Käsitöiden lumoissa

Ulkona on sää mitä kaunein, mutta pihatyöt eivät enää huvita. No sen verran niitä olen tehnyt, että leikkasin tänään nurmikon, toivottavasti viimeistä kertaa tänä syksynä, ja siistin hieman kukkapenkkejä. Sen jälkeen siirryin takaisin ompelukoneen ääreen...

Innostuin taas vaihteeksi ompelemaan pussukoita ja tekemään tilkkutöitä. Joulu minulla on jo mielessä, ja joululahjat... On mukavaa antaa lahjaksi jotain itse tehtyä. Ja samalla kun ompelee lahjoja, tulee tehtyä jotain itsellekin. Oman sohvan nurkkaan ompelin uuden tyynyn:

Oranssi ei varmastikaan ole mikään trendikäs väri tällä hetkellä sisustusmaailmassa, mutta siitäpä minä vähät välitän. Voin kyllä ihailla lehtien sivuilta ja blogeista vaaleita sisustuksia, mutta itse en pystyisi sellaisen keskellä elämään. Väriä pitää olla!!! Silloin tunnen oloni kotoisaksi.

Sain hyvältä ystävältäni lahjoituksena ison kasan kankaita ja niitä olen hyödyntänyt seuraavissa kuvissa olevissa pussukoissa. Isot pussukat lähtevät lahjoiksi, tuon pienen tetra-pussukan pidan itselläni. Nuottiavain-kuviolla varutettu pussukka on tehty kankaasta, jonka löysin Eurokankaan palalaarista. Sekin lähtee lahjaksi.

Ja sitten niitä tilkkutöitä... Haluan viimein eroon vuosia laatikoissani pyörineistä kankaista, joiden joukossa on joitakin inhokkejakin, kuten esim. tuo vaalea kangas, jossa on vaaleansinistä ja vaaleanpunaisia kukkia. Ostin tuota kangasta joskus 20 vuotta sitten keittiöön verhokankaaksi, mutta se ei sopinut sinne silloin eikä se sovi meillä mihinkään muuallekaan. Niinpä olen hyödyntänyt sitä muuten. Kuvissa olevat kassit on siis tehty lähes 100% kierrätyskankaista. Ainakin tuo puna-valkea kassi lähtee lahjaksi, farkkukassin kohtalo on vielä avoin.

Jotain olen vähän neulonutkin. Kynsikkäistä jäi niin paljon lankaa jäljelle, että tein itselleni vielä sormikkaatkin. Lisäksi valmistumassa on lapaset samoista langoista kuin sormikkaat.

Mutta tässä kuva sormikkaista, ohjeen, josta otin hieman osviittaa silmukkamääriin, löysin netistä. Ohje oli Seitsemälle Veljekselle, mutta nämä on siis neulottu Nallesta.

Ystäväni pojalle neuloin 12-vuotislahjaksi sukat Seitsemästä Veljeksestä Novitan perusohjeella. Sukkien koko on peräti 43, poika kun on erityisen pitkä ikäisekseen - ennusteiden mukaan kasvaa lähes kaksimetriseksi hujopiksi. Sukat olivat mieleiset ja sopivat, joten neulominen kannatti.

Lisää pussukoita ja tilkkukasseja on luvassa ja iltaisin myös neulepuikot heiluvat TV:n ääressä. Mutta jossakin vaiheessa tiedän kyllästyväni ompeluhommiin ja sitten on taas aika korjata ompelukone pois työpöydältä ja sulloa kankaat kaappiin. Mistä seuraavaksi innostun, on vielä arvoitus.

Se onkin aika mielenkiintoista, kuinka tuo innostus aina tulee ja menee... Joskus saatan soittaa vaikka pianoa viikon jokaisena iltana, ja sitten menee helposti parikin kuukautta ilman että edes kosken koko soittimeen. Sama juttu on ompelun, askartelun ja maalaushommien kanssa. Välillä niitä huvittaa tehdä ja välillä ei. Ainoa harrastus, josta jaksan innostua jollakin tasolla joka päivä, on hevosen hoito ja ratsastus. Toisaalta, siitä onkin pakko innostua, koska sitä hevosta ei voi työntää kaappiin odottamaan parempia päiviä kuten kankaat ja langat voi... Toisaalta en haluaisi niin tehdäkään, koska saan paljon energiaa hevostelusta. Heppa on ollut niin hyväntuulinen ja tyyni, vaikka laidunkausi onkin jo päättynyt, että sillä on ollut ilo ratsastaa. Muutenkin meillä synkkaa nykyään todella hyvin, alkuvuosien vaikeuksien jälkeen. Ehkä nyt sitten lopulta olemme oppineet tuntemaan toisemme ja toistemme tavat ja luottamusta on löytynyt puolin ja toisin. Hyvä niin!

Mutta nyt on lähdettävä ottamaan hieman välipalaa, sen jälkeen ompelen vielä jonkin aikaa ja poika saa käydä ostamassa kaupasta hilloa. Illalla pidämme lettukestit!

Mukavaa viikonloppua kaikille!