Tarhakaverikokeilu

Heppojen laidunkausi päättyi tallillamme elokuun viimeinen päivä. Silloin testattiin, olisiko meidän Rompusta ja eräästä Ilo-nimisestä ruunasta tarhakavereiksi.

Hepat kelkottiin pienelle laitumelle tallin alueelle ja sitten jäimme seurailemaan hevosten edesottamuksia.

No eihän se homma kovin hyvin alkanut. Romppu kyllä lähestyi uutta hevosta rauhallisesti ja hyvin lempeä katse sinisissä silmissään, mutta teki tuo toinen? Antoi kaviota! Sama toistui, kun Romppu ensi hämmennyksestä toivuttuaan yritti lähestymistä uudelleen.

Sen jälkeen seurasi rauhallista menoa, sillä hepat innostuivat syömään. 

Jonkin verran siinä myös sitten juoksenneltiin ja vähän otettiin toisesta mittaakin.

Ja sitten taas syötiin...

Koska mitään kovin katastrofaalista ei näyttänyt tapahtuvan, päätettiin hepat seuraavana aamuna laittaa samaan tarhaan. Tosin se oli jo käynyt selväksi, että ei ruunista ainakaan heti ylimpiä ystävyksiä tullut, sillä Ilo ei ollut tippaakaan kiinnostunut Rompusta - päinvastoin. Rompun seura ja lähestymisyritykset näyttivät vaan ärsyttävän sitä.

Seurasimme heppojen yhteiseloa kolme päivää. Noiden päivien aikana kävi selväksi, ettei pari ole toimiva. Ilo jahtasi Romppua ja Romppu väisti Iloa ehkä jopa liiankin helposti. Ilon ei tarvinnut paljoakaan lähestyä meidän ruunaa, kun se jo lähti juoksemaan rinkiä. Romppu vaikutti olevan koko ajan varpaillaan eikä oikein kyennyt rentoutumaan. Haavereita ei sattunut, mutta kolmantena päivänä päätettiin kuitenkin erottaa hevoset toisistaan. Kukaan ei halunnut, että Romppu stressaantuu siksi, että toinen jahtailee sitä jatkuvasti.

Romppu on nyt sitten tarhassaan yksin, mutta vaikuttaa silti ihan tyytyväiseltä. Onhan siinä muita hevosia ympärillä ja säännöllisesti käymme maastoilemassa tutun tamman kanssa, ehkä se riittää. Laumaan Romppua ei laidunkauden ulkopuolella voi laittaa. Sitä on yritetty, mutta turpiin tuli. Useita muitakin epäonnistuneita tarhauskokeiluja on takana myös. Tällä hetkellä kaikkein stressittömintä on, että Romppu on itsekseen.

Tätä se hevosen omistajan elämä on, kompromisseja... Sitä niin mielellään soisi hevoselleen täysin luonnonmukaiset olosuhteet, joissa se voisi toteuttaa lajilleen tyypillistä elämää. Mutta aina se ei ole mahdollista.

Kahdesta pahasta on valittava se pienempi paha.

Syksyn satoa: neuleita

Jotain pientä on tullut kesällä ja nyt alkusyksystä neulottua. Muuan rakas ihminen saa nimittäin piakkoin vauvan ja tottahan lapsukaiselle oli neulottava jotain lämmikettä talveksi.

Lapsen äiti pitää beigestä ja vaaleasta, joten päädyin hillittyihin väreihin. Neuloin Nallesta lapselle sukat, lapaset, housut ja nutun. Nutun nappien väri päätetään sitten, kun lapsen sukupuoli on selville... Siihen asti nuttu saa odotella nappejaan.

Kaikki neuleet on tehty Novita neulelehden ohjeilla. Sukat näyttävät vähän hassuilta mittasuhteiltaan, mutta ohjeen mukaan nekin on neulottu. Toivottavasti istuvat vauvan jalkaan!

Usein jostain isommasta neuleesta jää ylimääräisiä lankoja niin, ettei niistä saa enää mitään kovin isoa neuletta tehtyä. Niinpä neuloin tämmöisistä jämäkeristä itselleni pari huivia. Nämä huivit olivat erittäin helppotekoisia: neulotaan aluksi pelkkää oikeaa ja sitten kun huivi on tarpeeksi pitkä, päätellään aluksi 4 s, sen jälkeen pudotetaan yksi silmukka puikolta ja virkataan tilalle 2 s. Näin jatketaan kerros loppuun. Pudotetut silmukat purkautuvat ja näin muodostuu huivin kuvio. Helppoa! Ohje on Novitan neulelehdestä.

Toisen huivin ompelin renkaaksi, mustavalkoinen sai jäädä pitkäksi huiviksi.

Uusia lankoja en aio vähään aikaan ostaa. Muutamia keriä tuli haalittua Anttilan konkurssiloppuunmyynnistä, ne hankinnat saavat toistaiseksi riittää. Tyttärelle pitäisi neuloa yhdet sukat ja itselleni ajattelin tehdä vielä yhden pipon - niitä ei ole koskaan liikaa... Joululahjoiksi tulee ehkä myös neulottua sukkia ja lapasia. Yksi vähän isompikin neule on tekeillä, saapa nähdä riittääkö lanka. 

Muutama päivä on taas mennyt vähän haahuillessa. Makuuhuoneen järjestyksen vaihto otti sen verran voimille, että mitään kovin erikoista ei ole sen jälkeen tullut tehtyä, toisin sanoen ei mitään luovaa. On ollut vähän vati nurin, niin sanotusti. Myös hevosharrastus on vienyt aikaa, sillä laidunkausihan päättyi. Mutta eiköhän tuo värkkäämisen into taas piakkoin iske...

Inspiraatiota odotellessa!

Räväkälle räväkkää

Viikonloppuna laitoimme makuuhuoneen uuteen uskoon. Aikaisemmin kirjoituspöytäni oli ahtaasti sängyn vieressä siten, että tuoli hädin tuskin mahtui pöydän ja sängyn väliin. Huoneeseen oli myös kertynyt erinäisiä ryönäkasoja, jotka alkoivat tympäistä. Muutenkin kaipasin hieman vaihtelua.

Ryönäkasoistani en täysin päässyt eroon, mutta sainpahan järjesteltyä niitä hieman uudelleen. Sängyn alla on edelleen yhtä sun toista, mikä ei kaappiin mahdu, samoin kirjakaappien väliin jäävässä nurkassa. Mutta koti on koti, se on asumista ja elämistä varten, näyttelyhuoneistot ovat sitten asia erikseen. Kun tila ei riitä, niin minkäs sille voi... Sitten kun lapset lentävät pesää, tilaa tulee kyllä olemaan ihan riittävästi. Muutto hetkellisen tilan ahtauden vuoksi rakkaaksi muodostuneesta kodista ei houkuttele.

Sisustuslehdet ja -blokit pursuilevat tyylikkäitä ja harmoonisia vaaleita sisustuksia. Suosiossa näyttävät olevan vaaleat värit, valkoinen, beige, harmaa... Ne paljon puhutut maanläheiset värit. Mutta jos minun kotini olisi vaikkapa täysin valkoinen tai edes kovin vaalea, tulisin hulluksi. Minulle tulisi sen kaiken vaaleuden keskellä tunne, että erotun kirkuvana ja räikeänä pisteenä ympäristöstäni ja kaikkea muuta kuin edullisella tavalla. En tuntisi oloani kotoisaksi ja turvalliseksi sellaisessa ympäristössä.

Niinpä meillä onkin värikästä. Viis veisaan muodista ja trendeistä, minä sisustan kotini itseäni ja perhettäni varten. Rakastan värejä, haluan imeä niistä energiaa ja lämpöä. Haluan kietoutua niihin, sulautua niiden joukkoon, minä räväkäksi ja reippaaksi kutsuttu nainen.

Makuuhuoneemme on siis kaikkea muuta kuin harmooninen ja vaalea. Tässä näkymä huoneen ovelta; sänkypeiton löysin vintiltä, sen olemme joskus saaneet mieheni äidiltä. Tyynyt olen ommellut itse ja torkkupeiton virkannut. Seinällä oleva jättimäinen viuhka on ostettu joskus 90-luvun alussa; kovin on epämuodikas sekin, mutta pitkään jo matkassa kulkenut ja viehättää minua edelleen.

Kirjakaapit piti asettaa kulmittain, koska ne eivät mahtuneet vierekkäin. Niiden väliin jäi minulle niin tarpeellinen "ryönänurkkaus". Hyllyjen päälle mahtui talteen muutamia rakkaita esineitä.

Kirjoituspöydän sijainti on nyt parempi. Pöytää piti hieman lyhentää, jotta kirjakaapit saatiin mahtumaan, mutta käytännössä se ei haittaa. Nyt tuolilla mahtuu paremmin istumaan ja koirallekin on tilaa tulla makoilemaan mielipaikalleen, puoliksi sängyn alle. Aiemmin Neiti E-poloinen oli aina jäädä tuolin alle.

Seinä pyykkikorin takana jäi kovin paljaaksi, mutta sitten keksin ripustaa seinälle Kreikasta ostetun, kierrätyspuuvillasta kudotun maton. Ihan menee seinävaatteesta, minun mielestäni. Hevostaulu on omaa tuotantoa, samoin ristipistotyöt.

Valoa värikkääseen huoneeseen tuovat liukuovikomeron peiliovet. 

Oven vieressä on tilaa myös hyllykölle, joka pursuaa kaikenlaista tuiki tärkeää...

Tämä on minun käsitykseni viihtyisästä ja kodikkaasta sisustuksesta. Kukin tyylillään!

Susivuoren mökin vinttikerros

Aiemmin lupasin esitellä Susivuoren mökistä myös vinttikerroksen, ja tässä näitä kuvia nyt sitten tulee!

Aluksi yleiskuva. Yläkerran huonehan on melko pieni, koska korkeaa tilaa on vähän ja portaikko vie tilasta osan. Sain kuitenkin tähän pieneen tilaan mahtumaan nukkumapaikat sekä Justiinalle että Eemelille. Justiina sai makuukammariinsa myös ompelukoneen - joka on tietenkin vanhanaikaista mallia!

 Portaikossa oli matala harmaa kaide vain toisella puolella. Niinpä askartelin jäätelötikuista ja pyöreästä kepin palasesta jonkinlaisen seinämän myös portaiden toiselle puolelle. Tämä seinämä näkyy alla olevassa kuvassa taustalla. Seinämän ja alas laskeutuvan katon väliin jäi juuri sopiva tila Eemelin nukkumapaikalle.

Tässä lähikuva Eemelin uudesta nukkumanurkkauksesta. Päiväpeitto on neulottu ohuesta sukkalangasta.

Justiinan sängynpäätyyn laitoin jakkaran ja sen päälle alunperin puunvärisestä lampusta tuunatun valaisimen. Lämpöpatterillekin löytyi paikka.

Seinällä on kehyksissä muutama valokuva Justiinan jo edesmenneistä sukulaisista. Tapetti taustalla on askartelukartonkia.

Seinälle askartelin hyllykön, johon värkkäsin joukon kirjoja ja kynttilän jalkoineen. Enkeli on ostettu Tiimarista ja kukka maljakossa on muovia, tullut jonkin lelupakkauksen mukana.

 

Tässä on Justiinan ompelupiste. Kuva ei ole oikein onnistunut, mutta ehkä siitä nyt jotain selvää saa... Jakkaran askartelin itse, jalat ovat valmiiksi sorvatut kalustejalat, kangas tilkkulaatikosta ja ympärillä nyöriä. 

Tässä viimeisessä kuvassa kissaherra Hiili herrastelee Justiinan vuoteella koristetyynyjen joukossa. Tyynyt ovat pääosin lelupakkausten mukana tulleita, tarkoitus olisi joskus ommella muutamia uusia tyynyjä.

 

 Edelleen olen tyytyväinen Justiinan mökkiin. Muutos siitä hetkestä, kun kiikutin tämän kirpputorilöydön kotiin päältä kirkuvan punaisena ja sisältä kellertävän valkoisena, on ollut huikea. Toistaiseksi en aio tehdä tähän taloon muutoksia enkä lisäyksiä. Sitten kun miniatyyri-kärpänen taas puraisee, otan käsittelyyn Villa Kumpulan.

Elokuun satoa

Elokuussa olen enimmäkseen ommellut, muut käsityöt ja askartelut ovat jääneet vähemmälle. Pienelle pojalle ompelin tilkkupeiton, joka onnistui mielestäni hyvin:

Tämän peiton nimeksi tuli "Värisuora". Taustakankaana on pala vanhaa sänkypeittoa. Tämä malli on omasta päästä kehitelty ja hyvin yksinkertainen. Suorakaiteen muotoisia paloa pötköön ja sitten vierekkäin, hieman lomittain. Ihan kiva tuli näin. Ainakin pojalle peitto on ollut mieleinen, useamman yön hän on jo sen alla nukkunut! Peitto on kuulemma parempi, kuin se oikea peitto pussilakanoineen...

Olen ommellut myös pussukoita. Itselleni tein Betty Boop-kankaasta pussukan, joka päätyi käsilaukkuuni ensiapupussukaksi. Nyt eivät särkylääkkeet ja terveyssiteet lentele ympäriinsä, kun kaivelen laukusta vaikkapa lompakkoa!

Muutama pussukka päätyi lahjalaatikkoon:

Ompelin myös yhden kauppakassin, kun sattui olemaan sopivaa, tukevaa kangasta sellaiseen. Tämä jäänee omaan käyttöön.

Kaikenlaista muutakin olisi tarkoitus tänä syksynä ommella, sillä tulin ostaneeksi muutamia palakankaita Eurokankaasta... Oi voi, kangaskasat eivät vähene, kuten haluaisin, vaan päinvastoin, ne kasvavat... Ainakin muutamia lahjakasseja aion ommella ja tietysti noita pussukoita. Pupu ja tipu-aiheinen kangas oli niin söpöä, että lahjalaatikkoon tulee varmasti tehtyä vielä muutama pussukka pienille ihmisille. Myös teinipojan tilkkupeitto pitäisi ommella loppuun sekä tehdä tilkkupeitto myös tyttärelle. Tytär tosin ei taida olla sellaisen tarpeessa, ainakaan vielä... Väritkin ovat vielä arvoitus. Mustaa ja valkoista? No, täytyy hieman kysellä, mikä olisi mieleistä.

Ompelukoneen olen nyt kuitenkin laittanut hetkeksi pois, koska aion välillä piirtää ja maalata. Myös neuleita on työn alla, esittelen niitä sitten myöhemmin!

Hyvää elokuun loppua kaikille!

Laidunkausi lähenee loppuaan

Keskiviikkona on taas aika siirtää hepat pois laitumelta talliin ja tarhoille. Omalle hepalleni on tarjolla uusi tarhakaveri, Ilo-niminen suomenhevosruuna. Keskiviikkona testaamme, kuinka hepat tulevat toimeen. Hieman jännittää... Vaikka alku näyttäisikin lupaavalta, niin se ei vielä tarkoita sitä, että yhteiselämä sujuisi ilman ongelmia. Liian usein heppani on saanut muilta köniin. Jos haavoja ja ruhjeita alkaa taas tulla, niin sitten siirrän ruunani suosiolla tarhaamaan yksin. Onhan se hevosen kannalta huono ratkaisu, mutta parempi kuitenkin kuin se, että tulee jatkuvasti purruksi ja potkituksi.

Muutama viikko sitten yritin kuvata heppoja laitumella, mutta hieman hankalaa se oli, koska ötököitä oli aivan tuhottomasti! Muutamia kivoja kuvia kuitenkin sain. Alla niistä muutamia.

Oma ruunani näissä kuvissahan on tuo valkoinen, joka kaveeraa ruskean tähtipään kanssa.

Laidunkausi on aina mukava aloittaa ja antaa vapauksia hevosen omistajalle tehdä välillä muutakin kuin hevoshommia. Mutta olen kyllä jälleen kerran iloinen siitä, että kausi päättyy ja ns. normaali arki alkaa! Johan tässä on ollut heppahommia ikävä...

Uudistunut Susivuoren mökki

Kesäloman aikana on tullut puuhailtua monenlaista, pitkästä aikaa innostuin myös näpertelemään miniatyyrejä. Laitoin Susivuoren mökin sisustuksen uuteen kuosiin ja toistaiseksi ainakin mökki on minun silmissäni valmis.

Eemeli-pojan huoneesta tein eteisen. Minua on usein ärsyttänyt juuri se, että valmiissa nukketaloissa ei ole eteistä, yleensä. Suomessa kuitenkin eteinen on varmaankin joka talossa, joten hyvähän se olisi olla myös miniatyyritaloissa. 

Laitoin eteiseen jo aiemmin maalaamani puuvalmiin vaatekaapin ja valmiina ostetun naulakon sekä seinälle peilin, jonka olen askarrellut jostain vanhasta taskupeilistä. Matto on virkattu itse, ja kenkäteline ja pieni naulakko seinällä on askarreltu balsasta, grillitikuista ym. Rikkalapio on uusi hankinta, sen ostin Doloresista.

Alakerran olohuoneeseen ei tullut paljon muutoksia, puhelimen siirsin sieltä pois. Justiinalle tein löhötuolin huovuttamalla ja portaiden alla on saavi, jossa on Justiinan kehräämää, kasvivärjättyä lankaa.

Keittiöön sain viimeinkin hankittua kunnollisen lavuaarin. Keittiössä on nyt myös pieni jääkaappi, joka on alunperin jostain lasten halpisnukkekotipakkauksesta. Muovinen jääkaappi oli sininen, mutta maalasin sitä valkoisella akryylivärillä. Tein keittiöön myös hyllykön, jonka päälle jääkaappi oli helppo laittaa. Hyllykö on askarreltu balsasta ja paksusta pahvista. Hyllykön päällä on pieni tinamuki ja siinä grillitikusta tehty kynä. 

Uutta keittiössä ovat myös matto sekä tiiliseinällä olevat naulakot ja patalappu. Seinille lisäsin kuvia ja rottinkikorissa olevat kukat.

 Tietokoneesta hyytyy aivan kohta akku ja laturi on hukassa, joten esittelen vinttikerroksen seuraavalla kerralla!