Heppakortteja

Työpöytääni siivotessani löysin vanhan kalenterin, jossa oli kuvia hevosista. Koska en raaskinut heittää kauniita heppakuvia paperinkeräykseen, päätin tehdä osasta kortteja. Niitä syntyikin sitten aika monta... Tässäpä kuvia:

Kuten huomaatte, joukkoon mahtui muutama jouluinenkin kortti. Sattui sopivasti olemaan muutama tuollainen talvinen heppakuva, siitähän se inspiraatio joulukorttien tekoon tuli. Muuten se ei kyllä vielä tässä vaiheessa syksyä oikein innosta.

Tämä viimeinen kortti ei ole heppakortti, vaan otukset kortissa ovat olevinaan flamingoja. Lintujen malli on saatu askartelulehdestä, jonka ostin kauan sitten.

Olen ollut pari päivää kotona flunssaista lasta hoitamassa, siinä syy, miksi yllättäen on löytynyt aikaa askarteluun! Huomenna menen taas töihin ja tenavan kanssa kotiin jää mies, joka itsekin valitteli aamulla kurkkukipua. Oi voi tätä flunssa-aikaa... Jos huonosti käy, olemme syyslomalla sairaana koko porukka. Mutta sille ei voi mitään ja turhapa sitäkään on etukäteen murehtia!

Ulkona niin ihanasti pilkistelee aurinko pilvien lomasta... :)

Pakon edessä

Ruuna Rompsukkainen on ollut kesäkuun alusta saakka ruunalaumassa ja viihtynyt hyvin. Humma on laumassa paljon rauhallisempi kuin koskaan yksin tarhattuna ja sen myötä sitä on ollut myös helpompi käsitellä, eikä maastossakaan ole ollut samanlaista hörhöilyä kuin esim. viime talvena.

Mutta koska hevosenleikki on mitä on, joskus rajuakin, niin hepoille sattuu ja tapahtuu! Pari viikkoa sitten sain nuorirouva T:ltä puhelun, että Rompulla on etujalan yläosassa lähellä kyynärpäätä verta vuotanut haava. Koska oli ilta eikä haava kuulostanut hengenvaaralliselta, kehotin T:tä antamaan hepalle asianmukaisen ensiavun. Eläinlääkärin saaminen tallille illalla klo 20 aikaan tuntui tuossa vaiheessa liian vaikealta. Tallin henkilökunnalle annoin ohjeet laittaa ruuna aamulla yksin tarhaan, jotta se ei riekkuisi muitten heppojen kanssa ja haava saisi rauhassa parantua.

T hoiti hepan ja seuraavana aamuna kävin itse katsomassa haavaa. Olihan se aika ikävän näköinen ventti. Kävin muutamana päivänä suihkuttelemassa haavaa ja kun alkoi näyttää siltä, että se paranee hyvin, palautin ruunan takaisin laumaan.

Viime viikolla sitten laittoi neiti J viestiä, että hänen mielestään ruunan jalka on turvoksissa. Riensin töistä katsomaan hevosta ja turvoksissahan se jalka oli, paksu kuin mikä! Lisäksi haavasta erittyi keltaista mätää. Eipä siinä auttanut muu kuin hälyttää eläinlääkäri paikalle.

Ruuna sai imppariin viiden päivän antibioottikuurin. Ja kuinkas muutenkaan, penisilliini oli annettava kahdesti päivässä kaulalihakseen pistettynä. En ole koskaan pistänyt mitään enkä ketään ja ajatus toisen elävän olennon pistämisestä on tuntunut minusta aina epämiellyttävältä. Viimeksi, kun polle sai kuurin, mieheni ronskina poikana hoiti pistämisen, vaikka ei mikään hevosmies olekaan. Nyt mies oli työmatkalla, joten eipä siinä auttanut muu kuin ottaa itse ruisku ja neula kauniisti käteen ja opetella pistämään.

Nyt kun lääkekuuri alkaa olla lopuillaan, on pistämisestä tullut jo rutiinia, samoin haavan suihkuttelusta. Myös pesupaikalle menosta on tullut helppoa, aiemmin siinäkin oli kaikenlaista säätämistä. Pakon edessä ihminen näköjään oppii mitä vain, jopa pistämään... Tämä varmasti naurattaa kaikkia hoitoalan ihmisiä, mutta moni neulakammoinen varmaankin ymmärtää, kuinka ylpeä olen nyt itsestäni. Minä osasin!

Haava ei kuitenkaan ole vielä parantunut, vaikka tulehdus onkin selätetty. Laitoin hepan yksin tarhaan heti kun huomasin haavan tulehtuneen, mutta siitä huolimatta se onnistui juoksentelemaan niin, että haava aukesi. Edelleenkin se välillä vuotelee. Juttelin tallityöntekijän kanssa asiasta ja hän oli sitä mieltä, että laumassa heppa todennäköisesti riehuu vähemmän kuin yksin tarhassa, joten palautin hepan laumaan. Nyt vaan jatketaan haavan suihkuttelua ja toivotaan, ettei se tulehdu uudelleen...

On näistä eläimistä paljon työtä, jos niistä on iloakin!

Viime aikoina vapaa-aika on mennyt aika tehokkaasti heppahommissa, joten käsitöille ym. ei ole ollut paljon aikaa. Laitan tähän pari kuvaa viime aikojen tuotoksista, ensimmäisenä kuva virkatusta liinasta, jonka tein purkulangasta:

Sitten kierrätyspöllö, jonka tein äitini toiveesta ja joka lähtee 70-vuotislahjaksi äitini ystävälle:

Ja tässä vielä yksi kortti, jonka olen tehnyt jo kauan sitten, mutta josta en ole muistanut ottaa kuvaa:

Ruska on muuten kaunis tänä syksynä ja usvaiset aamut ja illat ovat luoneet mielenkiintoista, aavemaista tunnelmaa. Näpsäisin muutaman kuvan takametsästä eräänä sumuisena iltapäivänä:

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, toivoo Amalia ja karvaiset kaverit!

Pihatöitä, pihatöitä...

Syksy alkaa saapua meillekin ja hyvä niin, sillä olen jo aivan kurkkuani myöten täynnä pihatöitä. Mukaviahan ne ovat, mutta kroppa on kovilla, kun joutuu tuntikausia heilumaan lapion ja haravan varressa. Ja aikaa riittävään lepoon ei ole, kun on paljon muitakin hommia hoidettavana kuin pihanhoito.

Muutama viikko sitten tilasimme mökille sekä kivituhkaa että n. 130 kuutiota multaa. Otimme töistä muutaman päivän "mullanlevitysvapaata" ja siinähän se viikonloppu meni sitten mökillä rehkiessä. Mutta tulipa tulostakin! Suuri kiitos tosin tässä vaiheessa kuuluu myös appivanhemmilleni: ilman heitä ei pihan keskiosaa olisi saatu laitettua. Piha on keskeltä niin savinen, että mullan levittäminen isolla koneella ei onnistunut, kone vain upposi lälliin eikä tasoittamisesta tullut mitään. Kun appeni ja anoppini huomasivat ongelmamme, he noutivat kotoaan jyrsijän ja appeni jyrsi koko ison multa-alueen niin, että savi ja multa sekoittuivat toisiinsa kohtuullisen helposti levitettäväksi seokseksi.

Alla on muutamia kuvia mökilta. Kuvat on otettu pari viikkoa sitten.

Mökin ja aitan väliin saimme mullan levitettyä melko helposti ja alue alkoi heti näyttää paremmalta:

Vielä vähän myöhemmin, kun multaa oli vähän tasoiteltu lisää, alue näytti tältä:

Kuten yllä jo kerroin, pihan keskiosan tasoittaminen oli koneella aivan mahdotonta. Sitä kuitenkin yritettiin:

Samalla polteltiin viimeisiä kantoja isossa nuotiossa:

Kivikukkulallekin levitettiin multaa, joitakin istutuksiakin sinne on jo laitettu:

Ja kun pihan keskiosa saatiin jotenkuten tasoiteltua, saatiin sinne istutettua muutamia pensasmustikoita:

Aitan vierellä on vielä kasa multaa, joka pitäisi saada levitettyä:

En tiedä, ehdimmekö tehdä sitä tänä syksynä. Kukkasipuleitakin mökillä olisi, nekin pitäisi saada maahan ennen talvea. Tarkoitus oli saada nyt syksyllä heinänsiemenkin jo maahan muhimaan. Mutta jos talvi tulee ennen kuin nämä hommat on tehty, niin sitten se tulee. En enää jaksa stressata tuon mökin kanssa. Kaikkeni olen yrittänyt, enempää en jaksa. Alkaa jo hyydyttää!

Tänään laittelin kotipihaa syyskuntoon. Tyhjensin komposteja sen minkä pystyin ja kasvihuonetta myös. Työ oli raskasta ja minä olin väsynyt. Itku siinä pääsi, kun totesin, että en yksinkertaisesti jaksa nostaa tomaattien kasvualustana toimineita painavia ja märkiä multasäkkejä sekoittaakseni ne jälkikypsytykseen laitetun kompostin joukkoon. Onneksi sain apua mieheltä ja vanhimmalta pojaltani. Miehellä olisi ollut muutakin hommaa, mutta kun hän näki, että vaimo on totaalisen uupunut, riensi hän hätiin. Hyvä niin! On kamalaa on pienikokoinen ja voimiltaan vähäinen nainen. Niin kovasti haluaisin tehdä ja jaksaa, mutta kuten Juice aikoinaan lauloi, niin "minä jaksan uupumiseen mutta kauemmaksi en". Näin se kävi minullekin. Kun en enää jaksanut, niin en jaksanut. Ei siinä auttanut paha sisukaan enää.

Kävin sitten välillä syömässä ja sain sen verran voimia, että leikkasin nurmikon ja haravoin sen. Nyt saavat pihatyöt toistaiseksi minun puolestani olla, jonkin aikaa. Kroppa on ollut kovilla tänä kesänä, nyt se huutaa jo lepoa. Samoin pää. On kaikenlaista huolta ja pelkojakin mielen päällä, välillä tuntuu siltä, että hermo menee ihan totaalisesti. Se on sen merkki, että kuormitusta on ollut liikaa.

Tämän illan lepään. Huomenna on sitten taas uusi päivä.

Kiinanruusu kukkii!

Siirtin keväällä kiinanruusumme käytävän ikkunan ääreltä olohuoneeseen ja siitäkös kukka innostui. Tällä hetkellä kukka on ainakin puolitoista metriä korkea ja se on myös kukkinut innokkaasti koko kesän.

Eräänä päivänä huomasimme, että yksi kukista olikin vähän erikoisempi:

Sivusta kukka näytti tältä:

Normaali kiinanruusun kukka on paljon yksinkertaisempi, mutta kaunishan tämäkin on:

Kiinnostavaa nähdä, kuinka pitkään kasvi jaksaa kukkia. Valon vähentyessä kukintakin varmaan hiipuu.

Tilkkujen taikaa

Vaikka kesä on ollut kiireinen, elokuussa minulla oli aikaa ommellakin jonkin verran. Enimmäkseen tein tilkkutöitä. Ensimmäinen tilkkutyö oli harjoittelua, koska en ole ommellut tilkkujuttuja pitkään aikaa. Löysin kivan tilkkublokin ohjeen muistaakseni Tilkunviilaajan blogista (?) ja sitä halusin kokeilla.

Tilkuista syntyi tyynynpäällinen, vaikka aluksi tarkoitus oli tehdä kassi. Toiselta puolelta tyyny näyttää tältä...

...ja toiselta puolelta tältä:

Ompelin myös yhden pöllön. Tämän pöllön täytteenä on styroxpalloja, mutta ei tämäkään kovin hyvin pöydällä pystyssä pysy. Pöllöt vaativat edelleen kehittelyä...

Ompelin myös pari pientä pussukkaa, koska halusin eroon muutamista kierrätysvetoketjuista. Toinen pussukoista päätyi jo käsilaukkuuni kaiken pienen sälän säilyttämiseen. Edelleenkin inhoan vetoketjujen ompelemista, mutta jos näitä tyynyliinoja ja pussukoita jaksaisi sitkeästi ommella lisää, saattaisin jossain vaiheessa oppia ompelemaan vetskaritkin siististi paikoilleen.

Pussukoista tuli silti ihan kelvollisia:

Mökille ompelin pyykkipussin. Pussin yläreunassa on samaa kangasta, mistä on tehty kappa pukuhuoneen ikkunaan. Pyykkipussukka päätyy samaan tilaan, oven viereen roikkumaan. Pussukkaan voi sitten tunkea likapyykkiä kotiin vietäväksi. Pesukonettahan meillä ei mökillä ole, kun ei ole vesijohtoa eikä viemäriäkään. Teksti "Pyykit" on ommeltu pussiin koneella. Yllättävän hyvin se onnistui.

Tilkuista syntyi myös Kassi Keltainen. Tarkoitus on ommella vielä ainakin Kassi Sininen, mutta ennen sitä olisi ommeltava olohuoneeseen uudet verhot ja maalattava loppuun muutama keskeneräinen taulu... Joten tilkkutyöt saavat nyt toistaiseksi jäädä. Laitan ompelukoneen joksikin aikaa taas nurkkaan odottamaan, kunhan nyt ensin saan ne verhot ommeltua... Himskatin hidasta puuhaa sekin, kun kangas on ohutta ja liukasta.

Mutta nyt eksyin asiasta. Tässä siis kuva Kassi Keltaisesta, jossa on koristeena nappeja -keltaisia tietysti:

Joululahjakasseja varten ostin jo Eurokankaasta punaista kangasta. Mutta kuten sanottu, ompeluhommat saavat nyt vähäksi aikaa jäädä. Palataan niihin sitten lähempänä joulua!

Ainukan tuunaus

Ainukalla on blogissaan nukkekotiaiheinen vaihto, johon aion osallistua. Käykääpä kaikki miniatyyreistä innostuneet tutustumassa Ainukan tuunaukseen ja osallistukaa! Osallistujia on vasta kaksi, minä ja Aino... Lisää tarvitaan, jotta saadaan hyvä vaihtorinki!

Pöllöilyä ja virkkausta

Kesällä en ehtinyt tehdä käsitöitä juuri lainkaan, mutta jotain pientä kuitenkin. Enimmäkseen virkkasin liinoja. Tässä muutama kuva kyseisistä käsitöistä:

Yhden sinisen liinan annoin pois osana häälahjaa, enkä muistanut kuvata sitä. Malli oli kuitenkin niin kiva, että luultavasti virkkaan samalla mallilla ainakin yhden liinan. Yllä olevien liinojen mallit olen löytänyt vanhoista käsityölehdistä.

Kirjavasta langasta virkattu liina on tehty kierrätyslangasta: purin hassun virkkaustyön, jonka olin tehnyt lapsena ja otin langat uusiokäyttöön. Tykkään kovasti näistä monivärisistä langoista ja siksipä olenkin harmissani siitä, ettei niitä saa ihan joka marketista. Netistä tilaamalla kyllä onnistuu.

Tällä hetkellä olen kovasti innostunut tilkkutöistä. Olen yrittänyt kehitellä omaa pientä pehmopöllömallia, tässä muutamia "prototyyppejä":

Kaksi ylintä pöllöä on tarkoitus laittaa narun varaan roikkumaan ja vihreäruudullinen pöllö puolestaan on "pöytämalli". Kovin hyvin se ei kyllä pystyssä pysy, tätä asiaa on vielä kehiteltävä lisää... Nämä kolme pöllöä ovat vain koristeita tai leikkeihin, mitään varsinaista hyötyä niistä ei ole - toisaalta hölmöä tehdä jotain sellaista, jolla ei ole mitään käyttötarkoitusta, mutta ehkäpä koristeitakin tarvitaan... Ja onhan käsillä tekeminen joka tapauksessa hauskaa!

Alimmainen pöllö on heijastin, silmät ja siivet ovat heijastinkangasta. Näitä heijastinpöllöjä aion tehdä lisää, koska heijastimia ei ole koskaan liikaa...

Pöllöjen lisäksi päätin kokeilla erilaisten pussukoiden ompelua päästäkseni eroon laatikossani lojuvista vetoketjuista. Koska vetoketjujen ompelu on minulle hankalaa, etsin aluksi mahdollisimman helpon mallin. Sellainen löytyikin tuoreimmasta (8/2014) Suuri Käsityö-lehdestä. Ohjeen mukaan päällisen olisi voinut tehdä sipsipussista, mutta minä tein sen isäni vanhasta paidasta. Tässä lopputulos, joka päätyi mökille kynäpenaaliksi:

Käsitöitä ja piirustuksia värkätessäni olen muuten usein miettinyt, mitä maailmassa mahtavat olla ne paljon puhutut MAANLÄHEISET VÄRIT? Voisiko joku ystävällisesti määritellä ja kertoa minulle tämän? Sanasta "maanläheinen" tulee mieleen asia, joka on lähellä maanpintaa. Ja ainakin kesällä maanrajasta löytyy kyllä kasvien ja hyönteisten muodossa koko värien kirjo! Kuitenkin ihmisten puheista saa usein käsityksen, että maanläheiset värit ovat ruskeita, harmaita ym. Miten lienee, tietääkö kukaan?

Asiasta toiseen. Mökkiprojekti onneksi edistyy, vaikka välillä on tässä touhuttu muutakin. Tänään kävimme tasoittelemassa pihaa vielä kertaalleen ja ensi viikolla tilaamme soraa ja multaa. Valmista tulee kuin tuleekin!!! Sitten on sekin homma hoidettu. Tekemistä onkin ollut vähän liikaa viime aikoina. Jopa siinä määrin, että luovuin akvaariostani. Minulla on ollut akvaario jo 30 vuotta, joten tuntuihan se hieman haikealta laittaa kaikki kaloja myöten myyntiin. Kaloille jo löytyikin uusi koti ja pakko myöntää, että olen helpottunut. En vain enää jaksanut enkä ehtinyt huolehtia akvaariosta niin hyvin kuin olisi pitänyt.

Piakkoin voi olla edessä myös luopuminen Herra C:stä, jonka takajalat pettävät alta tuon tuostakin. Lääkärissä on käyty ja kipulääkekuuri on menossa. Vaivan syynä on spondyloosi, joka koiralla diagnosoitiin jo n. neljä vuotta sitten. Saimme eläinlääkäriltä ohjeet koiran voinnin tarkkailuun emmekä aio rääkätä koiraa, jos näyttää siltä, että sen olo käy liian hankalaksi - jos koira ei esim. pääse enää itse makuulta ylös tai pidätyskyky menee. Mökille kaivettiin tänään jo kuoppa valmiiksi. Toivottavasti sitä ei nyt aivan heti kuitenkaan tarvita... Lemmikistä luopuminen on aina niin sydäntä raastavaa ja päätös lopettamisesta äärimmäisen vaikea.

Laitan tähän loppuun vielä kuvan portaista, jotka mieheni on valanut ylijäämäbetonista monta, monta vuotta sitten. Ne ovat nyt kauniisti sammaloituneet ja ovat mielestäni hyvin viehättävä näky:

Onnellista viikonloppua kaikille!