Vuoden viimeinen päivitys

Tämä joululoma on mennyt enimmäkseen päänsärkyä ja hartioita parannellessa, nukkuessa ja sohvalla löhötessä. Onko aika siis mennyt täysin hukkaan? Ei, sillä välillä lepo on oikeasti tarpeen. Nyt ilmeisesti olen saanut levättyä riittävästi, sillä tänä aamuna heräsin jo 6.40 enkä saanut enää unta. Koska olin virkeä, nousin ylös.

Seitsemän aikaan aamulla maa oli täällä vielä täysin musta, mutta sen jälkeen tuli äkillinen lumipyry ja nyt on maa valkeana. Tuskin tämä ilo kauaa kestää, sillä illaksi on luvattu vesisadetta... Mutta on kiva edes pienen hetken nauttia lumen tuomasta valosta ja puhtaudesta!

Hyvin levänneenä mielikin on hyvä. Tällä hetkellä tunnen olevani oikein onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Innolla odotan, mitä tämä päivä tuo tullessaan ja mitä huominen ja uusi vuosi. Kuluneesta vuodesta en osaa sanoa mitään erityistä. Se oli aika tavallinen vuosi iloineen ja huolineen. Ennen joulua olin todella uupunut, mutta nyt on onneksi siitäkin päästy.

Siipeensä saanut heppanikin on nyt toipunut vammoistaan ja toivon mukaan pääsemme pian taas jatkamaan ratsastustunteja ja puomi- ja esteharjoituksia. Maastossa on jo käyty ja maneesissakin kokeiltu, kuinka heppa kulkee ja hepan kankeus tuntuu olevan nyt poissa. Myös Herra C:n vointi on kesästä tasaantunut ja koira voi hyvin tyroksiinilääkityksen voimin. Neiti E puolestaan on hieman laihtunut ja on taas virtaa täynnä. Elämäniloista koiraa on ilo katsella!

Nyt joululomalla en ole saanut aikaiseksi paljoakaan, mutta kaikenlaisia kivoja ja haasteellisiakin projekteja on mielessä ja tulossa. Tallilla minua on kannustettu kovasti oman taidenäyttelyn pitoon, mutta saapa nähdä, saanko sellaista aikaiseksi. Ainakin osallistun paikallisen taideseuran yhteisnäyttelyyn tulevana kesänä. Mökkiprojekti on oma lukunsa ja tulee viemään aikaa ensi keväänä ja kesänä.

Laitanpa tähän loppuun muutaman hauskan kuvan oravasta, joka aatonaattona taiteili lintulaudallamme. Todennäköisesti samainen orava oli muutamia päiviä aiemmin järsinyt lintulautaa pitelevän narun poikki, sillä löysin lintulaudan maasta ja  katkaistu naru näytti aivan veitsellä poikki leikatulta. Oravan tekosia, se tuli heti mieleeni. Aatonaattona orava ei ryhtynyt katkomaan narua vaan tyytyi leikkimään akrobaattia siemeniä saadakseen.

Näiden kuvien kera toivotan kaikille blogissani vieraileville rauhallista ja mukavaa vuodenvaihdetta ja onnellista vuotta 2014!!!