Pussukoita, pussukoita

Pussukka-innostus jatkuu. Olen ommellut niin paljon parin viimeisen viikon aikana, että nilkkani kipeytyi - aivan uskomatonta. Aion kuitenkin ommella pussukoita vielä lisääkin, kunhan saan ostettua lisää sopivan pituisia vetoketjuja.

Ehdoton suosikkini on tämä punavihreä pussukka, joka päätyi omaan käyttöön:

Keltaisen kirjavat tilkkupussukat ovat vähän pienempiä ja päätynevät lahjaksi jossain vaiheessa:

4


Tämä tyttömäinen pussukka lähtee lahjaksi kummitytölle sitten kun hänellä koettaa taas syntymäpäivän aika

Onneksi ei ole enempää kuvia siirrettäväksi blogiin tällä kertaa, koska tietokone toimii nyt äärimmäisen huonosti...

Maanantaina menen töihin yli kahden viikon loman jälkeen. Saapa nähdä, kuinka sitä arjen pyöritystä taas jaksaa. Pitäisi jaksaa, jaksavathan muutkin - miksen sitten minä? Täytyy yrittää levätä riittävästi ja olla ottamatta stressiä ihan joka asiasta. Ja toivoa, että niska ja hartiat kestävät taas työntekoa. Olen tähän asti tehnyt niska-hartia-jumppaa 3 kg:n painoilla, nyt ostin 5 kg:n painot ja alan harjoitella niillä. Jumpasta on ollut paljon apua selkävaivojen kanssa. Suosittelen lämpimästi muillekin hartiasäryistä kärsiville!

Nyt jatkan soittoharjoituksia. Hankin jo vuosia sitten itselleni alttonokkahuilun, jossa on kaksi oktaavia eli vähän enemmän kuin perinteisessä "koulunokkahuilussa". Otteet ovat alttonokkiksessa erilaiset, joten niitä täytyy harjoitella. Muuten se on suhteellisen helppo soitin. Korkeimmat äänet tuottavat välillä vaikeuksia, mutta harjoitus tekee mestareita... Nokkahuilu oli kuulemma joskus muinoin suosittukin soitin. Sen jälkeen se vaipui unholaan mutta nyt se ilmeisesti tekee tuloaan jälleen. Hyvä niin, koska se on vallan mainio soitin! Edullinen, kevyt kuljettaa ja helppo soittaa - voiko parempaa ollakaan? Äänikin on kaunis.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Jättipläjäys

Koska olen ollut todella laiska päivittämään blogia viime aikoina, tulee nyt jättipläjäys askarteluja ja käsitöitä! Olen ollut väsymyksen vuoksi sairauslomalla jo viikon ja aikaa käsitöiden tekoon ollut aivan eri tavalla kuin yleensä. Väsymyksestä sen verran, että kyseessä ei ole masennus tms. vaiva, vaan olen puhtaasti ylirasittunut. Jos olisin urheilija, voisi puhua ns. ylikunnosta - tekemisen ja levon suhde ei ole ollut kunnossa. Mukana sopassa on kilpirauhasen vajaatoiminta, jota olen sairastanut jo vuosia. Veriarvot olivat kyllä viitearvojen puitteissa, mutta koska väsymystä ja vetämättömyyttä on, päätimme lääkärin kanssa että tyroksiinilääkityksen määrää hieman nostetaan. Katsotaan nyt, saanko siitä lisää virtaa vai onko annostuksen nostamisesta pelkästään haittaa.

Mutta siirrytäänpä kätten töihin. Laitan tähän aluksi kuvia korteista, joita askartelin viidakko-aiheen innoittamana:

Näiden 3D-korttien näprääminen oli aika uuvuttavaa. Jälleen kerran päätin, että en enää osta leikattavia 3D-kuvia. Mutta saapa nähdä, voihan olla että sorrun niihin taas jossain vaiheessa...

Koska olen yrittänyt epätoivoisesti päästä eroon kauan sitten hankituista tarjouslangoista, virkkasin Karuselli-langasta tämmöisen kassin:

Vielä tuota riivatun lankaa jäi, mutta se saa nyt odottaa.

Huopanen-langan jämistä ja vanhoista verhorenkaista (joita on kassin kahvoissakin) virkkasin taas kerran pannualusia - näille on ollut kotona kovasti käyttöä:

Huopastakin vielä jäi, joten muutama pannunalunen niistä vielä tulee tehtyä, jossakin vaiheessa.

Jämälangoista neuloin Viiru-kissalle tämmöisen raidallisen kissa-kaverin:

Viiru näyttää pitävän kaveristaan, siinä niin nätisti sohvan selkänojalla yhdessä kisut makoilevat :).

Ja sitten vielä ompelua! Löysin netin ihmeellisestä maailmasta kivan pussukka-ohjeen, ja sen avulla minulle viimein valkeni, kuinka vetoketjun saa siististi ommeltua vuoritettuun pussukkaan. Pussukoita on nyt syntynyt  jo neljä ja lisää on luvassa... Tässä tähän astisista tekeleistä kolme, yksi unohtui kuvata:

Heppakuvioinen pussukka lähtee kesällä lahjaksi eräälle nuorelle neidille. Muille pussukoille ei ole vielä käyttöä löytynyt, mutta ehkäpä aika tavaran kaupitsee... Näin sanoin tyttärelleni, joka ihmetteli mitä ihmettä oikein kaikilla noilla pussukoilla teen.

Niinpä. Joskus sitä ompelee jotain vain ompelemisen ilosta ja siksi, että on materiaaleja, joita käyttää...  Sama juttu kassien kanssa. Niitäkin tuli ommeltua muutama lisää, ettei vaan vahingossakaan pääse meidän huushollista kassit loppumaan!!!

Kasseissa on käytetty kierrätyskangasta ja upotin niiden koristeluun kaikkea mahdollista, mitä kotoa löytyi. Esim. toiseen kassiin kirjailtu teksti (kirjailu on hauskan horjuvaa, koska paksuun kankaaseen oli tosi vaikea kirjailla) on tehty kirjontalangoilla, joita olen pyöritellyt jo yli 20 vuotta! Jo oli aikakin käyttää ne pois. Tietysti langat loppuivat kesken: ensin ruskea, sitten vihreä... Jouduin jatkamaan tekstiä eri väreillä. Mutta: C'est la vie!

Tälle ensimmäiselle kassille annoin nimeksi "pöllöpuu-kassi". Pyörylät puun oksilla ovat olevinaan pöllöjä. Vihreät pilkut ovat muovihelmiä, jotka kuvaavat puun lehtiä. Pöllöjen silmät ovat paljetteja. Heijastimetkin sain upotettua tähän kassiin, hohtavat jännästi tässä kuvassa:

Tämä toinen kassi on vuoreton ja yksinkertaisempi kaikin puolin. D-renkaaseen ajattelin jossain vaiheessa kiinnittää heijastimen.

Tässäpä nämä tekeleet tällä kertaa! Nyt jatkan kangassiprujen leikkaamista. Olen säästänyt ihan älyttömän pieniä kankaanpaloja ja nyt on aika jalostaa ne tilkkublokeiksi. Mitä niistä sitten teen, no enpä vielä tiedä. Ehkä niistä jotain syntyy. Jos vaikka kassi? Etteivät vaan lopu meiltä kesken...

Oikein mukavaa kevään odotusta kaikille!

Vuoden ensimmäiset neuleet ja askartelut

Vuosi on alkanut nihkeästi. On ollut kaamosväsymystä ja niska-hartiavaivoja sekä inhottavaa päänsärkyä. On ollut huolta murrosikäisen pojan koulunkäynnistä ja elämästä yleensä. Mikään ei ole oikein huvittanut, töihin lähtö aamuisin on ollut pakkopullaa ja illat ovat enimmäkseen kuluneet sohvalla TV:n ääressä löhöillen ja viltin alla palellen.

Jotain pientä sentään olen saanut valmiiksi. Puolen kuun aikoihin sain viimein valmiiksi sukat, joiden neulomisen aloitin jo ennen joulua. Työ edistyi hitaasti, palmikon neulominen takkuili ja harmaa Nalle-lanka tuntui ikävältä neuloa. Tytär kuitenkin oli halunnut nimenomaan harmaat sukat, joten harmaat niistä sitten tehtiin.

Ja hyväthän niistä lopulta tuli, vaikka toisen sukan palmikkoon jäikin yksi virhe. En jaksanut korjata sitä. Sukkien ohje löytyy muuten Suuri Käsityö-lehdestä, taisi olla viime vuoden viimeinen numero tai ainakin viimeisimpiä.

Itselleni neuloin paksusta keinokuitulangasta (muistelen ainakin, että oli keinokuitua, vyöte on tietenkin kadonnut jo aikoja sitten) puseron erään käsityölehden ohjetta mukaillen. Pusero valmistui jo viime vuoden lopulla, mutta en ole muistanut laittaa siitä kuvaa tänne. Langan nimeä en enää muista, taisi olla Varpu tai jotain sinne päin. Ostin lankaa jo monta vuotta sitten alennusmyynnistä. Paita on laatikkomallinen, hihojen istutus suora, pääntie on huoliteltu virkkaamalla. Muutaman kerran olen kovilla pakkasilla pitänyt tätä paitaa. silloin se tuntui kivan lämpimältä, mutta muuten se on aika hiostava. Tästä ei tule suosikkivaatettani. EN ENÄÄ IKINÄ OSTA KEINOKUITULANKOJA VAATTEISIIN. Ne ovat niin ällöttävän hiostavia, vaikka olisivatkin kauniita ja kivoja neuloa...

Alennusmyynneistä on vuosien varrella tullut haalittua muitakin keinokuitulankoja, joista haluan nyt kuumeisesti päästä eroon. Työn alla on kuluttaa loppuun kaikki Karuselli-langat, joita kerran erehdyin ostamaan. Päätin neuloa aluksi langasta muutamat lapaset, lopuista syntyy jonkinlainen kassi. Tässä kuva yhdestä jo valmistuneesta lapasparista (koko lapsen) ja keskeneräisestä parista, josta tulee lapaset omiin käsiini:

Tänään päätin heittää pois vuoden 2014 seinäkalenterin, joka on lojunut uudesta vuodesta saakka eteisen nurkassa. Siinä oli kuitenkin niin hehkuvia kuvia, että en raskinutkaan heittää kalenteria paperinkeräykseen, vaan päätin käyttää kuvia korttiaskartelussa. Tänään syntyi pari tämmöistä vähän eksoottisempaa korttia:

Näiden korttien askartelu oli mukavaa väriterapiaa nyt kun ulkona kaikki on valkoista ja harmaata ja suurimman osan ajasta on pimeääkin. Voi kuinka kaipaa kevättä ja talitinttien laulua, kesää ja iltoja mökillä nuotion ääressä... Talvikin on kaunista aikaa, mutta en jaksa tätä pimeyttä. Luulin päässeeni tänä talvena kaamosväsymystä karkuun, mutta iloitsin liian aikaisin, se sai kuin saikin minut hyppysiinsä ja ote tuntuu pitävän vietävän tiukasti. GRR...

Mutta kevättä kohti mennään!

Lomailua

Nyt on joulu ja uusivuosi jälleen juhlittu ja hyvä niin. Odotan aina innolla juhlapyhiä, mutta sitten olen hyvilläni, kun niistä on taas päästy! Paluu arkeen tuntuu hyvältä.

Jouluna tuli syötyä ja nukuttua. En tiedä mistä sitä unta oikein riittikin, mutta neljä päivää meni ihan vain loikoillessa. Kaipa se tuli tarpeeseen. Sen jälkeen alkoi olla sellainen olo, että nyt on taas tehtävä jotakin. Tuli pakottava tarve LIIKKUA... Lenkeillä olemmekin jälleen miehen kanssa käyneet, Herra C:n jalan parannuttua. Ja mukavalta se on tuntunut, mutta pelkkä koirien kanssa löntystely ei toki riitä. Liikuntaa pitäisi harrastaa paljon, paljon enemmän, varsinkin niska-hartia-jumppaa pitäisi tehdä päivittäin. Muuten tulee päänsärkyä ja kaikenlaista selkäkipua.

Käsityö- ja askartelurintamalla on ollut hiljaista viime viikkoina. Sen sijaan olen tuherrellut pastelliväreillä, tuotoksia voi käydä katsomassa Amalian ateljeessa. Ja sinnehän pääsee napsauttamalla tässä blogissa olevaa kissamaalausta. Amalian ateljeessa ei käy paljon vierailijoita ja olisin kovasti kiitollinen kommenteista ja palautteista - kaikista ajatuksista, joita maalaukseni herättävät.

Pitemmittä puheitta toivotan kaikille lukijoille mukavaa alkanutta vuotta 2015!

Ainukan nukkekotivaihto

Ainukan Aino järjesti taannoin kapiokirstu-aiheisen nukkekotivaihdon. Minä vaihdoin kapiokirstut Ainon itsensä kanssa ja lähetin hänelle paketin, jossa oli puinen kirstu ja sen sisällä virkattu pikkuliina, patalappu, vauvan peitto ja nimikoitu pyyhe.

Tässä kuvia:

En ole pitkään aikaan näperrellyt minijuttuja, joten näiden tekstiilien valmistaminen ei sujunut ihan niin näppärästi kuin olisin halunnut. Oli myös hirvittävän vaikeaa keksiä, mitä kapiokirstuun voisi laittaa, koska kirstun koko oli rajallinen ja omat taitoni myös. Mutta Aino ilmoitti olevansa tyytyväinen lähetykseen ja se on pääasia. Minäkin olin hyvin tyytyväinen Ainolta saamaani runsaaseen pakettiin - sen rinnalla oma lähetykseni tuntui hyvin vaatimattomalta...

Aino lähetti minulle erikoisen, pahvista valmistetun kapiokirstun, johon ihastuin kyllä heti! Ja arkun sisältä löytyi vaikka mikä! Tässäpä kuvia:

Lisäksi paketissa oli mukana kaunis paketti, josta löytyi puurokupit ja -lusikat.

Kaikille näille ihanille tavaroille piti tietenkin löytää paikka nukkekodeista. Arkku päätyi Villa Kumpulan makuuhuoneeseen äiti-Annan kapiokirstuksi:

Villa Kumpulan keittiön ikkunoissa ei ole ollut verhoja pitkään aikaan, nyt ripustin toiseen ikkunaan Ainon lähettämän pitsikapan.

Matto päätyi Susivuoren mökkiin Justiinan makuukamariin ja puurokupit Justiinan ja Eemelin ruokapöytään.

 

Tavaroita aikani aseteltuani päätin laittaa Justiinalle ja Eemelille myös joulukuusen... Villa Kumpulaan tuo kuusi ei mahdukaan, pitäisi hankkia sinne pienempi.  

Mutta missä ovat kaikki lahjat, ihmettelevät Eemelin lemmikkipuput...

Sitä sun tätä

Viime aikoina olen puuhaillut yhtä sun toista ja saanut aikaiseksi sitä sun tätä. Esimerkiksi nämä neulahuovutetut koristeet ikkunaan:

Jostain kumman syystä olen ollut viime aikoina erityisen innokas ripustelemaan ikkunoihin kaikenlaisia koristeita... Mikä lie villitys sekin!

Tyttären koulussa on joulumyyjäiset ja askartelimme sinne muutamia korvakoruja. Tytär suunnitteli ja minä toteutin:

Lisäksi olen neulonut ahkerasti kaikenlaista. Miehen sukulaispojan perheeseen syntyy piakkoin toinen pienokainen ja tulokkaalle neuloin lapaset, sukat ja neuletakin. Lanka on Novitan Ipana-lankaa, pehmoista akryyliä, joka ei kutita. Ohjeita neuleisiin löytyi sekä netistä että Novitan lehdistä.

2-vuotiaalle tulevalle isoveljelle neuloin joulupakettiin yöpuvun kaveriksi hiirilapaset. Lapaset on tehty kaapista löytyneistä Nalle-langan jämistä peruslapasen ohjeella, koristelut ovat omaa designia. Näistä tuli mielestäni aika kivat, tämmöisiä hiirulaisia voisi tehdä enemmänkin...

Tuikuille ei ole koskaan ollut meillä oikein hyvää säilytyspaikkaa, joten ostin kaupasta turkoosin lasipurkin ja tuunasin sen tarroin ja nauhoin tuikkupurkiksi. Purkille löytyi paikka olohuoneen hyllystä. Velipojalle ja hänen vaimolleen lähti lahjaksi samantyylinen purnukka, täynnä tuikkuja tietenkin...

Yhden baskerinkin olen kaiken muun touhun keskellä neulonut, mutta siitäpä en laitakaan tähän kuvaan, ettei muuan iäkkäämpi rouva näe tekelettä ennen aikojaan... Nyt on onneksi kaikki lahjaneuleet tehty ja loput lahjat ostetaan valmiina kaupasta!