Eläinlääkärissä taas

Herra  C, 10-vuotias saksanpaimenkoiramme, kävi eilen eläinlääkärissä. Edellinen käynti oli viime syksynä, kun koiralta murtui varvas. Nyt oli käynnin syynä kutiseva iho, jokakesäinen riesa. Toivoimme niin kovin, että tänä kesänä ihottumaa ei olisi tullut, mutta niinpä se taas kerran iski kyntensä koiraparkaamme...


Ihottuman syynä on se, että esim. uidessa koiran kastunut iho ei pääse paksun turkin alla kuivumaan, vaan hautuu ja siten iholla oleville bakteereille muodostuu otolliset olosuhteet riehaantua ja aiheuttaa tuo kutiseva, ikävä ihottuma. Iholle tulee pieniä punaisia näppylöitä, jotka puhkeavat ja sitten rupeutuvat. Kutina on kova. Vaivan voisi ilmeisesti välttää sillä, että ei antaisi koiran uida, mutta eläinlääkärinkin mielestä olisi julmaa kieltää koiralta asia, josta se niin kovasti tykkää. Herra C:hän on aina ollut innokas uimari ja tänäkin kesänä se on käynyt uimassa, vaikka ei enää aivan niin innokkaasti kuin vielä vuosi sitten. Turkin hoitokaan ei auta riittävästi: olemme harjanneet Herra C:n turkkia monta kertaa viikossa (ja aina vaan karvaa lähtee...)  jotta iho hengittäisi paremmin, sekä leikanneet saksilla pahimpia takkuja ja huopuneita karvakasoja pois, mutta siitä huolimatta ihottumaa ei onnistuttu välttämään. Herra C inhoaa turkin hoitoa yli kaiken, joten melkoista showta tuo harjaaminenkin on ollut... Yhden on pidettävä koiraa paikallaan, kun toinen harjaa. Epäilen, että harjaaminen aiheuttaa koiralle jossain määrin kipua, ei se muuten sitä niin kovasti yrittäisi vältellä. Mistä tuo kipu sitten johtuu, sitä en osaa sanoa. Ehkä selkärangan rappeumasairaudesta, spondyloosista? Sekin vaiva on nyt edennyt: eläinlääkäri taivutti takajalkojen tassuja taaksepäin, normaalisti tassun pitäisi välittömästi palautua normaaliasentoon. Viime syksynä palautuminen tapahtui hitaasti, nyt sitä ei tapahtunut enää ollenkaan... Eli takajalkojen halvausoireet ovat pahentuneet. Jos huonosti käy, niin joku päivä koira ei enää kävele ollenkaan. Sitten on viimeistään viimeisen matkan aika.


Mutta sitä emme vielä sure, vaan hoidamme nyt tuota ihottumaa. Herra C sai kuukauden mittaisen antibioottikuurin ja kortisonia. Sillä vaiva lähtenee, toivottavasti. Riippuu vähän näistä loppukesän keleistäkin. Helteet pahentavat vaivaa.


Surettaa ja harmittaa tuon koiran vaivat, mutta muu ei auta kuin yrittää hoitaa eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Päivä vain ja hetki kerrallansa, näin mennään Herra C:n kanssa. Se on kuitenkin jo selvää, että Herra C on jo elämänsä ehtoopuolella ja kunto voi romahtaa ihan milloin vain.


Mutta surraan sitä sitten kun niin käy.

Uusi huussi valmistuu...

Tänä kesänä saimme viimein mökille uuden huussin. Ekovessa ei ole vielä täysin valmis ja mm. sisätilojen panelointi jätetään ihan suosiolla ensi kesään, mutta tärkeintä onkin se, että huussi on jo nyt käytettävissä.

Olen NIIN tyytyväinen tähän uuteen vessaan... Tässä muutamia kuvia rungon rakennusvaiheista:

Seuraavassa kuvassa vessassa on jo katto ja ulkoverhous paikoillaan sekä ovi pohjamaalattuna. Tämän pidemmälle emme ole rakennusta vielä saaneet, mutta vielä tämän kesän aikana huussi on kyllä tarkoitus maalata - väri on vielä arvoitus... Jokaisella perheenjäsenellä on väristä on näkemyksensä emmekä ole vielä päässeet siitä yksimielisyyteen. Onko ehdotuksia???

Ja tässä yksi kuva huussin sisältä. Kuten sanottu, huussi on vielä kesken, sisäseinät paneloidaan ja huussiin laitetaan pesuallas ja yläpuolelle pieni vesisäiliö (kuvassa tuo sininen pömpeli). Ja tietysti pyyhkeet ym. Kaikki aikanaan...
 

Sen verran olen käsitöitäkin ehtinyt tänä kesänä tekemään, että ompelin mökille pari pientä pyyhettä, ihan vain kangasvarastoani vajentaakseni. Ostin vuosia sitten vohvelikangasta, tarkoituksena oli askarrella niistä lasten kanssa heille omat pyyhkeet. No, sehän sitten jäi. Sinisen vohvelikankaan jämistä syntyivät nämä höpsöt pikkupyyhkeet:
 

Virkkasin lisäksi mökille "vilupeiton". Juhannuksena kävi nimittäin niin, että saunan jälkeen minua paleli kovasti ja ennen nukkumaan menoa laitoin tupaan tulet takkaan. No, kun mies tuli tupaan, hän kauhistui ja totesi, että tupa on kuin sauna, ei hän saa nukuttua. Yö taisi mennäkin miehellä vähän levottomasti, minä sen sijaan nukuin somasti ihanassa lämmössä. Mutta koska haluan tietysti myös mieheni nukkuvan yönsä hyvin, päätin olla lämmittämättä takkaa enää yhtä innokkaasti. Jos paleltaa, vedän päälleni tämän Nalle-langoista virkatun peiton ja niin sopu säilyy:

 

Loma lähenee jo loppuaan, mutta onneksi kesä ei pääty vielä. Aurinoista elokuuta kaikille!

 

Voihan tarhatyräkki!

Kukkapenkkiä kitkin illan hämärässä
käsin paljain - oli hanskat taas ties missä.
Tarhatyräkkiä nypin penkistä sieltä,
pois kauniimman syyskaunosilmän tieltä.

Joku hius tai mikä lie siinä sitten naamaa kutitti,
sitä pariinkin kertaan käsi likainen pyyhkäisi.
Jotain kummaa silmäkulmassa tunsin, kuin liimaa
- ihmettelin hetken, että mikä nyt piinaa.

Mutta työn touhussa asia unohtui ja jatkoin kitkemistä vielä tuntia monta,
eikä olo tuntunut yhtään hontelolta.
Vaan aamulla kun peiliin vilkaisin oli näky mitä hirvein:
vasen silmä kuin moukaroitu nyrkein.
Iso kellukka pullisteli poskipäässä,
ja silmän yläpuoli ja luomi olivat myös paisuksissa.
Nahkaa kuumotti ja kihelmöitsi,
mietin mikä oli se ötökkä joka minuun myrkkynsä pisti.
Mäkäräinenkö kenties vai polttiainen,
tuskin kuitenkaan ampiainen?

No ei auttanut vaivaan edes antihistamiini
ja kun turvotus jatkui, tuli mieleen ajatus fiini:
syypää ei ollutkaan ötökkä vaan maitiaisneste tarhatyräkin,
sepä olikin myrkky voimallisin!
Poltti ihon, nyt se jo hilseilee
ja edelleen nahkaa kirvelee.
Vaikka turvotus on poissa en Bepanthenia säästä,
vaan sitä edelleen lykkään iholle vähän päästä.

Kurjaa muotoani kun peilistä katselen,
tarhatyräkkiä pahalla muistelen.
Mutta olihan tämä opetus: ensi kerralla hanskat käteen laitan,
ennen kuin tyräkin maasta taitan. 

 

Mökin laittoa

Kesämökillä riittää tekemistä yhä. Mökin edustalle tuleva laatoitus on yhä kesken, koska emme voineet jatkaa sitä ennen kuin rantaan menevät portaat ovat valmiit. No, ne on nyt tehty ja hyvät niistä tuli, kiitos kätevälle isännälle!

Rakennustöiden ohessa saimme seurata "pornonäytöksiä", sillä neiti E:llä on juoksuaika, ja vaikka Herra C on leikattu uros, jaksoi se silti innostua asiasta:

Miehen rakennellessa minä olen keskittynyt pihatöihin. Olen tasoitellut ajotietä pihaan ja istuttanut kasveja, mm. yhden pihlajan tien varrella olevien kivien joukkoon. Tässä muutamia otoksia pihasta:

Vähän sisustustakin olen mökillä laitellut: ompelin jo talvella löytämästäni kankaasta seinävaatteen, jonka nyt sitten lopulta sain ripustettua saunan eteiseen. Aihe on talvinen, mutta sininen väri sopii muuhun sisustukseen ja toisaalta, jos on kuuma kesä, niin talvinen aihe kuumassa pukuhuoneessa ehkä viilentää mukavasti...

 Lisää mökkipuuhista myöhemmin!

Lomapuuhia

Olen ollut lomalla jo lähes kolme viikkoa, ja vasta nyt oli aikaa istahtaa tietokoneen ääreen...

Kaikenlaista on tullut taas puuhailtua. Välillä on ollut suorastaan kiire eikä rennosta lomailusta tietoakaan. Onneksi on näitä sadepäiviäkin, nytkin on oltu muutama päivä kotosalla tekemättä oikeastaan yhtään mitään. No jonkun verran olen kyllä siivoillut tulevien rippijuhlien vuoksi - ja muutenkin. Siivoukset kun ovat taas kerran jääneet vähän vähemmälle huomiolle.

Tytär hinkui itselleen unisiepparia ja minä innostuin, että sellainenhan tehdään tietenkin itse. No, ei siitä kaksinen tullut:

Yllättävän vaikeaa oli varsinkin noiden keskelle tulevien lankojen pujottelu. Tyttärelle tämä sieppari ei kelvannut, mutta kuopus otti sen mielellään. Tytär saa siepparinsa Ebaysta...

Muiden esimerkistä innostuneena päätin virkata vanhoista T-paidoista ja trikootilkuista maton. Sepä olikin yllättävän hidasta hommaa. Ensin meni monta iltaa kuteita leikatessa, sitten useita päiviä virkatessa. Hartiat menivät puuhassa mukavasti jumiin ja iki-ihana päänsärky on taas ollut vieraanani. Mutta matto kuitenkin valmistui ja päätyy mökille joko saunan eteiseen tai uuteen huussiin.

Matosta tuli hieman muotopuoli, mutta kyllä se mökille kelpaa:

Kunnostin myös muutamia vanhoja huonekaluja. Tytär halusi huoneeseensa valkoisen yöpöydän, niinpä kaivoin vintiltä vanhan mäntyisen pikkupöydän ja hioin ja maalasin sen. Pöytä näytti ennen käsittelyä tältä:

Käsittelyn jälkeen pöytä on tämän näköinen:

 Olen tyytyväinen tähän maalaushommaan ja tytär oli tyytyväinen myös. Pöydällä on tyttären tekemä pieni kollaasi, jossa on hänelle mieleisiä aiheita: ananaskuosia ja mopsi... Sain myös viimein loppuun vanhan tuolin kunnostusurakan. Tuoli, joka on ollut minulla jo lapsena, on alunperin ollut äitini käytössä. Poistin siitä maalit jo pari vuotta sitten, ja aika monta maalikerrosta tuolissa olikin. Tuoli on vuosien saatossa ollut ainakin valkoinen, punainen, sininen, harmaa ja musta! Alunperin se on ollut koivunvärinen, lakattu. 



Tässä kuva tuolista, maalinpoisto ja hionta on vielä kesken:

Ja tässä pari kuvaa tuolista lakkauksen jälkeen. Käsittelin tuolin mahongin värisellä petsilakalla, sitä kun sattui kotona olemaan ja se käy hyvin meidän sisustukseen. Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen... Ompelin tuolin päälle myös istuintyynyn. Siihenkin kaikki tarvikkeet löytyivät kotoa, mitään ei tarvinnut ostaa. 

Mutta tässä ne kuvat valmiista tuolista:

Meillä olisi vielä muutamia vanhoja kalusteita, jotka haluaisin kunnostaa. Ja jossain vaiheessa kunnostankin, sitten kun kalusteille on olemassa paikat, johon ne mahtuvat. Juuri nyt kämppä on aika täysi.

Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi ostimme Lidlistä uuden kenkätelineen kun "halavalla" saimme. Sepä kävikin tosi hyvin eteiseen ja tuulikaapista tuli paljon siistimpi, kun saimme sieltä kenkiä pois. Seinälle sopi hyvin sukulaiseni Hannu Torkon maalaama taulu, jonka olemme saaneet häälahjaksi. 

 Että voi ihminen olla iloinen pienestä asiasta: uudesta kenkätelineestä... :)

Kesälaitumella

Ruuna on ollut laitumella kesäkuun alusta saakka yhdeksan ruunan "jätkälaumassa". Ensimmäiset kaksi viikkoa annoin sen lomailla ja keskityin itse mökkipihan laittoon. Nyt olen käynyt joitakin kertoja ratsastamassa, mutta aikamoisen laiskaa menoa se on ollut. On kesäfiilikset niin hepalla kuin minullakin! Varsinkin hepalla... Jalka ei nouse eikä vauhti päätä huimaa. Mutta metsäpolkuja on silti kiva kierrellä.

Eilen kävin katsomassa ruunaa laitumella. Ihmettelin, missä se oikein on, kun ei sitä näkynyt missään. Kiersin laidunta ja sitten äkkiä äkkäsin kaksi valkeata korvaa polvenkorkuisen heinän seasta. Siellähän se meidän poika pötkötteli. Raukeasti heppa könysi pystyyn kun kutsuin sitä, mutta luokseni se ei tullut. Katsoa möllötti vain. Pelkäsi varmaankin joutuvansa töihin.

Tänään olisin mennyt ratsastamaan, mutta hevoslauma päätti parkkeerata lähes kokonaisuudessan laitumen portille, joten en olisi millään saanut siitä omaani ulos ilman, että joku muukin livistää. Eräänä päivänä nimittäin niin pääsi käymään. Yksi läsipäinen suokki seuraa meidän ruunaa kuin hai laivaa, eikä halunnut joutua eroon kaveristaan. Niinpä se livahti portista samalla kun otin omaa heppaani laitumelta pois. Olin huolimaton, siksi niin pääsi käymään... Hevoset liikkuvat niin nopeasti, että vaikka ne hetki sitten olisivat olleet kymmenen metrin päässä, ne saattavat ollakin kohta vierelläsi, jos sekunniksi selkäsi käännät. Näin kävi nytkin: luulin, että suokki jäi kaverini luo vähän kauemmaksi, käänsin selkäni ja avasin portin, mutta sepä olikin jo ehtinyt sillä aikaa liimaantua meidän elikon takapuoleen...

No, eihän siinä kuinkaan käynyt. Vein oman ruunani talliin, varustauduin kypärällä ja kauraämpärillä ja yhdessä tallityöntekijän kanssa sain saarrettua suokin niin, että saimme sen päitsiin ja laitumelle takaisin. Mutta vahingosta viisastuneena en lähde ottamaan hevosta laitumelta, jos portilla parveillaan. En varsinkaan silloin, jos olen yksin liikenteessä. Onhan siellä piiska, jolla voisi husia ylimääräisiä hevosia pois, mutta se ei oikein istu meikäläisen pirtaan. 

Niinpä ratsastusretki jäi tänään väliin. Olisi kyllä ollut liian kuumakin ratsastaa, minulla kun ei oikein pää kestä helteitä. Tulee helposti huono olo ja päänsärkyä. Yritän uudelleen jonain sateisena ja viileänä päivänä. Siihen asti kaverukset saavat laiduntaa yhdessä aivan kaikessa rauhassa!

Kortteja

Tulevaan kesäiseen juhlaan liittyen askartelin muutamia kortteja. Tässä pari esimerkkiä kutsukorteista, joista suurin osa on jo lähtenyt maailmalle:

Rippikoulun suorittaneelle värkkäsin onnittelukortin jo etukäteen, ettei sitten tule kiire sen tekemisessä. Tulikohan tästä hieman synkkä sävyiltään, mitä mieltä olette? En halunnut tehdä liian hempeää korttia, koska kortti on tarkoitettu pojalle. Voi olla, että teen vielä toisen kortin, jos tämän väritys alkaa liikaa askarruttaa.

Nyt vain sitten odotellaan vastauksia kutsuihin ja toivotaan, että teini saa oikeasti rippikoulunsa suoritettua... Leiri on vielä edessä ja muutama kirkkokäyntikin puuttuu. Pojat ovat kuulemma suunnitelleet karkaamista leiriltä yöaikaan, toivottavasti tämä suunnitelma ei kuitenkaan toteudu, etteivät nuoret lennä leiriltä ulos. Meidän teinin ollessa kyseessä ihan mitä tahansa voi tapahtua... Elämme siis jännittäviä aikoja.

Mielenkiintoista on tämä äidin elämä, aika ajoin. Ja toisinaan myös aika raskasta. Silti en ole hetkeäkään katunut sitä, että tulin hankkineeksi lapsia.

Rippikorttiin aion laittaa seuraavanlaisen tekstim:

Et voi nähdä rakkautta, mutta voit tuntea sen lämmön.
Et voi nähdä Jumalaa, mutta voit nähdä hänen luomistyönsä.
Se, että jotakin ei näe, ei tarkoita sitä, etteikö se olisi olemassa.

Muita kesäjuhlia ei sitten enää olekaan tulossa, mutta johan tässä onkin vietetty yhdet valmistujaiset, yhdet häät ja yhdet hautajaisest. Kummitytön syntymäpäivät tosin ovat nyt heinäkuussa, juhlahan sekin toki on. Siis eipä muuta kuin onnittelukorttia värkkäämään...