Neuloinpa itselleni tallisukat seiskaveikkaa ja jättikerissä olevaa akryylilankaa käyttäen. Nämä sukat ovat nimeltään "Rantasauna" ja ohje löytyy yhdestä tämän vuoden Novitan neulelehdestä, numeroa en nyt muista. Ohjeessa oli kirjoneuletta myös sukan kärjessä, mutta jätin sen pois, että sukasta tule liian paksua - ei mahdu kenkään. Varsi sen sijaan saa olla paksu ja lämmin.
Anopille neuloin joululahjaksi kirjoneulesukat, näihinkin löytyy ohje Novitan lehdestä, ja myös nämä sukat on tehty seiska veikkaa ja akryylilankoja käyttäen. Valitsin sukkiin värejä, joita anopin ja appiukon kotoa löytyy, toivottavasti värimaailma miellyttää.. Ja toivottavasti kokokin on sopiva!
Lokakuun puolella tuli tehtyä vino pino joulukortteja, askartelu lähti lapasesta, jälleen kerran. Esittelen kortteja nyt muutama kappale kerrallaan. Alla ensimmäiset:
Koska talvi tekee tuloaan ja ensimmäiset lumisateetkin on jo saatu, ponille laitettiin talvikengät männä viikolla. Poniherra 22 v. oli tapansa mukaan hattuuntunut tästä toimenpiteestä. Mieluummin olisi ollut karsinassaa mussuttamassa heinää...
Pitäisi taas ryhdistäytyä ponin liikuttamisen kanssa. Jossain vaiheessa jo reipastuinkin, kun väsymys astmalääkityksen myötä helpotti. Viime aikoina elämää on kuitenkin varjostanut äidin 89 v. sairastelu ja nyt viimeisimpänä suuri suru, kun poikamme ystävä menehtyi noin viikko sitten liikenneonnettomuudessa. Tätä asiaa en halua täällä avata enempää, mutta suremme nyt siis nuoren miehen kuolemaa täällä koko perhe. Eilen kävimme tapaamassa pojan vanhempia, oli raskas, mutta toisaalta myös helpottava vierailu. Oli hyvä jakaa surua yhdessä ja huomata, että muutkin tuntevat aivan samoja asioita kuin itsekin, ja käydä tapahtunutta yhdessä läpi. Toivon, että pojan vanhemmatkin saivat voimaa tapaamisesta. Tapahtunutta ei enää voi muuksi muuttaa, elämän on vain jatkuttava. Mutta ikuinen suruhan vanhemmille tästä jää. Toivon, että he jaksavat tämän taakkansa kantaa ja joskus vielä löytävät iloakin elämäänsä.
Show must go on. Niin se vain on.
