Virkkaukseen hurahtanut

Keväällä hurahdan aina virkkaamiseen. Tänä keväänä päätin kaivaa kaapistani kaikki vanhat virkkauslangat ja tehdä niistä, no, jotakin.

Liinojahan niistä sitten tuli. Luonnonvalkoista ja valkoista lankaa on vielä runsain mitoin jäljellä, mutta nuo värilliset langat sain aika tarkkaan käytettyä.

Liinojen koko vaihtelee. Ohjeet näihin liinoihin löytyivät pääosin Lea virkkausideoita-lehdistä.

Alla kuvia tuotoksista. Osa menee lahjaksi, osa jää omaan käyttöön.

 Jotain tässä keväällä ompelinkin. Tämä tyyny päätyy mökille, jossa pihan lisäksi uudistamme sisustusta. Kangas on uutta, napit kierrätyskamaa. Ohje on "omasta päästä" ja lopputulos miellytti sen verran, että luultavasti ompelen vielä ainakin yhden tyynynpäällisen tätä samaa ideaa käyttäen.

Arpajaisvoitto

Osallistuin Tilkkutiinan järjestämään arvontaan ja yllätys, yllätys, voitin Esteri-kaulakorun tarvikepaketin!

Kyllä tämmöistä postia on mukava saada! Laitan kuvan valmiista korusta blogiini sitten kun joskus ehdin sen askarrella valmiiksi. 

Lämmin kiitos vielä kerran Tilkkutiinalle tästä kivasta palkinnosta! Järjestän arvonnan omassa blogissani sitten, kun kävijälaskuriin on kertynyt lukema 10 000. Saapa nähdä, montako vuotta siihen menee... Aika vähän täällä katsojia käy. Pitäisi varmaan kirjoitella vähän kiinnostavampia juttuja :).

Kortteja vino pino

Pääsiäisenä innostuin askartelemaan kortteja ja siinä puuhassa menikin sitten monta iltaa. Sitten alkoikin jo pihamaa olla siinä kunnossa, että innostuin tarttumaan haravan varteen ja askarteluhommat jäivät. Kesä meneekin jälleen sekä kaupunkipihaa että mökkipihaa laitellessa. Askarteluja ja käsitöitä ehtii tehdä sitten taas syksyllä, kun säät viilenevät eikä ulkona puuhailu houkuttele.

Blogiini vaihdoin nyt vähän suuremman fonttikoon, koska ainakin itse koin että teksti on aika pientä. Saapa nähdä, miltä tämä nyt sitten näyttää...

Mutta tässä kuvia korteista, joista yksi jo lähtikin tuttavalle 70-vuotisonnittelukortiksi.

Pihahommien lisäksi olen siivoillut vaatekaappeja ja raijannut talvivaatteita vinttiin. Tekemistä riittää... Koirista lähtee edelleen talvikarvaa ja sen myötä imuroitavaakin olisi vaikka jokaiselle päivälle, jos vaan jaksaisin kaivaa imurin siivouskomerosta päivittäin käyttöön. Mutta enpä jaksa enkä viitsi, koska en aio tuhlata elämääni käyttämällä vapaa-aikani siivoamiseen... Muuta ei nimittäin tässä huushollissa ehtisi tehdäkään, jos haluaisi että kaikki paikat olisivat aina tip top!

Tyttärellä oli eilen tanssikoulun kevätnäytös ja kyllähän se oli upea näytös taas kerran! Kerta toisensa jälkeen hämmästelen sitä, kuinka minä kömpelö ja liikunnallisesti lahjaton nainen olen voinut synnyttää tyttären, joka tanssii niin kauniisti ja on kaunis ja suloinen muutenkin. Tyttärellä ei mene oikea ja vasen sekaisin sillä tavoin kuin minulla... Mutta hyvä niin. Pojasta polvi paranee tai tällä kertaa siis tyttärestä!

Hevosella on ollut hieman kevättä rinnassa ja sen vuoksi meninkin pitkästä aikaa ratsastustunnille. Siellä korjattiin istuntaa, joka oli tässä viimeisten kuukausien aikana päässyt huonoksi. Nojasin liikaa eteen, josta seurasi jännittynyt istuma-asento ja se on varmasti ollut yksi syy hevosen temppuiluun. Kun istunta oli oikea, heppa toimi oikein mukavasti. Tänään meni myös maastoilu oikein mallikkaasti. Ratsastustunneilla käymisestä on kyllä oikeasti hyötyä ja apua ja sen vuoksi menen tunnille jälleen tulevalla viikolla.

Herra C:n toisen takatassun kynsi aukesi pari viikkoa sitten ja nyt herra ulkoilee omassa pihassa, takametsässä ja mökillä. Asfaltille emme lähde, ettei kynsi aukea uudelleen ja tulehdu. Herra C:hän siis laahaa takajalkojaan, koska selkäsairaus on aiheuttanut hermopinteitä ja sen myötä halvausoireita takajalkoihin. Ulkopuolinen ei välttämättä huomaa koiran laahaavaa menoa, mutta jos osaa katsoa niin sen huomaa kyllä selvästi. Koiruus ei enää pysty nostelemaan tassujaan kuten ennen. Toistaiseksi koira ei kuitenkaan kärsi tämän vaivan vuoksi ja saa vietellä eläkepäiviä rauhassa. Maaliskuussa herra täytti 10 vuotta, muutama vuosi saattaa siis hyvinkin olla vielä edessä leppoisaa vanhan koiran elämää.

Tässäpä nämä viime aikojen kuulumiset. Työasioista en edes viitsi kirjoitella, koska olen niitä miettinyt niin intensiivisesti viime aikoina, että pää jo aivan savuaa! Monenlaista viritystä on nyt käynnissä, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Pääsiäistunnelmia

Olen ollut viime viikkoinen niin kiireinen, ettei aikaa blogin päivitykseen ole taaskaan löytynyt. Onneksi on tämä neljän päivän pääsiäisloma. Täytin äskettäin vuosia ja sain äidiltä aivan ihanan kukka-asetelman lahjaksi, se tuo mukavasti pääsiäistunnelmaa olohuoneeseemme! Kiitos paljon äiti! Omat yritykseni luoda pääsiäistunnelmaa menivätkin hieman myttyyn, sillä rairuohosta suurin osa jäi itämättä ja ruohikko on nyt äärimmäisen harvaa ja hassunnäköistä... Ensi vuonna taidankin jättää koko rairuohon laittamatta. Lapsetkin ovat jo niin isoja, ettei sitä lastenkaan vuoksi ole pakko laittaa.

Mutta tässä tämä kehumani asetelma:

Työpaikalla on ollut vauhdikasta menoa nyt kun esimies vaihtui. Tunteet kuohuvat ja muutosvastarintaa esiintyy. Epävarmuus töiden jatkuvuudesta tuntuu kalvavan aika monia ja muutamat ovat jo valmiita lähtemään tukkanuottasille uuden pomon kanssa. Itse meinaan nyt ottaa ihan rauhallisesti. Olen esittänyt muutamia kehitysehdotuksia ja laiteinvestointeja, ja jos ne eivät mene läpi, niin minkäs sille sitten voi. En myöskään aio ruveta riitelemään uuden pomon kanssa, vaikka hänen toimintatapansa selvästikin ovat hyvin erilaiset kuin vanhan. Aion kellua virran mukana ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan... On hyvä ja rauhallinen olo nyt ja pääsiäispyhistäkin aion nauttia kiireettömästi omaa itseäni kuunnellen!

Muutkin perheenjäsenet nauttivat kiireettömyydestä: Neiti E ja tytär viettivät hellää hetkeä tietokonetta käynnistäessäni, pakkohan siitä oli kuva ottaa!

Tässä pääsiäisenä aion aloittaa myös ruoka-ainekokeilun. Ihoani kutittaa jatkuvasti ja kutina on välillä aivan sietämätöntä; iho on kuiva ja kutisevat kohdat punoittavat aika ajoin, iho nousee koholle ja kihelmöi. Varsinaista ihottumaa ei ole, mutta kutinaa vaan piisaa. Kortisonivoiteet ja kosteusvoiteet helpottavat kutinaa, samoin antihistamiini, joten jostain allergisesta jutusta on oltava kyse. Koska minulla ei ole todettu testeissä ruoka-aineallergioita, olen tullut siihen tulokseen että kyseessä saattaa olla histamiini-intoleranssi. Tämä "sairaus" on kiistanalainen ja siksi diagnoosiakaan ei voida tehdä, lääkärissä käynti on turhaa. Mutta koska haluan kutinasta eroon, aion kokeilla itsenäisesti muutaman viikon ajan histamiinia vapauttavien ruoka-aineiden välttämistä. Ei siitä vahinkoakaan ole, vaikka noita ruoka-aineita on kyllä aika paljon: histamiinia on mm. tomaateissa, kalassa, kestomakkaroissa, kovissa juustoissa, sitrushedelmissä, suklaassa, punaviinissä ja monessa muussakin. Joudun karsimaan ruokavaliotani aika tavalla. Edes vehnäleipää tai hiivalla leivottua leipää ei voi kokeilun aikana syödä. Noudatan kuitenkin ilolla ruokavaliota, jos sillä tavoin pääsen jatkuvasta kutinasta eroon!!!

Jos dietti ei auta, kutina johtunee siitä, että atooppinen ihoni ärtyy lämpötilanvaihtelusta, hikoilusta ja mekaanisesta ärsytyksestä (vaatteet). Mutta kokeillaan nyt tuo histamiinijuttu ensin ja katsotaan sitten, olisiko kyse vain fysikaalisista ärsytysoireista. Eipä se ota jos ei annakaan.

Jonkin verran olen tehnyt käsitöitä viime aikoina, sillä ne rentouttavat mukavasti. Viimeiset pussukat valmistuivat jo pari viikkoa sitten, sen jälkeen olen askarrellut vohvelikankaista pari pyyhettä (niistä en tullut ottaneeksi kuvaa) ja neulonut villatakkia, jonka piti valmistua jo aika päiviä sitten mutta joka on vieläkin vähän kesken. Tässä kuvat toistaiseksi viimeisistä pussukoista:

Todennäköisesti jatkan pussukoiden ompelua, kunhan saan taas ostettua vetoketjuja... Yli oman tarpeen näitä on kyllä jo nytkin. Jos joku haluaa jonkun näistä ostaa, niin ottakeepa yhteyttä! Pienet pussukat voin myydä kympillä ja isommista otan 15 euroa. Tuo hevoskuvioinen pussukka jää omaan käyttöön ja pelkästään vain siksi, että siinä on noita hevosia... Olen parantumaton hevoshullu!

Nyt taidan siirtyä korttiaskartelun pariin. Ostin torstaina askartelulehden, jossa tuli mukana leimasimia ja niitähän on tietysti kokeiltava, vaikka leimailu onkin minulle vähän vieras juttu - ei se tahdo onnistua ollenkaan niin hyvin kuin monella muulla... Mutta kokeilenpahan jotain.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

Flunssan kourissa

Perheessämme on viime viikkoina jyllännyt sitkeä flunssa. Ensin sairastui esikoispoika, sen jälkeen pieni poika - hiihtolomalla, kuinkas muutenkaan. Sen jälkeen virus kaatoi sohvalle mieheni ja nyt viimein jouduimme minä ja tytärkin luovuttamaan virusarmeijan edessä.

Viikon olen nyt sairastanut ja pää on edelleen räkää täynnä. Eilen oli vielä vähän lämpöäkin, jospa tänään ei illalla enää olisi. Huomenna on työpäivä enkä millään jaksaisi lähteä hakemaan lisää sairauslomaa. Toisaalta, en kyllä mene sairaanakaan töihin.

Koska olen viimeisen viikon enimmäkseen nukkunut, en ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. No, luin kyllä yhden yli 700-sivuisen kirjan nimeltä Hämärän enkeli, joten aivan zombina en ole ollut. Kirja oli mukavaa ajanvietettä TV:n ohella, kipeänä kun ei oikein mitään jaksa tehdä. Tuo kirja oli hyvä, voin suositella sitä lämpimästi!

Koska uusia käsitöitä ei ole valmistunut, laitan tähän kuvan pussukasta jonka tein jo jokin aika sitten. Unohdin silloin kuvata sen.

Muita kuvia ei nyt olekaan tänne laittaa. Amalian Ateljeessa on muutama uusi kuva, jos ketä pastellityöt kiinnostavat.

Vihaan kyllä tätä sairastamista ja pakollista laiskottelua. Toisaalta kuumeessa makaaminen tuo tervetulleen tauon kaikkeen: pötkötellessä yö ja päivä sekoittuvat toisiinsa, viikonpäivät ja kiire unohtuvat ja asiat, jotka normaalisti stressaavat, jäävät taustalle. Lähes viikkoon en ole joutunut huolehtimaan lasten kouluun menosta, ruoan laitosta tai hevosen hoidosta. Työasioista puhumattakaan... Lomaahan se sellainen on! Toisaalta ärsyttää, kun ei jaksa muuta kuin maata eikä niistelykään mieltä ylennä. Eikä yskiminen. Eikä päänsärky. Eikä ylenpalttinen vetämättömyys. Olo on vieläkin niin hutera, että ihmettelen kyllä, kuinka jaksan lähteä tallille mättämään lantaa hepan karsinasta... Toisaalta on kiva nähdä hevosta pitkästä aikaa.Toivottavasti se ei murjota, kun en ole käynyt tallilla pitkään aikaan.

Asioilla on siis puolensa, flunssakin voi tuoda mukanaan jotain hyvää, jos ei muuta niin tauon arkeen. Silti olisin kyllä mieluummin jättänyt tämän taudin sairastamatta... Aikaa on mennyt taas ihan hukkaan!

Töissä onkin muuten nyt mielenkiintoiset kuviot. Esimieheni irtisanoi itsensä viime viikolla ja nyt jännäämme, kuka on seuraaja ja mihin hän tämän meidän "laivamme" johtaa. Toivottavasti ei karikolle kuitenkaan...! Toimialajohtajamme tulee tiistaina käymään väliaikaisen esimiehen kanssa ja silloin asioista toivon mukaan keskustellaan porukalla. Ehkä seuraajankin nimi sitten paljastetaan, jos henkilöä nyt on edes vielä valittu. Sisäpiirin huhuja olen kuullut sen verran, että minulla on aavistus siitä kuka seuraaja saattaisi olla, mutta varmuutta siitä ei ole. Uusia tuulia on joka tapauksessa tiedossa, se on varmaa.

Kevään tulo tuo myös mukanaan uusia virityksiä. Nythän on vasta maaliskuun puoliväli, mutta niinpä vaan sipulikukkaa puskee kukkapenkistä! Ja mieleni vaeltelee jo pihatöissä. Odotan innolla, että pääsen taas kuopsuttamaan multaa, erityisesti se mökkipihan viimeistely kutkuttelee. Käsityöt jäänevätkin taas vähemmälle kesän koittaessa.

Toistaiseksi on kuitenkin tyydyttävä odottamaan... Takatalvea on luvattu ja kesään on oikeasti vielä matkaa.

Pussukoita, pussukoita

Pussukka-innostus jatkuu. Olen ommellut niin paljon parin viimeisen viikon aikana, että nilkkani kipeytyi - aivan uskomatonta. Aion kuitenkin ommella pussukoita vielä lisääkin, kunhan saan ostettua lisää sopivan pituisia vetoketjuja.

Ehdoton suosikkini on tämä punavihreä pussukka, joka päätyi omaan käyttöön:

Keltaisen kirjavat tilkkupussukat ovat vähän pienempiä ja päätynevät lahjaksi jossain vaiheessa:

4


Tämä tyttömäinen pussukka lähtee lahjaksi kummitytölle sitten kun hänellä koettaa taas syntymäpäivän aika

Onneksi ei ole enempää kuvia siirrettäväksi blogiin tällä kertaa, koska tietokone toimii nyt äärimmäisen huonosti...

Maanantaina menen töihin yli kahden viikon loman jälkeen. Saapa nähdä, kuinka sitä arjen pyöritystä taas jaksaa. Pitäisi jaksaa, jaksavathan muutkin - miksen sitten minä? Täytyy yrittää levätä riittävästi ja olla ottamatta stressiä ihan joka asiasta. Ja toivoa, että niska ja hartiat kestävät taas työntekoa. Olen tähän asti tehnyt niska-hartia-jumppaa 3 kg:n painoilla, nyt ostin 5 kg:n painot ja alan harjoitella niillä. Jumpasta on ollut paljon apua selkävaivojen kanssa. Suosittelen lämpimästi muillekin hartiasäryistä kärsiville!

Nyt jatkan soittoharjoituksia. Hankin jo vuosia sitten itselleni alttonokkahuilun, jossa on kaksi oktaavia eli vähän enemmän kuin perinteisessä "koulunokkahuilussa". Otteet ovat alttonokkiksessa erilaiset, joten niitä täytyy harjoitella. Muuten se on suhteellisen helppo soitin. Korkeimmat äänet tuottavat välillä vaikeuksia, mutta harjoitus tekee mestareita... Nokkahuilu oli kuulemma joskus muinoin suosittukin soitin. Sen jälkeen se vaipui unholaan mutta nyt se ilmeisesti tekee tuloaan jälleen. Hyvä niin, koska se on vallan mainio soitin! Edullinen, kevyt kuljettaa ja helppo soittaa - voiko parempaa ollakaan? Äänikin on kaunis.

Hyvää loppuviikkoa kaikille!

Jättipläjäys

Koska olen ollut todella laiska päivittämään blogia viime aikoina, tulee nyt jättipläjäys askarteluja ja käsitöitä! Olen ollut väsymyksen vuoksi sairauslomalla jo viikon ja aikaa käsitöiden tekoon ollut aivan eri tavalla kuin yleensä. Väsymyksestä sen verran, että kyseessä ei ole masennus tms. vaiva, vaan olen puhtaasti ylirasittunut. Jos olisin urheilija, voisi puhua ns. ylikunnosta - tekemisen ja levon suhde ei ole ollut kunnossa. Mukana sopassa on kilpirauhasen vajaatoiminta, jota olen sairastanut jo vuosia. Veriarvot olivat kyllä viitearvojen puitteissa, mutta koska väsymystä ja vetämättömyyttä on, päätimme lääkärin kanssa että tyroksiinilääkityksen määrää hieman nostetaan. Katsotaan nyt, saanko siitä lisää virtaa vai onko annostuksen nostamisesta pelkästään haittaa.

Mutta siirrytäänpä kätten töihin. Laitan tähän aluksi kuvia korteista, joita askartelin viidakko-aiheen innoittamana:

Näiden 3D-korttien näprääminen oli aika uuvuttavaa. Jälleen kerran päätin, että en enää osta leikattavia 3D-kuvia. Mutta saapa nähdä, voihan olla että sorrun niihin taas jossain vaiheessa...

Koska olen yrittänyt epätoivoisesti päästä eroon kauan sitten hankituista tarjouslangoista, virkkasin Karuselli-langasta tämmöisen kassin:

Vielä tuota riivatun lankaa jäi, mutta se saa nyt odottaa.

Huopanen-langan jämistä ja vanhoista verhorenkaista (joita on kassin kahvoissakin) virkkasin taas kerran pannualusia - näille on ollut kotona kovasti käyttöä:

Huopastakin vielä jäi, joten muutama pannunalunen niistä vielä tulee tehtyä, jossakin vaiheessa.

Jämälangoista neuloin Viiru-kissalle tämmöisen raidallisen kissa-kaverin:

Viiru näyttää pitävän kaveristaan, siinä niin nätisti sohvan selkänojalla yhdessä kisut makoilevat :).

Ja sitten vielä ompelua! Löysin netin ihmeellisestä maailmasta kivan pussukka-ohjeen, ja sen avulla minulle viimein valkeni, kuinka vetoketjun saa siististi ommeltua vuoritettuun pussukkaan. Pussukoita on nyt syntynyt  jo neljä ja lisää on luvassa... Tässä tähän astisista tekeleistä kolme, yksi unohtui kuvata:

Heppakuvioinen pussukka lähtee kesällä lahjaksi eräälle nuorelle neidille. Muille pussukoille ei ole vielä käyttöä löytynyt, mutta ehkäpä aika tavaran kaupitsee... Näin sanoin tyttärelleni, joka ihmetteli mitä ihmettä oikein kaikilla noilla pussukoilla teen.

Niinpä. Joskus sitä ompelee jotain vain ompelemisen ilosta ja siksi, että on materiaaleja, joita käyttää...  Sama juttu kassien kanssa. Niitäkin tuli ommeltua muutama lisää, ettei vaan vahingossakaan pääse meidän huushollista kassit loppumaan!!!

Kasseissa on käytetty kierrätyskangasta ja upotin niiden koristeluun kaikkea mahdollista, mitä kotoa löytyi. Esim. toiseen kassiin kirjailtu teksti (kirjailu on hauskan horjuvaa, koska paksuun kankaaseen oli tosi vaikea kirjailla) on tehty kirjontalangoilla, joita olen pyöritellyt jo yli 20 vuotta! Jo oli aikakin käyttää ne pois. Tietysti langat loppuivat kesken: ensin ruskea, sitten vihreä... Jouduin jatkamaan tekstiä eri väreillä. Mutta: C'est la vie!

Tälle ensimmäiselle kassille annoin nimeksi "pöllöpuu-kassi". Pyörylät puun oksilla ovat olevinaan pöllöjä. Vihreät pilkut ovat muovihelmiä, jotka kuvaavat puun lehtiä. Pöllöjen silmät ovat paljetteja. Heijastimetkin sain upotettua tähän kassiin, hohtavat jännästi tässä kuvassa:

Tämä toinen kassi on vuoreton ja yksinkertaisempi kaikin puolin. D-renkaaseen ajattelin jossain vaiheessa kiinnittää heijastimen.

Tässäpä nämä tekeleet tällä kertaa! Nyt jatkan kangassiprujen leikkaamista. Olen säästänyt ihan älyttömän pieniä kankaanpaloja ja nyt on aika jalostaa ne tilkkublokeiksi. Mitä niistä sitten teen, no enpä vielä tiedä. Ehkä niistä jotain syntyy. Jos vaikka kassi? Etteivät vaan lopu meiltä kesken...

Oikein mukavaa kevään odotusta kaikille!