Kortteja, mattoja, sukkaa...

Päivitykset ovat jääneet vähiin mutta askarteluja ja käsitöitä on syntynyt tiuhaan tahtiin. Ystävänpäivä ja tulevat 50-vuotispäivät mielessäni askartelin vinon pinon kortteja, mutta sitten kävi niin, etten tullut lähettäneeksi yhtä ainoata korttia ystävänpäivänä - eipä silti, en itsekään saanut kuin yhden kortin ja sekin tuli viisi päivää myöhässä. Niin on nopeata postin kulku 2000-luvulla.

Alla kuvia tekemistäni korteista. Niistä tuli tällä kertaa pääosin aika hempeitä väritykseltään.

Pieni koira söi reikiä virkkaamaani mattoon, joten jouduin purkamaan sen. Maton jämistä virkkasin pari pienempää mattoa, joita voi käyttää vaikka kynnysmattoina. Samalla päätin virkata pois kaikki nurkissa pyörivät matonkuteet, seuraavanlaisia mattoja sitten syntyi:

Kuten kuvista huomaa, matot kiinnostavat neiti A:ta suunnattoman paljon. Niinpä meillä ei juuri nyt mattoja olekaan lattioilla muuta kuin tuulikaapissa, makuuhuoneessa ja WC:ssä. 

Aika muotopuolia ovat nämä virkkaamani matot. Liekö vika epähomogeenisissa kuteissa vai käsialassani, vaiko molemmissa. No, mökille nämä tekeleet ainakin kelpaavat! Ja sinne tuulikaappiin...

Vanhin poikamme puhelee aina välillä kotoa pois muuttamisesta ja mikäs siinä, kun ikääkin on pian 19 v. Jostain pitäisi vain saada sitä rahanpaskaa, jolla maksaa vuokra, ruoka ym. kulut. Tällä hetkellä poika on vailla opiskelupaikkaa, pistivät pojan koulusta pihalle kun opinnot eivät edenneet. Sähköala ei vaan ollut meidän pojan juttu. Jos ei ole motivaatiota, niin eiväthän ne opinnot silloin maistu. Alan vaihto on siis edessä ja nythän yhteishaku onkin käynnissä, täytyy tsempata poikaa, jotta hän saisi haettua uutta opiskelupaikkaa mieleisemmältä alalta. 

Ensi viikolla poika lähtee työkokeiluun pariksi kuukaudeksi, koska pelkässä kotona notkumisessa ei ole mitään järkeä ja kun ei siitä kukaan mitään maksakaan. Työkokeilusta saa jonkin verran rahaa ja mikä vielä tärkeämpää, sitä työkokemusta. Ja toivon mukaan myös itseluottamusta, ja uskoa siihen, että "kyllä minä osaan". Poika ei ole tyhmä eikä osaamaton, mutta usko omiin taitoihin ei ole kovin korkealla.

Kotoa poismuutto-puheet säikäyttivät minua sen verran, että hätäpäissäni ompelin pojalle jo patalapun valmiiksi... Ihme aivopieru, mutta tämmöinen patalappu syntyi, kuvissa molemmat puolet:

Patalappu on tehty pääosin farkkupaloista. Reunojen huolittelu ei meinannut onnistua millään. Patalappujen ompeleminenkaan ei siis ole vahvoja puoliani. En saa niistä siistejä sitten millään!

Ompelin myös pari tyynynpäällistä makuuhuoneeseemme, kun eBaystä tilatut vetoketjut viimein saapuivat.  

Olen myös neulonut, jälleen kerran. Sain pari vuotta sitten veljeltäni lahjaksi ilmeisesti käsin värjättyjä Skein Queen-sukkalankoja ja olen nyt tehnyt niistä yhden sukkaparin ja toinen on tulossa. Tämä lanka on ohutta ja erittäin miellyttävää neuloa. Värit eivät olleet lemppareitani, mutta hyvät sukat tästä langasta tulee!

Ja jotta kaapit eivät vain tyhjentyisi liikaa, sorrui kaupungilla käydessäni taas kangasostoksiin... 

Lammas-aiheinen kangas (eli tuo, jossa on punaista) on jo päässyt käyttöön (tekeleestä tulee kuvia myöhemmin), toisesta meinasin ommella verhot yläkerran portaikon ikkunoihin, mutta muutinkin sitten mieleni. Eli kangas jää odottamaan sopivaa käyttötarkoitusta.

Tässäpä Tuulenpesän Amalian puuhastelut tältä erää!