Sormeni toimivat taas lähes normaalisti, joten sain neulottua aloittamani sukat loppuun.
Ihan kunnossa ei oikean käden nimetön ole vieläkään, sillä sormen ensimmäisessä nivelessä on kummallinen, ilmeisesti nesteen täyttämä, patti. Kipeä se ei ole, mutta sormi on edelleen niin turvoksissa, ettei se taivu kunnolla eikä sormessa olevaa sormusta saa pois. Ihme vamma tuokin! Olisi ehkä pitänyt käydä näyttämässä sormea lääkärissä heti lastaussählingin jälkeen, mutta jälkiviisashan on hyvä olla. Ei tullut mentyä lääkäriin, ja turha sitä nyt on enää harmitella.
Ensimmäinen lomapäivä on mennyt hieman ihmetellessä. Päätäkin särki, piti ottaa päiväunet. Mitään ihmeempää en ole vielä saanut aikaiseksi. Kellariin pesuhuoneen oven viereen askartelin mielestäni vitsikkään seinätaulun:
Pyykkiä nimittäin tässä huushollissa riittää!
Aiemmin tuli askarreltua kortti, josta on vitsit kaukana. Tämä surukortti lähti sukulaiselleni ja hänen avovaimolleen sen jälkeen, kun kuulin heidän menettäneen vauvan kesken raskauden. Saatteeksi laitoin korttiin tekstin: "Ilo vaihtui suruksi niin yllättäen. Kuinka hauras elämä onkaan." Tapahtuma veti sanattomaksi ja lohdutuksen sanoja oli niin kovin vaikea löytää...
Tässä kuulumiset tältä erää. Jos kaikki menee kuten olen suunnitellut, aloitan lipaston kunnostusta huomenna. Tarkoitus on aluksi hinkata maalista puhtaaksi lipaston avattava kansi ja laatikot, joissa ei enää paljon hiottavaa olekaan. Sen jälkeen käyn lipaston rungon kimppuun. Tuleva väri on vielä arvoitus... Toisaalta tekisi mieli maalata lipasto mustaksi, toisaalta taas houkuttelisi jokin kiva vihreän sävy, olisi vähän erikoisempi. Musta on tyylikäs väri, mutta toisaalta myös vähän tylsä.
Mutta hiotaan se huonekalu nyt ensin ja mietitään väriä sitten!
Kivan näköiset sukat! Ja kaunis kortti vauvansa menettäneille. Ei siinä tilanteessa sanoja löydy lohdutukseen, mutta ei kai niitä juuri tarvitakaan. Hyvää lomaa sinulle!
VastaaPoista