Nukkista ja sukkista ja ompelua myös

Pikku hiljaa tulee näperreltyä pieniä juttuja Hopemäkeen. Eteiseen tein peilin, portaikkoon ripustin vuosia sitten tekemäni maton ryijyksi. Matto / ryijy on tehty kasvivärjätyistä langoista. Olohuoneeseen laitoin maljakoksi vanhan hajuvesipullon ja siihen koristekasviksi muovioksan alennuslaarin askartelu-tarvikepakkauksesta. Muutamia taulujakin olen seinälle viritellyt. 

Paljon on vielä kuitenkin tehtävää, Hopeamäen keittiö esimerkiksi on edelleen hujan hajan! Minimaailmasta tilasin muutamia juttuja sisustusta varten:

Kehyksiin on tarkoitus löytää kivat kuvat tauluiksi ja sorvattuja puolia aion hyödyntää mm. uuden TV-tason askartelussa. Listaleikkureilla saan viimeinkin leikattua kattolistat ym. siististi! Pieni hyllykkö menee Villa Kumpulaan, mutta kaapisto Hopeamäen kodinhoitotilaan. Pitäisi maalata se ensin... Nukkekodin laittoon ei ole ollut viime päivinä aikaa, koska piti tehdä muita hommia, mm. lyhentää tyttären tanssiaismekkoa. Tanssit olivat eilen ja hyvin menivät, tytär oli kaunis ja mekko sopivan mittainen!

Sukkien neulomiseen sen sijaan on aina aikaa. Tavoitteena on nyt neuloa pois kaikki ohuet sukkalangat, mitä varastoihin on kertynyt. Muutamat sukat olen jo tehnyt:

Yhdet näistä sukista päätyivät anopille lahjaksi. Muut jäävät odottamaan käyttäjää.

Tuossa aiemmin, ompeluhommia tehdessäni, tekaisin itselleni uuden neulatyynyn, koska uudet, pidemmät nuppineulani (jotka voitin arpajaisissa) eivät mahtuneet vanhojen kanssa samaan tyynyyn. Pienet, perinteiset nuppineulat ovat nyt uudessa pöllötyynyssä:

Kun kone oli esillä, tein varastoissani olevista vohvelikankaista käsi- /astiapyyhkeitä. Näistä ei ole nyt kuvaa, ei myöskään jouluisesta tilkkuliinasta, jonka ompelin jämätilkuista. Laitan niistäkin kuvat, jos muistan. Muutama pyyhe jäi kesken, kun kanttinauha loppui. Pitäisi muistaa ostaa sitä lisää.

Kaikenlaista on siis tullut tuusattua ja sama meno jatkuu eikä loppua vielä näy. Niin kauan tuusailen kun aivot ja kädet toimivat! Olen myös hakenut sisustussuunnittelijan koulutukseen, en vielä tiedä, pääsenkö vai en, jännityksellä odotan miten käy! Elämää on siis vielä senkin jälkeen, kun on täyttänyt 50 vuotta. Totean tämän tässä siksi, että toisinaan nuorempien puheista saa sen käsityksen, että viisikymppinen on jo puoliksi kuollut tai ainakin elämäänsä kyllästynyt. Töissä ovat muutamat nuoremmat tosin jo myöntäneet, että näin ei välttämättä ole... Mukavaa, jos voin olla nuoremmille positiivinen esimerkki!

Kevättä on jo ilmassa! Iloa ja terveyttä kaikille ja aurinkoista alkavaa kevättä!