Ompelu oli hyvää vastalääkettä korona-ahdistukseen. Sinänsä se ei niin ahdista, että tämä epämiellyttävä virus on maailmassa valloillaan, luotan kyllä suomalaiseen terveydenhuoltoon ja siihen, että voimassa olevat rajoitukset hidastavat viruksen leviämistä. Taudin suhteen tulee mitä tulee... Mutta tuo koululaisten etäopiskelu!!! Että sen kanssa voi mennä hermot... Kuopus ei ole etäopiskelusta lainkaan innostunut. Kaikista tehtävistä tulee sama kommentti: "No ei sitä tarvitse tehdä."
Kyllä tarvitsee!!! Joka ikinen tehtävä pitäisi tehdä, että saisi mahdollisimman hyvän päästötodistuksen ja saisi jatko-opiskelupaikan. MIKSI tämä ei uppoa 15-vuotiaan kalloon??? Sanokaa hyvät ihmiset, kuinka nuoren saisi motivoitua opiskeluun? Alan olla epätoivoinen... Samaan aikaan mies sanoo, että nuoren pitää itse kantaa vastuu opiskelustaan ja että minä en voi häntä hyysätä enkä tehdä tehtäviä hänen puolestaan. No, näinhän se on. Mutta entä jos nuori ei kanna sitä vastuuta? Mitä sitten tapahtuu? Tuleeko kaikista aineista 4 tai 5, pitääkö tuplata ysiluokka? Pitääkö minun nyt vain katsoa vierestä, kuinka ipana sössii koko homman? Sanokaapa se!
Onneksi on nämä käsityöt. Puikkoja heilutellessa tai ommellessa ahdistus tästäkin asiasta hieman hetkeksi helpottaa. Sama homma hevosta hoitaessa... Silloinkin on pakko keskittyä siihen, mitä on tekemässä. Ajatus ei voi askarrella nuoren kouluasioissa tai muissa huolissa.
Tässä vielä kuvia uudesta käsilaukustani. Otin sen heti käyttöön. Kaikki kassiin tarvitut materiaalit löytyivät kotoa ja ovat ompelulankaa lukuun ottamatta kierrätyskamoja.
Kivanoloinen laukku. Kierrätys on halpaa hupia.
VastaaPoista