Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä ja on jälleen aika vilkaista pikaisesti taustapeiliin ja pohtia, mitä kaikkea viime vuonna tapahtuikaan.

Monenlaistahan tuon vuoden 2019 aikana sattui, paljon sellaistakin, mitä ei välittäisi muistella lainkaan. Ikäviä asioita tapahtui aivan liikaa: esikoispoika potkittiin koulusta pois liiallisten poissaolojen vuoksi, äidillä todettiin keuhkosyöpä ja rakas Elsa-koiramme menehtyi äkillisesti munuaisten pettäessä. Lisäksi elämää varjostivat ikääntyvän ponin sairastelu (kesällä kaviokuume ja ähkyilyä, joulun alla pidempi ähkyilyjakso, joka vaati hoitoa hevosklinikalla - lompakko keveni aika tavalla...) sekä oma väsymykseni ja nuoremman pojan ei-toivotut kommervenkit koulussa.

Mutta, ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin! Poika itsenäistyi ja muutti kotoa pois, mikä paransi pojan ja meidän vanhempien välejä ja helpotti kireää ilmapiiriä kotona, lisäksi hän sai syksyllä uuden opiskelupaikan autoalalta ja kuntoutusrahan. Pojan asiat ovat siis tällä hetkellä oikein hyvin. Nuoremman pojan kouluvaikeudet ovat myös helpottaneet ja mopokortinkin hän sai suoritettua marraskuussa alkuhankaluuksien jälkeen. Rippikoulukin tuli käytyä. Kohtalaisen hyvin ovat asiat siis myös hänen kohdallaan. Tytär mennä porskuttaa entiseen malliin, sisukkaasti, kuten aina. Ja äidin kasvain on pienentynyt puoleen siitä, mitä se oli ennen sädehoitoja. Äidinkin asiat ovat siis hyvällä mallilla. Eikä mene huonosti ponillakaan, vointi on kohentunut, kun muovissa oleva esikuivattu heinä vaihdettiin kuivaan pikkupaaliheinään -ravinnolla on iso merkitys hyvinvoinnille myös eläinten elämässä, mikä tahansa heinä ei välttämättä hevosellekaan sovi. Ponin asiat ovat hyvin siis myös, tällä hetkellä.

Elsa-koiraa ei mikään tuo enää takaisin, jäi suru ja kaipaus, mutta kokemuksesta tiedän, että aika parantaa haavat, tai ainakin arpeuttaa. Kaipaus hellittää aikanaan ja jäihän meille sentään hauskat muistot ja iki-ihana Neiti A, joka on niin täynnä vauhtia ja energiaa, että heikompia hirvittää!

Näin uuden vuoden kynnykselle näyttää siis hyvältä, mutta niin näytti viime vuonnakin. En haluaisi olla pessimisti, enkä maalata piruja seinille, mutta oikeasti hirvittää, mitä kuraa elämä mahtaakaan tänä vuonna silmille heittää. Jaksanko, kestänkö, selviydynkö? Sen aika näyttää.

Ainakin aion yrittää. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!