Sadepäivänä

Tänään on varsinainen älläke-päivä. Se tarkoittaa sitä, että aika menee huuhaillessa eikä mitään järkevää tule tehtyä - tai ainakin siltä tuntuu. Koko päivän jatkunut vesisade on yksi syy tähän olotilaan. Edes tallille ei huvita lähteä, kun vettä tihuuttaa kaiken aikaa. Tallilla ei ole maneesia, joten ratsastaessa kastuisi varmasti. Eipä nyt oikein houkuttele!

Toinen syy väsähtäneeseen fiilikseen on eilinen koko päivän kestänyt reissu Turkuun ja takaisin. 12 tuntia siinä meni, niistä 8-9 matkustamiseen. Mutta kummilapsia ja heidän perhettään oli ihana nähdä ja tuntui hyvältä, kun värkkäämäni Barbien vaatteet olivat pikkuneidille mieluisat!

Muutamia päiviä sitten sain valmiiksi loput silppusälä-pussukkani. Tässäpä ne, kuvattuna molemmilta puolilta:

Näille ei vielä ole käyttöä, joten ne päätyvät lahjalaatikkoon. Sen sijaan kierrätysfarkuista tekemäni kauppakassi päätynee omaan käyttöön. Tein yhden mokan kassia ommellessani, ompelin nimittäin toiselle puolelle heijastimen liian ylös, joten kantokahvojen päät ovat toisella puolella eri korkeudelle ommeltu. Mutta se ei haittaa käyttöä, on vain pieni kosmeettinen haitta. Kassin pohja olisi saanut olla jämäkämpi, mutta menköön nyt näin. Teen toisesta, kesken olevasta kassista, parannellun version! Sen taidankin sitten antaa esikoispojalle lahjaksi, jos hän sen käyttöönsä kelpuuttaa.

Tällä puolen kantohihnan päät ovat samalla korkeudella...

...tällä puolen taas ei, koska en viitsinyt ryhtyä ratkomaan heijastinta irti ja ompelemaan sitä uudelleen kiinni.

Sain äskettäin valmiiksi myös ensimmäiset kettukarkki-lapaset. Ohjeita ja erilaisia versioita löytyi netistä, aion neuloa näitä nyt useammat hieman varioiden tätä ensimmäistä mallia. Tarkoitus on neuloa myös kettukarkki-sukkia, ainakin yhdet itselleni (vaikka en todellakaan tarvitse enää yhtään sukkaparia...) ja toiset tyttärelle. Tämä kettukarkki-buumihan taisi olla villeimmillään jo pari vuotta sitten, mutta koska en hirveästi seuraa trendejä, niin sytyin tähänkin hommaan vasta nyt.

Hieman nyt harmittaa, kun en väsymyksen ja vesisateen vuoksi saa lähdettyä ratsastamaan... Olin torstaina pitkästä aikaa ratsastustunnilla ponini kanssa ja se teki niin hyvää meille molemmille! Laukassa tosin meinasin pudota ponin selästä kun se innostui hieman hyppelemään, mutta enpäs pudonnut kuitenkaan. Oli kivaa...Kaikki sujui niin hyvin, että nyt on taas uutta intoa liikuttaa ponia, joka on ollut varsinainen laiskamato koko kesän (kuten minäkin). Mutta ei tänään. Pitää kuunnella kehoaan. Sitä paitsi kenttäkin on tällä kelillä aivan hirveässä kunnossa - ei siellä huvita paljon laukkailla ja pelkästä kävelystä olen saanut kyllikseni. No joo. Vähän on nyt selityksen makua. Mutta oli miten oli, tänään aion huilailla - ja hyvällä omalla tunnolla!

Rentouttavaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Kummilasten synttärilahjat ja vähän muutakin

Lupasin muutamia viikkoja sitten kummilastemme äidille ommella hänen 3-vuotiaalle pojalleen paloautokassin lahjaksi ja 7-vuotiaalle tyttärelle Barbien vaatteita. Siitä se sitten lähti, nimittäin mahdoton ompeluinnostus. 

Ja tulosta on tullut! Kun olin saanut lahjaompelukset valmiiksi, tuli ommeltua loppuun pari tilkkupintaa (laitan niistä kuvat myöhemmin) ja laitettua alulle pari säläpussukkaa. Yhden sain jo ommeltua valmiiksikin. Mutta aloitetaan niistä Barbien vaatteista.

Ompelin aluksi nukella T-paidan, rantakassin ja ruutushortsit. Ne yllä on Barbien mukava lähteä rannalle kesäpäivää viettämään.

Todella loogisessa järjestyksessä ompelin punatukkaiselle neidille seuraavaksi yöpuvun ja tyynyn. Unikaverina on virkattu nalle, jonka olen tehnyt joskus aiemmin.

Itämaista iltaa Barbie voi lähteä viettämään valkoisissa pitkissä shorteiss ja kimaltevassa topissa, hiusten suojaksi tai hartioille voi kietaista värikkään huivin.

Rantakahvilaan voi mennä iltaa istumaan vaikka violetissa T-paidassa ja tummanvihreässä hameessa. Olkalaukku on ommeltu keinonahasta, nappina on helmi. Laukku on avautuva.

Illan viiletessä voi asua vaihtaa caprihousuihin ja pukea T-paidan ylle farkkutakin (jonka istuvuudessa on kyllä toivomisen varaa...).

Vähän fiinimpiin juhliin ompelin Barbielle useampia vaihtoehtoja. Ensimmäisenä vaaleanpunainen mekko, jonka alle voi helmaosan läpinäkyvyyden vuoksi pukea vaaleanpunaiset pöksyt.

Tässä yksiolkaiminen, kimalteleva ruusmekko...

...ja sininen, hieman pidempi mekko. Mekkojen kaveriksi neuloin valkoisen villatakin.

Hellepäivinä on hauska sienimekko viileä vetäistä ylle.

Ja rannalle laitetaan tietenkin bikinit ylle ja rantapyyhe alle.

Koska Barbienkin elämässä voi olla syksy ja talvi, niin pitää olla lämpöisempääkin vaatetta. Alla parit pitkät housut ja college-paidat, punainen hupparitakki, pipo ja kaulaliina.

Ompelin nuorelle neidille lahjaksi myös kassin, johon sain pakattua Barbien vaatteineen. Mukana paketissa on myös kaupasta ostettu Barbien kenkäpakkaus, jossa oli useita pareja erilaisia kenkiä.

3-vuotias paloautojen ystävä saa paloautokassin, jonka sisälle pakkasin paloautolelun ja palokunnasta kertovan pienen satukirjan.

Pika-pikaa askartelin tänään pojalle myös onnittelukortin. Tytölle sellainen löytyikin jo aiemmin askarreltujen joukosta.

Myöhemmin (jouluna) kummityttö saa lahjaksi vielä ainakin neulomani sukat ja lapaset. Sukat kokoa 35 on neulottu Nallesta ja lapaset kokoa 130 cm Seitsemästä veljeksestä, mukana on Novitan heijastavaa lankaa. Mallit ovat omiani.

Neuloin myös itselleni lapaset, vaikka en kyllä sellaisia olisi tarvinnutkaan. Näissä on jättikerästä akryyli-villasekoitelankaa ja paljetein koristeltua ohuempaa lankaa jämäkerältä. Sain myös viimein neulottua loppuun sukat, joita olin aloitellut jo keväällä. Sukat on neulottu laadukkaasta ohuesta sukkalangasta, jonka nimeä en kyllä enää muista. Sukkien väri on mitätön, mutta lanka oli  miellyttävää neuloa ja sukat kivan tuntuiset jalassa.

LISÄKSI olen ommellut vielä yhden  pussukan, kuten jo aiemmin mainitsinkin, sekä penaalin. Nämä päätyvät lahjalaatikkoon. Pussukka on ns. silppu- ja säläpussukka eli ommeltu pienistä, epämääräisistä kangaspaloista, joista ei saa enää ommeltua oikein mitään järkevää. Kuvasin pussukan molemmilta puolilta, koska ne ovat erilaiset. Penaali on ommeltu kummitytön kassikankaan jämistä.

Ja lopuksi vielä tyyny, jonka ompelin ystävälleni. Sain häneltä kesällä ison kassillisen kierrätyskankaita ja kiitokseksi lupasin ommella hänelle jotain. Ystäväni toivoi tyynyä vanhoista lastenhuoneen verhoista muistoksi, ja sellaisen hän nyt sitten saa.

Olikohan tässä nyt kaikki? Olen ollut uppoutuneena käsitöihini niin tiiviisti, että huusholli on päässyt räjähtämään ja yksi laskukin oli unohtunut maksaa. Olen siis ollut harvinaisen hajamielinen... Kaikin puolin on viime aikoina tuntunut siltä, kuin päässä olisi valtava liikenneruuhka. Ehkä keskeneräisten käsitöiden loppuunsaattaminen ja mielessä olevien ideoiden toteuttaminen ovat hieman nyt tuota ruuhkaa purkaneet. Mutta pari tilkkupeittoa ja pussukkaa pitäisi vielä ommella valmiiksi, kesken on myös pari kauppakassia... Sekä yksi neulehuivi, kaksi jämälankavirkkauprojektia ja yksi matto. Lisäksi pitäisi neuloa lahjoiksi muutamat sukat / lapaset ja toteuttaa yksi hauska patalappuidea... Yksi pastellimaalauskin odottaa valmistumistaan ja tuhat muuta maalausaihetta toteuttamista.

Taidan olla vähän pöhkö. Järkevää olisi saattaa yksi työ loppuun ennen kuin aloittaa uutta, mutta sepä ei näytä minulta onnistuvan sitten millään!

Idearikasta viikonloppua kaikille!

Neulesetti vauvalle

Sukuun piti syntyä uusi ihminen, mutta toisin kävi. Neuloin silti loppuun neulesetin, jonka olin aloittanut. Setin ohje löytyy Novitan neulelehdestä Kevät 2010. Käytin eri lankaa kuin ohjeessa, koska kotona sattui sopivasti olemaan ohjeeseen soveltuvaa lankaa (Novita Mammutti).

Tässäpä kuvia! Settiin kuuluu nuttu, housut ja myssy. Langan väri on keltainen, mutta ei niin räikeä keltainen kuin muutamissa kuvissa, mutta ei myöskään niin hailakka kuin keskimmäisessä kuvassa... Jotain siltä väliltä! Napit ovat kierrätystavaraa.

Toivottavasti nämäkin neuleet vielä päätyvät käyttöön. Toistaiseksi ne menevät lahjalaatikkoon, joka alkaakin olla melko täynnä.

Lipasto

Kesälomalla kunnostin vanhan lipaston, joka on alunperin kuulunut äidilleni ja ollut minulla viimeksi käytössä joskus 90-luvulla. Olin aloittanut lipaston kunnostusta jo parikymmentä vuotta sitten, mutta työ oli jäänyt kesken. Kun kaivoin lipaston vintiltä, se näytti ilman laatikoita ja aukeavaa kantta tältä:

Lipasto oli alunperin petsattu tumman ruskeaksi. Sen jälkeen se on maalattu valkoiseksi kaksi kertaa, kerran punaiseksi ja kerran ruskeaksi. 

Lukuisat maalikerrokset poistin mieheni opastuksella kuumailmapuhaltimen avulla sekä hiomalla käsin ja koneella. Kaiken kaikkiaan osien hiomiseen meni noin 8 tuntia.

Tässä lipaston laatikoita hiomisen jälkeen:

Myös maalaamiseen meni noin 8 kahdeksan tuntia. Maalasin kaikki osat kahteen kertaan, osan kolmeen. Välihiontaa ei juuri tarvittu kuin muutamissa kohdissa, joihin lipsahti liian paksu kerros maalia. 

Mies auttoi vetimien laitossa, siihenkin tärväytyi muutama tunti. Lopputulos on kuitenkin täydellisen ihana!

Nyt tämä yli 60 vuotta vanha lipasto on jälleen käytössä, täytin laatikot askartelu- ja maalaustarvikkeilla.

Seuraava kunnostusprojekti on isäni vanhan nojatuolin kunnostus. Ja sen jälkeen toivon mukaan saan kunnostettua appivanhempieni vintillä pölyyntyvän emännän kaapin. Näistä projekteista tulee kuvia sitten aikanaan!

Kesäloman tuotoksia

Laitanpa nyt viimein kuvat lopuistakin tekeleistä, jotka loman aikana valmistuivat. Ensinnäkin, kummitytölle neuloin kämmekkäiden seuraksi sukat:

Sukat on neulottu Seitsemän Veljestä-langasta ja ovat kokoa 39.

Aiemmin valmistuneiden sinisten sukkien pariksi neuloin lapaset. Tarkoitus oli antaa nämä kummipojalle, mutta kävikin niin, että sekä sukat että lapaset ovat liian pientä kokoa. Niinpä nämä neuleet päätyvät lahjalaatikkoon odottamaan toista käyttäjää.

Myös lapaset on neulottu Seitsemän Veljestä-langoista.

Muutamia neulejuttuja on vielä vähän kesken, joten laittelen niistä kuvia toiste.

Korttiaskartelu ei kesällä oikein napannut, mutta pojalleni tein sentään rippikortin:

Kortista tuli ehkä hieman liian tyttömäinen... Käytin niitä materiaaleja mitä kotona sattui olemaan ja tämmöinen kortista nyt sitten tuli. Hyvinhän tuo kuitenkin kelpasi, sillä rippilahja oli mitä mieleisin:
nimittäin oma JÄÄKAAPPI!

Tämä oli pojalle erittäin mieluisa yllätyslahja, jota hän toivonut jo pitkään. Ja tottakai jääkaappi oli täynnä virvoitusjuomia...

Tarkoitukseni oli tässä postauksessa esitellä myös lipasto-projektini, mutta kuinka ollakaan, kameran akku hyytyi juuri kun olin siirtämässä lipaston kuvia kamerasta. Niinpä tuon projektin esittely saa odottaa kameran akun latautumista.

Leppoisaa elokuuta kaikille!