vammoja ei tuosta laumakokeilusta tullut. Uskallan kyllä taas kesällä laittaa Rompun laumaan takaisin. Silloin hepoilla on kylliksi heinää ja tekemistä sen nyhtämisessä eikä taistelua ruoasta tule sillä tavoin kuin nyt "keinoruokinnan" aikana.
Nykyään näen ruunaa useammin kuin ennen, sillä täysihoidon kallistumisen vuoksi siirsin hepan puolihoitoon. Siivoan siis itse tällä hetkellä hepan karsinan ja laitan sille ruoat ja iltaheinät. Tallihommat ovat olleet mukavaa puuhastelua, mutta tokihan ne vievät aikaa. Toistaiseksi homma on kuitenkin toiminut hyvin.
Herra C:n asiat eivät valitettavasti ole yhtä hyvin kuin ruunan. Pari päivää sitten koiran kävely meni vaikeaksi ja koira on selvästi tuskissaan. Takajalat eivät toimi kunnolla ja koiralla on todennäköisesti kipuja joko selässä tai jaloissa tai molemmissa. Herra C saa nyt levätä, lenkeille siitä ei ole. Eilen se ei halunnut mennä edes ulos, jouduimme houkuttelemaan sen omaan pihaan tarpeilleen. Onneksi meillä on kotona vielä koiralle määrättyjä kipulääkkeitä. Annamme nyt niitä viikon ajan ja jos C:n olo ei kohene, viemme sen lääkäriin. Sitten vaan toivotaan, ettei se ole se viimeinen matka...
Äh. En halua edes ajatella koko asiaa!
Illat ovat menneet nukenvaatteita neuloessa. Kummitytön äiti toivoi lapselle joululahjaksi nukenvaatteita, ja hetihän niitä oli ryhdyttävä tekemään. Pieniin neuleisiin saa mukavasti upotettua langanloppuja. Aion myös ommella muutamia nukenvaatteita, tilkkuja kun on nurkat pullollaan.
Näin on syksy täällä sujahdellut. Lunta yhä odotellaan...
5.11.2014
7.10.2014
Heppakortteja
Työpöytääni siivotessani löysin vanhan kalenterin, jossa oli kuvia hevosista. Koska en raaskinut heittää kauniita heppakuvia paperinkeräykseen, päätin tehdä osasta kortteja. Niitä syntyikin sitten aika monta... Tässäpä kuvia:
Kuten huomaatte, joukkoon mahtui muutama jouluinenkin kortti. Sattui sopivasti olemaan muutama tuollainen talvinen heppakuva, siitähän se inspiraatio joulukorttien tekoon tuli. Muuten se ei kyllä vielä tässä vaiheessa syksyä oikein innosta.
Tämä viimeinen kortti ei ole heppakortti, vaan otukset kortissa ovat olevinaan flamingoja. Lintujen malli on saatu askartelulehdestä, jonka ostin kauan sitten.
Olen ollut pari päivää kotona flunssaista lasta hoitamassa, siinä syy, miksi yllättäen on löytynyt aikaa askarteluun! Huomenna menen taas töihin ja tenavan kanssa kotiin jää mies, joka itsekin valitteli aamulla kurkkukipua. Oi voi tätä flunssa-aikaa... Jos huonosti käy, olemme syyslomalla sairaana koko porukka. Mutta sille ei voi mitään ja turhapa sitäkään on etukäteen murehtia!
Ulkona niin ihanasti pilkistelee aurinko pilvien lomasta... :)
Kuten huomaatte, joukkoon mahtui muutama jouluinenkin kortti. Sattui sopivasti olemaan muutama tuollainen talvinen heppakuva, siitähän se inspiraatio joulukorttien tekoon tuli. Muuten se ei kyllä vielä tässä vaiheessa syksyä oikein innosta.
Tämä viimeinen kortti ei ole heppakortti, vaan otukset kortissa ovat olevinaan flamingoja. Lintujen malli on saatu askartelulehdestä, jonka ostin kauan sitten.
Olen ollut pari päivää kotona flunssaista lasta hoitamassa, siinä syy, miksi yllättäen on löytynyt aikaa askarteluun! Huomenna menen taas töihin ja tenavan kanssa kotiin jää mies, joka itsekin valitteli aamulla kurkkukipua. Oi voi tätä flunssa-aikaa... Jos huonosti käy, olemme syyslomalla sairaana koko porukka. Mutta sille ei voi mitään ja turhapa sitäkään on etukäteen murehtia!
Ulkona niin ihanasti pilkistelee aurinko pilvien lomasta... :)
6.10.2014
Pakon edessä
Ruuna Rompsukkainen on ollut kesäkuun alusta saakka ruunalaumassa ja viihtynyt hyvin. Humma on laumassa paljon rauhallisempi kuin koskaan yksin tarhattuna ja sen myötä sitä on ollut myös helpompi käsitellä, eikä maastossakaan ole ollut samanlaista hörhöilyä kuin esim. viime talvena.
Mutta koska hevosenleikki on mitä on, joskus rajuakin, niin hepoille sattuu ja tapahtuu! Pari viikkoa sitten sain nuorirouva T:ltä puhelun, että Rompulla on etujalan yläosassa lähellä kyynärpäätä verta vuotanut haava. Koska oli ilta eikä haava kuulostanut hengenvaaralliselta, kehotin T:tä antamaan hepalle asianmukaisen ensiavun. Eläinlääkärin saaminen tallille illalla klo 20 aikaan tuntui tuossa vaiheessa liian vaikealta. Tallin henkilökunnalle annoin ohjeet laittaa ruuna aamulla yksin tarhaan, jotta se ei riekkuisi muitten heppojen kanssa ja haava saisi rauhassa parantua.
T hoiti hepan ja seuraavana aamuna kävin itse katsomassa haavaa. Olihan se aika ikävän näköinen ventti. Kävin muutamana päivänä suihkuttelemassa haavaa ja kun alkoi näyttää siltä, että se paranee hyvin, palautin ruunan takaisin laumaan.
Viime viikolla sitten laittoi neiti J viestiä, että hänen mielestään ruunan jalka on turvoksissa. Riensin töistä katsomaan hevosta ja turvoksissahan se jalka oli, paksu kuin mikä! Lisäksi haavasta erittyi keltaista mätää. Eipä siinä auttanut muu kuin hälyttää eläinlääkäri paikalle.
Ruuna sai imppariin viiden päivän antibioottikuurin. Ja kuinkas muutenkaan, penisilliini oli annettava kahdesti päivässä kaulalihakseen pistettynä. En ole koskaan pistänyt mitään enkä ketään ja ajatus toisen elävän olennon pistämisestä on tuntunut minusta aina epämiellyttävältä. Viimeksi, kun polle sai kuurin, mieheni ronskina poikana hoiti pistämisen, vaikka ei mikään hevosmies olekaan. Nyt mies oli työmatkalla, joten eipä siinä auttanut muu kuin ottaa itse ruisku ja neula kauniisti käteen ja opetella pistämään.
Nyt kun lääkekuuri alkaa olla lopuillaan, on pistämisestä tullut jo rutiinia, samoin haavan suihkuttelusta. Myös pesupaikalle menosta on tullut helppoa, aiemmin siinäkin oli kaikenlaista säätämistä. Pakon edessä ihminen näköjään oppii mitä vain, jopa pistämään... Tämä varmasti naurattaa kaikkia hoitoalan ihmisiä, mutta moni neulakammoinen varmaankin ymmärtää, kuinka ylpeä olen nyt itsestäni. Minä osasin!
Haava ei kuitenkaan ole vielä parantunut, vaikka tulehdus onkin selätetty. Laitoin hepan yksin tarhaan heti kun huomasin haavan tulehtuneen, mutta siitä huolimatta se onnistui juoksentelemaan niin, että haava aukesi. Edelleenkin se välillä vuotelee. Juttelin tallityöntekijän kanssa asiasta ja hän oli sitä mieltä, että laumassa heppa todennäköisesti riehuu vähemmän kuin yksin tarhassa, joten palautin hepan laumaan. Nyt vaan jatketaan haavan suihkuttelua ja toivotaan, ettei se tulehdu uudelleen...
On näistä eläimistä paljon työtä, jos niistä on iloakin!
Viime aikoina vapaa-aika on mennyt aika tehokkaasti heppahommissa, joten käsitöille ym. ei ole ollut paljon aikaa. Laitan tähän pari kuvaa viime aikojen tuotoksista, ensimmäisenä kuva virkatusta liinasta, jonka tein purkulangasta:
Sitten kierrätyspöllö, jonka tein äitini toiveesta ja joka lähtee 70-vuotislahjaksi äitini ystävälle:
Ja tässä vielä yksi kortti, jonka olen tehnyt jo kauan sitten, mutta josta en ole muistanut ottaa kuvaa:
Ruska on muuten kaunis tänä syksynä ja usvaiset aamut ja illat ovat luoneet mielenkiintoista, aavemaista tunnelmaa. Näpsäisin muutaman kuvan takametsästä eräänä sumuisena iltapäivänä:
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, toivoo Amalia ja karvaiset kaverit!
Mutta koska hevosenleikki on mitä on, joskus rajuakin, niin hepoille sattuu ja tapahtuu! Pari viikkoa sitten sain nuorirouva T:ltä puhelun, että Rompulla on etujalan yläosassa lähellä kyynärpäätä verta vuotanut haava. Koska oli ilta eikä haava kuulostanut hengenvaaralliselta, kehotin T:tä antamaan hepalle asianmukaisen ensiavun. Eläinlääkärin saaminen tallille illalla klo 20 aikaan tuntui tuossa vaiheessa liian vaikealta. Tallin henkilökunnalle annoin ohjeet laittaa ruuna aamulla yksin tarhaan, jotta se ei riekkuisi muitten heppojen kanssa ja haava saisi rauhassa parantua.
T hoiti hepan ja seuraavana aamuna kävin itse katsomassa haavaa. Olihan se aika ikävän näköinen ventti. Kävin muutamana päivänä suihkuttelemassa haavaa ja kun alkoi näyttää siltä, että se paranee hyvin, palautin ruunan takaisin laumaan.
Viime viikolla sitten laittoi neiti J viestiä, että hänen mielestään ruunan jalka on turvoksissa. Riensin töistä katsomaan hevosta ja turvoksissahan se jalka oli, paksu kuin mikä! Lisäksi haavasta erittyi keltaista mätää. Eipä siinä auttanut muu kuin hälyttää eläinlääkäri paikalle.
Ruuna sai imppariin viiden päivän antibioottikuurin. Ja kuinkas muutenkaan, penisilliini oli annettava kahdesti päivässä kaulalihakseen pistettynä. En ole koskaan pistänyt mitään enkä ketään ja ajatus toisen elävän olennon pistämisestä on tuntunut minusta aina epämiellyttävältä. Viimeksi, kun polle sai kuurin, mieheni ronskina poikana hoiti pistämisen, vaikka ei mikään hevosmies olekaan. Nyt mies oli työmatkalla, joten eipä siinä auttanut muu kuin ottaa itse ruisku ja neula kauniisti käteen ja opetella pistämään.
Nyt kun lääkekuuri alkaa olla lopuillaan, on pistämisestä tullut jo rutiinia, samoin haavan suihkuttelusta. Myös pesupaikalle menosta on tullut helppoa, aiemmin siinäkin oli kaikenlaista säätämistä. Pakon edessä ihminen näköjään oppii mitä vain, jopa pistämään... Tämä varmasti naurattaa kaikkia hoitoalan ihmisiä, mutta moni neulakammoinen varmaankin ymmärtää, kuinka ylpeä olen nyt itsestäni. Minä osasin!
Haava ei kuitenkaan ole vielä parantunut, vaikka tulehdus onkin selätetty. Laitoin hepan yksin tarhaan heti kun huomasin haavan tulehtuneen, mutta siitä huolimatta se onnistui juoksentelemaan niin, että haava aukesi. Edelleenkin se välillä vuotelee. Juttelin tallityöntekijän kanssa asiasta ja hän oli sitä mieltä, että laumassa heppa todennäköisesti riehuu vähemmän kuin yksin tarhassa, joten palautin hepan laumaan. Nyt vaan jatketaan haavan suihkuttelua ja toivotaan, ettei se tulehdu uudelleen...
On näistä eläimistä paljon työtä, jos niistä on iloakin!
Viime aikoina vapaa-aika on mennyt aika tehokkaasti heppahommissa, joten käsitöille ym. ei ole ollut paljon aikaa. Laitan tähän pari kuvaa viime aikojen tuotoksista, ensimmäisenä kuva virkatusta liinasta, jonka tein purkulangasta:
Sitten kierrätyspöllö, jonka tein äitini toiveesta ja joka lähtee 70-vuotislahjaksi äitini ystävälle:
Ja tässä vielä yksi kortti, jonka olen tehnyt jo kauan sitten, mutta josta en ole muistanut ottaa kuvaa:
Ruska on muuten kaunis tänä syksynä ja usvaiset aamut ja illat ovat luoneet mielenkiintoista, aavemaista tunnelmaa. Näpsäisin muutaman kuvan takametsästä eräänä sumuisena iltapäivänä:
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, toivoo Amalia ja karvaiset kaverit!
21.9.2014
Pihatöitä, pihatöitä...
Syksy alkaa saapua meillekin ja hyvä niin, sillä olen jo aivan kurkkuani myöten täynnä pihatöitä. Mukaviahan ne ovat, mutta kroppa on kovilla, kun joutuu tuntikausia heilumaan lapion ja haravan varressa. Ja aikaa riittävään lepoon ei ole, kun on paljon muitakin hommia hoidettavana kuin pihanhoito.
Muutama viikko sitten tilasimme mökille sekä kivituhkaa että n. 130 kuutiota multaa. Otimme töistä muutaman päivän "mullanlevitysvapaata" ja siinähän se viikonloppu meni sitten mökillä rehkiessä. Mutta tulipa tulostakin! Suuri kiitos tosin tässä vaiheessa kuuluu myös appivanhemmilleni: ilman heitä ei pihan keskiosaa olisi saatu laitettua. Piha on keskeltä niin savinen, että mullan levittäminen isolla koneella ei onnistunut, kone vain upposi lälliin eikä tasoittamisesta tullut mitään. Kun appeni ja anoppini huomasivat ongelmamme, he noutivat kotoaan jyrsijän ja appeni jyrsi koko ison multa-alueen niin, että savi ja multa sekoittuivat toisiinsa kohtuullisen helposti levitettäväksi seokseksi.
Alla on muutamia kuvia mökilta. Kuvat on otettu pari viikkoa sitten.
Mökin ja aitan väliin saimme mullan levitettyä melko helposti ja alue alkoi heti näyttää paremmalta:
Vielä vähän myöhemmin, kun multaa oli vähän tasoiteltu lisää, alue näytti tältä:
Kuten yllä jo kerroin, pihan keskiosan tasoittaminen oli koneella aivan mahdotonta. Sitä kuitenkin yritettiin:
Samalla polteltiin viimeisiä kantoja isossa nuotiossa:
Kivikukkulallekin levitettiin multaa, joitakin istutuksiakin sinne on jo laitettu:
Ja kun pihan keskiosa saatiin jotenkuten tasoiteltua, saatiin sinne istutettua muutamia pensasmustikoita:
Aitan vierellä on vielä kasa multaa, joka pitäisi saada levitettyä:
En tiedä, ehdimmekö tehdä sitä tänä syksynä. Kukkasipuleitakin mökillä olisi, nekin pitäisi saada maahan ennen talvea. Tarkoitus oli saada nyt syksyllä heinänsiemenkin jo maahan muhimaan. Mutta jos talvi tulee ennen kuin nämä hommat on tehty, niin sitten se tulee. En enää jaksa stressata tuon mökin kanssa. Kaikkeni olen yrittänyt, enempää en jaksa. Alkaa jo hyydyttää!
Tänään laittelin kotipihaa syyskuntoon. Tyhjensin komposteja sen minkä pystyin ja kasvihuonetta myös. Työ oli raskasta ja minä olin väsynyt. Itku siinä pääsi, kun totesin, että en yksinkertaisesti jaksa nostaa tomaattien kasvualustana toimineita painavia ja märkiä multasäkkejä sekoittaakseni ne jälkikypsytykseen laitetun kompostin joukkoon. Onneksi sain apua mieheltä ja vanhimmalta pojaltani. Miehellä olisi ollut muutakin hommaa, mutta kun hän näki, että vaimo on totaalisen uupunut, riensi hän hätiin. Hyvä niin! On kamalaa on pienikokoinen ja voimiltaan vähäinen nainen. Niin kovasti haluaisin tehdä ja jaksaa, mutta kuten Juice aikoinaan lauloi, niin "minä jaksan uupumiseen mutta kauemmaksi en". Näin se kävi minullekin. Kun en enää jaksanut, niin en jaksanut. Ei siinä auttanut paha sisukaan enää.
Kävin sitten välillä syömässä ja sain sen verran voimia, että leikkasin nurmikon ja haravoin sen. Nyt saavat pihatyöt toistaiseksi minun puolestani olla, jonkin aikaa. Kroppa on ollut kovilla tänä kesänä, nyt se huutaa jo lepoa. Samoin pää. On kaikenlaista huolta ja pelkojakin mielen päällä, välillä tuntuu siltä, että hermo menee ihan totaalisesti. Se on sen merkki, että kuormitusta on ollut liikaa.
Tämän illan lepään. Huomenna on sitten taas uusi päivä.
Muutama viikko sitten tilasimme mökille sekä kivituhkaa että n. 130 kuutiota multaa. Otimme töistä muutaman päivän "mullanlevitysvapaata" ja siinähän se viikonloppu meni sitten mökillä rehkiessä. Mutta tulipa tulostakin! Suuri kiitos tosin tässä vaiheessa kuuluu myös appivanhemmilleni: ilman heitä ei pihan keskiosaa olisi saatu laitettua. Piha on keskeltä niin savinen, että mullan levittäminen isolla koneella ei onnistunut, kone vain upposi lälliin eikä tasoittamisesta tullut mitään. Kun appeni ja anoppini huomasivat ongelmamme, he noutivat kotoaan jyrsijän ja appeni jyrsi koko ison multa-alueen niin, että savi ja multa sekoittuivat toisiinsa kohtuullisen helposti levitettäväksi seokseksi.
Alla on muutamia kuvia mökilta. Kuvat on otettu pari viikkoa sitten.
Mökin ja aitan väliin saimme mullan levitettyä melko helposti ja alue alkoi heti näyttää paremmalta:
Vielä vähän myöhemmin, kun multaa oli vähän tasoiteltu lisää, alue näytti tältä:
Kuten yllä jo kerroin, pihan keskiosan tasoittaminen oli koneella aivan mahdotonta. Sitä kuitenkin yritettiin:
Samalla polteltiin viimeisiä kantoja isossa nuotiossa:
Kivikukkulallekin levitettiin multaa, joitakin istutuksiakin sinne on jo laitettu:
Ja kun pihan keskiosa saatiin jotenkuten tasoiteltua, saatiin sinne istutettua muutamia pensasmustikoita:
Aitan vierellä on vielä kasa multaa, joka pitäisi saada levitettyä:
En tiedä, ehdimmekö tehdä sitä tänä syksynä. Kukkasipuleitakin mökillä olisi, nekin pitäisi saada maahan ennen talvea. Tarkoitus oli saada nyt syksyllä heinänsiemenkin jo maahan muhimaan. Mutta jos talvi tulee ennen kuin nämä hommat on tehty, niin sitten se tulee. En enää jaksa stressata tuon mökin kanssa. Kaikkeni olen yrittänyt, enempää en jaksa. Alkaa jo hyydyttää!
Tänään laittelin kotipihaa syyskuntoon. Tyhjensin komposteja sen minkä pystyin ja kasvihuonetta myös. Työ oli raskasta ja minä olin väsynyt. Itku siinä pääsi, kun totesin, että en yksinkertaisesti jaksa nostaa tomaattien kasvualustana toimineita painavia ja märkiä multasäkkejä sekoittaakseni ne jälkikypsytykseen laitetun kompostin joukkoon. Onneksi sain apua mieheltä ja vanhimmalta pojaltani. Miehellä olisi ollut muutakin hommaa, mutta kun hän näki, että vaimo on totaalisen uupunut, riensi hän hätiin. Hyvä niin! On kamalaa on pienikokoinen ja voimiltaan vähäinen nainen. Niin kovasti haluaisin tehdä ja jaksaa, mutta kuten Juice aikoinaan lauloi, niin "minä jaksan uupumiseen mutta kauemmaksi en". Näin se kävi minullekin. Kun en enää jaksanut, niin en jaksanut. Ei siinä auttanut paha sisukaan enää.
Kävin sitten välillä syömässä ja sain sen verran voimia, että leikkasin nurmikon ja haravoin sen. Nyt saavat pihatyöt toistaiseksi minun puolestani olla, jonkin aikaa. Kroppa on ollut kovilla tänä kesänä, nyt se huutaa jo lepoa. Samoin pää. On kaikenlaista huolta ja pelkojakin mielen päällä, välillä tuntuu siltä, että hermo menee ihan totaalisesti. Se on sen merkki, että kuormitusta on ollut liikaa.
Tämän illan lepään. Huomenna on sitten taas uusi päivä.
Kiinanruusu kukkii!
Siirtin keväällä kiinanruusumme käytävän ikkunan ääreltä olohuoneeseen ja siitäkös kukka innostui. Tällä hetkellä kukka on ainakin puolitoista metriä korkea ja se on myös kukkinut innokkaasti koko kesän.
Eräänä päivänä huomasimme, että yksi kukista olikin vähän erikoisempi:
Sivusta kukka näytti tältä:
Normaali kiinanruusun kukka on paljon yksinkertaisempi, mutta kaunishan tämäkin on:
Kiinnostavaa nähdä, kuinka pitkään kasvi jaksaa kukkia. Valon vähentyessä kukintakin varmaan hiipuu.
Eräänä päivänä huomasimme, että yksi kukista olikin vähän erikoisempi:
Sivusta kukka näytti tältä:
Normaali kiinanruusun kukka on paljon yksinkertaisempi, mutta kaunishan tämäkin on:
Kiinnostavaa nähdä, kuinka pitkään kasvi jaksaa kukkia. Valon vähentyessä kukintakin varmaan hiipuu.
Tilkkujen taikaa
Vaikka kesä on ollut kiireinen, elokuussa minulla oli aikaa ommellakin jonkin verran. Enimmäkseen tein tilkkutöitä. Ensimmäinen tilkkutyö oli harjoittelua, koska en ole ommellut tilkkujuttuja pitkään aikaa. Löysin kivan tilkkublokin ohjeen muistaakseni Tilkunviilaajan blogista (?) ja sitä halusin kokeilla.
Tilkuista syntyi tyynynpäällinen, vaikka aluksi tarkoitus oli tehdä kassi. Toiselta puolelta tyyny näyttää tältä...
...ja toiselta puolelta tältä:
Ompelin myös yhden pöllön. Tämän pöllön täytteenä on styroxpalloja, mutta ei tämäkään kovin hyvin pöydällä pystyssä pysy. Pöllöt vaativat edelleen kehittelyä...
Ompelin myös pari pientä pussukkaa, koska halusin eroon muutamista kierrätysvetoketjuista. Toinen pussukoista päätyi jo käsilaukkuuni kaiken pienen sälän säilyttämiseen. Edelleenkin inhoan vetoketjujen ompelemista, mutta jos näitä tyynyliinoja ja pussukoita jaksaisi sitkeästi ommella lisää, saattaisin jossain vaiheessa oppia ompelemaan vetskaritkin siististi paikoilleen.
Pussukoista tuli silti ihan kelvollisia:
Mökille ompelin pyykkipussin. Pussin yläreunassa on samaa kangasta, mistä on tehty kappa pukuhuoneen ikkunaan. Pyykkipussukka päätyy samaan tilaan, oven viereen roikkumaan. Pussukkaan voi sitten tunkea likapyykkiä kotiin vietäväksi. Pesukonettahan meillä ei mökillä ole, kun ei ole vesijohtoa eikä viemäriäkään. Teksti "Pyykit" on ommeltu pussiin koneella. Yllättävän hyvin se onnistui.
Tilkuista syntyi myös Kassi Keltainen. Tarkoitus on ommella vielä ainakin Kassi Sininen, mutta ennen sitä olisi ommeltava olohuoneeseen uudet verhot ja maalattava loppuun muutama keskeneräinen taulu... Joten tilkkutyöt saavat nyt toistaiseksi jäädä. Laitan ompelukoneen joksikin aikaa taas nurkkaan odottamaan, kunhan nyt ensin saan ne verhot ommeltua... Himskatin hidasta puuhaa sekin, kun kangas on ohutta ja liukasta.
Mutta nyt eksyin asiasta. Tässä siis kuva Kassi Keltaisesta, jossa on koristeena nappeja -keltaisia tietysti:
Joululahjakasseja varten ostin jo Eurokankaasta punaista kangasta. Mutta kuten sanottu, ompeluhommat saavat nyt vähäksi aikaa jäädä. Palataan niihin sitten lähempänä joulua!
Tilkuista syntyi tyynynpäällinen, vaikka aluksi tarkoitus oli tehdä kassi. Toiselta puolelta tyyny näyttää tältä...
...ja toiselta puolelta tältä:
Ompelin myös yhden pöllön. Tämän pöllön täytteenä on styroxpalloja, mutta ei tämäkään kovin hyvin pöydällä pystyssä pysy. Pöllöt vaativat edelleen kehittelyä...
Ompelin myös pari pientä pussukkaa, koska halusin eroon muutamista kierrätysvetoketjuista. Toinen pussukoista päätyi jo käsilaukkuuni kaiken pienen sälän säilyttämiseen. Edelleenkin inhoan vetoketjujen ompelemista, mutta jos näitä tyynyliinoja ja pussukoita jaksaisi sitkeästi ommella lisää, saattaisin jossain vaiheessa oppia ompelemaan vetskaritkin siististi paikoilleen.
Pussukoista tuli silti ihan kelvollisia:
Mökille ompelin pyykkipussin. Pussin yläreunassa on samaa kangasta, mistä on tehty kappa pukuhuoneen ikkunaan. Pyykkipussukka päätyy samaan tilaan, oven viereen roikkumaan. Pussukkaan voi sitten tunkea likapyykkiä kotiin vietäväksi. Pesukonettahan meillä ei mökillä ole, kun ei ole vesijohtoa eikä viemäriäkään. Teksti "Pyykit" on ommeltu pussiin koneella. Yllättävän hyvin se onnistui.
Tilkuista syntyi myös Kassi Keltainen. Tarkoitus on ommella vielä ainakin Kassi Sininen, mutta ennen sitä olisi ommeltava olohuoneeseen uudet verhot ja maalattava loppuun muutama keskeneräinen taulu... Joten tilkkutyöt saavat nyt toistaiseksi jäädä. Laitan ompelukoneen joksikin aikaa taas nurkkaan odottamaan, kunhan nyt ensin saan ne verhot ommeltua... Himskatin hidasta puuhaa sekin, kun kangas on ohutta ja liukasta.
Mutta nyt eksyin asiasta. Tässä siis kuva Kassi Keltaisesta, jossa on koristeena nappeja -keltaisia tietysti:
Joululahjakasseja varten ostin jo Eurokankaasta punaista kangasta. Mutta kuten sanottu, ompeluhommat saavat nyt vähäksi aikaa jäädä. Palataan niihin sitten lähempänä joulua!
1.9.2014
Ainukan tuunaus
Ainukalla on blogissaan nukkekotiaiheinen vaihto, johon aion osallistua. Käykääpä kaikki miniatyyreistä innostuneet tutustumassa Ainukan tuunaukseen ja osallistukaa! Osallistujia on vasta kaksi, minä ja Aino... Lisää tarvitaan, jotta saadaan hyvä vaihtorinki!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)