Onnittelukortteja

 

 

Kummityttömme pääsi ripille sunnuntaina ja hänelle luonnollisesti askartelin kortin. Kortteja onkin tullut tehtyä aika vähän viime aikoina, mutta ehkä syksyn tullen taas innostun siitäkin.

Rippikortista tuli tällainen:

Melkein samaan syssyyn tuli tehtyä toinenkin kortti, kun läheisen ystäväni siskon perheeseen tuli vauva. Tuoreille vanhemmille lähti tämän näköinen onnittelukortti:

Puutarhatöihin olen tältä kesältä jo tympääntynyt, minun puolestani syksy saa jo tulla... Muutamia syysleimuja pitäisi kaivaa penkeistä pois ja istuttaa muualle, kun ovat niin kovin levinneet. Jostain syystä valkoiset leimut ovat tänä vuonna kasvaneet erityisen pontevasti! Kunhan saan puutarhat kotona ja mökillä syyskuntoon, keskityn taas lahjaneuleisiin ja ompeluun. Muutamia neuleita olen jo saanut valmiiksi, mutta en ole ehtinyt kuvata niitä. Tällä viikolla aion kaivaa ompelukoneenkin taas esille. Työpöydälle on jo raivattu sille tilaa. Maalaus, jonka aloitin kesälomalla, saa nyt odottaa, akryylivärit siirtyivät tarvikelaatikkoon pois ompelukoneen tieltä.

Tällä viikolla alkaa myös sisustussuunnittelukoulutus, johon keväällä hakeuduin. Tarkoitukseni on hyödyntää tuota koulutusta kesämökin sisustuksen uudistamisessa nyt aluksi ja myöhemmin tietysti sitten muissa vastaantulevissa projekteissa. Monenlaista juttua on siis tänäkin syksynä ohjelmassa...

 

 

Mökkitunnelmia

Uusi blogger tuli näköjään käyttöön automaattisesti. En tiedä, tykkäänkö tästä yhtään! Miksi kaiken pitää aina muuttua? Juuri kun on oppinut käyttämään jotain ohjelmaa, sovellusta tms., niin sitten siihen tulee joku päivitys ja opettelu on aloitettava alusta. No, kaipa se pitää vanhenevat aivot virkeinä!

Muutama viikko sitten istuimme iltaa mökillä mieheni veljen ja hänen vaimonsa kanssa. Laitan tänne muutamia illan hämyssä otettuja kuvia, koska ei muutakaan laitettavaa nyt ole. Töiden alkamisen jälkeen olen lähinnä möyrinyt vain puutarhatöissä, ollut mökillä ja nauttinut uimisesta, sekä hoidellut pakollisia arjen askareita.

Tässä muutama iltakuva meidän kesäparatiisista:

Ja vielä muutama päiväkuva huvimajasta, joka on vielä täysin kesken. Kalusteet on hankittu ja hieman pientä sälää, valoja ym. Mutta keskenhän tämä vielä on.

Nyt tökkii tämä systeemi niin pahasti, että en kirjoita enempää... Fontin väri muuttuu, samoin asemointi, kaikki menee näköjään miten sattuu... Huonompaan suuntaan meni blogger! 

Tapetointia minikoossa

Kesälomani alussa laitoin uusiksi Villa Kumpulan poikien huoneen, koska vihreä tapetti näytti niin synkältä ja vanhanaikaiselta. Mietin myös lattian uusimista, mutta koska sen uusimisesta ei ole pitkä aika, niin annoin sen olla.

Alla muutama kuva tapetoinnin jälkeen. Tapetin löysin netistä ja tulostin sen myös sieltä.

Tapeteissa oli valtavasti valikoimaa, mutta en löytänyt kovinkaan montaa poikien huoneeseen sopivaa minitapettia. Tämä harmaa oli mukavan neutraali ja valoisa. Tapetit kiinnitin tällä kertaa paperiliimalla, koska kaksipuoleinen teippi ei ole ollut riittävän pitävää.

Sisustamisen jälkeen huone näyttää tältä, verhot tosin vielä puuttuvat:

Kuten kuvista näkyy, tuunasin huoneessa aiemmin olleita huonekaluja hieman. Maalasin mm. pöytien ja pienen kaapin kannet valkoisella ja tuolit sänkyjen kanssa saman sävyisiksi. Säilytyskalusteeksi otin keittiöstä senkin, jonka maalasin valkoiseksi. Susivuoren mökistä pihistin yöpöydäksi valkoisen lipaston - sori vaan, Susivuoren noitamummo Justiina... Saat kyllä tilalle jotain, jossakin vaiheessa!

Sain myös Hopeamäen keittiö-projektia eteenpäin. Keittiön seinäthän olivat kokonaan valkoiset, mutta vaikka valkoinen on valoisa väri ja monelle mieleinen, niin kyllä se keittiö aika aneemiselta ja kalsealta näytti... Väriä pitää olla! Niinpä tapetoin yhden keittiön seinistä. Tapetiksi valikoitui harmaasävyinen askartelukartonki - harmaa näyttää nyt olevan kovasti suosiossa...

Alla kuvia keittiöstä. Laitoin tapetoidulle seinälle muutaman valokuvan kehyksineen sekä pienen hyllykön, johon voi ripustaa vaikka patalappuja. Verhot vielä puuttuvat. Toisen oven vieressä on oranssi-sininen jakkara. Minulla on mökillä vastaavanlainen jakkara, ollut jo pienestä tytöstä saakka... Pitihän sellainen saada Hopeamäkeenkin! Jakkara on ostettu puuvalmiina ja maalattu itse akryyliväreillä.

Hopeamäen kodinhoitotilaan laitoin seinäkaapin, sekin on ostettu puuvalmiina ja maalattu itse.

Makuuhuoneeseen puolestaan maalasin puuvalmiin pinnasängyn, sillä Kumpusen perheen vauveli on kasvanut jo ulos kehdostaan! Keltaisen tuolin vieressä sininen sänky on aika pirtsakka.

Sain maalattua myös puuvalmiina ostamani kaapin. Se päätyi Hopeamäen Millan ja Karoliinan huoneeseen. Vaaleanpunainen väri on aika äitelä, mutta toisaalta sopii tyttöjen huoneen väritykseen. Kaikki ei voi olla valkoista... Niin paljon kuin valkoista nykyään sisutuksessa suositaankin, niin tulisin hulluksi, jos oma kotini tai edes nukkekotini olisi kokonaan valkoinen... Kuolemahan siitä tulee mieleen, jos kaikki on vain valkoista. Myös hyvä ystäväni oli sitä mieltä, että ei kiitos valkoista... Hänelle se on sairaalan väri. Mutta nämä ovat tietysti makuasioita ja jokainen sisustaa kotinsa kuten haluaa. Itse tykkään, että väriä pitää olla.

Alla vielä kuva tyttöjen huoneesta ja vaaleanpunaisesta vaatekaapista.

Loma alkaa pikku hiljaa lähennellä loppuaan. Monenlaista on tullut puuhattua, muutakin kuin nukkekotijuttuja. Mutta ei oikeastaa mitään sellaista, mistä olisi saanut tänne blogiin järkevää jutun juurta. Muutenkaan en ole jaksanut lomalla istua tietokoneella. Se muistuttaa liikaa työnteosta...

Vielä muutamia lomapäiviä, sitten on paluu arkeen. Hoh hoijaa!

Näpertelyä ja askartelua

Iltaisin on tullut näperreltyä kaikenlaista pientä sälää nukkekoteihin. Tein myös pitkästä aikaa yhden kortin, kun työkaveri sai tyttövauvan. Kortista tuli tällainen:

 

Kortin sisälle löysin netistä kivan runonpätkän:

 

"Hiukkasista elämän

on suuret ihmeet luotu,

lahja kaikkein arvokkain

on iloksenne suotu."

 

Muut askartelu ovat liittyneet puhtaasti nukkekoteihin. Sain Villa Kumpulan makuuhuoneen uudistuksen loppuun, alla kuvia lopputuloksesta. Ylimmässä kuvassa näkyy hylly, jonka pihistin Susivuoren mökistä. Maalasin sen valkoiseksi ja laitoin vielä takaseinälle hempeää paperia lisäämään romanttista tunnelmaa (omaan kotiini en vaaleanpunaista juuri huoli...). Asettelin hyllylle kirjoja ja muutamia koriste-esineitä. Lisääkin mahtuisi.

 

Seinälle laitoin maisemataulun. Kehys on ostettu valmiina, kuva on printattu netistä, vedetty lakkaa päälle ja liimattu kehyksiin.



 

Vaatekaapin maalasin osittain uudelleen. Ovissa ja laatikossa oli alun perin vihreää ja valkoista, maalasin ne ruskeiksi ja hinkkasin hieman hiontapaperilla, jotta saisin aikaan kulahtaneen vaikutelman. Mielestäni tässä onnistuin. Omaankin kotiini kelpaisi tämmöinen kaappi...

 

Alla vielä yleiskuva koko makuuhuoneesta. Nuo vähän käpristyneet matot pitäisi ehkä silittää... No, jonakin päivänä teen sen.

 

Seuraavaksi laitan uuteen uskoon Villa Kumpulan olohuoneen. Muutamia juttuja olen sinne jo laitellutkin, laittelen kuvia myöhemmin.

 



Mökkeilyä

Helteiden aikaan on ollut ihanaa olla mökillä. Järven äärellä on ollut hivenen vilpoisampaa ja tarpeen tullen on päässyt järveen vilvoittelemaan. Samalla on tullut hoideltua mökkipihaa. Otin pihalta muutamia kuvia, niitä on mukavaa myöhemminkin katsoa ja seurata, kuinka puutarha muotoutuu ja kehittyy vuosien varrella.

Alla oleva metallinen huvimaja (tai lähinnä sellaisen aihio) on tämän kesän uusin hankinta. Tämän ympärille on tarkoitus laittaa istutuksia ja myös hieman tehdä sisustusta - projekti jäänee ensi kesälle.

Kivikukkula syntyi aikoinaan, kun tontilta löytyviä kiviä kasattiin valmiiksi kivikkoiseen osaan tonttia. Kivikukkulalla on monenlaista perenna, sekä lisäksi luonnonkukkia.

Kivikukkulan takana on aurinkopaneeli, jolla saamme sähköä pieneen mökkiimme. Telineen on mieheni rakentanut kierrätysmetallista.

 

Kivikukkulalla viihtyy mm. punainen päivänkakkara. Kotipihassa se ei menestynyt, koska lehtokotilot olivat jatkuvasti sen kimpussa.

 



 

Maksaruohon seassa kasvaa rohtotädykettä. Olen antanut sen levitä vapaasti kivikukkulalla, on kaunis ja estää mukavasti ei-toivottujen kasvien kasvua.

 

 

Etupihalla oleva laatoitus on vielä vähän kesken, tarkoitus on tänä kesänä oikaista mökki, nostaa sitä hieman ylös (maavara on tällä hetkellä aika pieni) ja sen jälkeen viimeistellä laatoitus. Mökin kuistilta ja laatoitukselta on kauniit näkymät pienelle järvelle.

 

Varaston nurkalle, pienen tielle johtavan polun alkuun, mieheni kiinnitti ruusukaaren. Kaari on pultattu isoihin kiviin, joten pysyy varmasti pystyssä! Ruusukaaren viereen istutin humalan, joka oli aiemmin kotipihalla. Siellä se aiheutti hieman liikaa sotku tahmaamalla oleskelualueella olevia kalusteita, tuossa varaston kupeella humala saa vapaasti kasvaa ja tiputella tahmaansa mihin haluaa.

 

Kivikukkulan takana on toinen kukkula, jonka komistuksena on valamonruusu.

Liiterin vieressä puolestaan on iso kivi, jolle äitini aikoinaan istutti kalliokasveja. Siinä ne viihtyvät edelleen.

 

Mökkipihaa on laiteltu paljon, vieläkin tekemistä riittää, mutta kunhan saamme laatoituksen valmiiksi, kääntynee katse mökin kunnostukseen. Se onkin sitten ihan kokonaan oma projektinsa.

Miniatyyrivalokuvia

Netistähän löytyy vaikka mitä, myös nukkekotiin, ja ihan ilmaiseksi. Printtasin sieltä itselleni muutamia miniatyyrivalokuvia ja laitoin niitä kehyksiin. Näyttävät hyvin aidoilta.

 

 

Hääkuvan laitoin Hopeamäen yläkerran aulaan, pianon päälle. Kuvassa näkyy myös köynnöskasvi, jonka askartelin keväällä, mutta josta en ole muistanut ottaa kuvaa. kasvinosat ovat peräisin löytölaarista, jossa oli kaikenlaista sälää eurolla... Ostin noita viherkasvijuttuja pari pussillista.

 

Kahdelle muulle valokuvalle en vielä löytänyt hyvää paikkaa, mutta Hopeamäkeen nekin päätyvät.

 



Askartelin myös muutamia kirjoja, joista osan laitan Hopeamäkeen ja osan Villa Kumpulaan. Kannet on printattu netistä, sivuina on sanomalehtipaperia.

Nukkekotijuttujen näpertely on ollut mukavaa puuhaa nyt kun on ollut niin helteistä, ettei pihalla jaksa kuumuuden vuoksi olla. Nautin kyllä auringosta ja lämmöstä, mutta helteet vetävät veteläksi... Ei oikein jaksa tehdä mitään. Mutta ensi viikollahan sää näyttäisi viilentyvän - kunhan ei viilenisi sitten liikaa...

Joskus jotain valmistuukin

Neuloin itselleni puuvillalangoista puseron. Sain sen eilen valmiiksi - ja sitten purin sen. Puserosta tuli nimittäin aivan liian iso! Sinänsä se on mielenkiintoista, koska neuloin mallitilkun, tiheyksien piti siis olla kohdallaan... Muutenkin neuloin Novitan neulelehden ohjeen mukaan. Puserosta piti tulla kokoa M, mutta lähinnä se oli kokoa XL... Hihatkin olivat 15 cm liian pitkät. Tämä on nyt jo toinen kerta, kun kyseisen lehden ohjeella neuleesta tulee väärän kokoinen. Liekö vika sitten ohjeissa vai tekijässä, sitäpä sietää miettiä... Yritän jossain vaiheessa puseron tekoa jollakin toisella ohjeella. Olen elämäni aikana neulonut lukuisia neulepaitoja, ja yleensä ne ovat onnistuneet. En ymmärrä, mikä tässä hommassa nyt oikein mättää.

Mutta jotain saan joskus valmiiksikin. Tässä muutama kuva valmistuneesta vauvan peitosta. Tästä peitosta tulee mieleeni sirkus, joten olkoon sitten sirkus nimeltään. Peiton keskellä olevat tilkkublokit olivat aika hitaita ja työläitä tehdä, joten siksi niitä on vain tuossa peiton keskellä. Alkuperäinen idea oli tehdä koko peitto näistä blokeista. Olisi pitänyt leikata isompia neliöitä... Silloin neliöiden yhdistely olisi ollut helpompaa ja työ olisi edistynyt joutuisammin. Seuraavalla kerralla olen viisaampi.

Tällekään peitolle ei ole vielä omistajaa tiedossa. Entiselle työparilleni on tulossa tyttövauva, mutta tämän peiton värit sopivat ehkä paremmin pojalle. Muutenkin tulevan äidin toiveena oli neutraaleja värejä, vihreää ja keltaista saisi kuulemma olla, mutta vaaleanpunaista ei missään tapauksessa... Ompelen siis hänen vauvalleen peiton näiden toiveiden mukaan. Idea jo on... Aika tavaran kaupitsee, joten kyllä tälle Sirkus-peitollekin vielä omistaja löytyy.

Sain myös Villa Kumpulan makuuhuonetta tehtyä eteenpäin. Ompelin sinne uuden sänkypeiton sekä koristetyynyjä ja virkkasin lattialle muutaman maton. Aion vielä maalata vaatekaapin uudelleen ja laittaa seinille lisää tavaraa.

Alla kuvia makuuhuoneen uudesta sisustuksesta:

 

 

Sain myös olohuoneen verhoprojektin loppuun. Verhot on ommeltu lähes 30 v. vanhasta verhokankaasta, jota aikoinaan ostin opiskeluaikaiseen asuntoomme. Kiva, kun siitäkin ajasta jää tämmöinen pieni muisto...

 

 

 

Oranssinruskean ja vaaleanpunaisen yhdistelmä on aika mielenkiintoinen... Mutta kuten lukija ehkä huomaa, tapetin yläosa on vaaleanpunainen sävyltään, joten siihen verhot sointuvat hyvin. Tykkään näistä olohuoneen tapeteista enkä halua vaihtaa niitä, vaikka värimaailma on kieltämättä haasteellinen tässä huoneessa, noin sisustusta ajatellen.

 

Sisustuksesta sen verran, että minut on ennakkotehtävän perusteella hyväksytty sisustussuunnittelun opiskelijaksi paikalliseen kansanopistoon! Olen iloinen tästä, vaikka kyseessä onkin vain 20 opintoviikon kokonaisuus (opiskelu kestää vuoden), josta ei valmistuta mihinkään ammattiin. Koulutus on siis yleissivistävää / täydennyskoulutusta. Lähden tähän juttuun mukaan harrastusmielessä ja työn ohella, lähiopetusta on 2 pvä / kk, loput etäopiskelua. Nuorena haaveilin sisustussuunnittelijan urasta, mutta en silloin päässyt opiskelemaan alaa vaan päädyin yliopistoon opiskelemaan luonnontieteitä. Enää tämä asia ei harmita, olen aivan tyytyväinen nykyiseen työhöni, mutta silti on hauskaa toteuttaa edes jollakin tasolla nuoruuden haave. Ja epävarmassa maailmassa on hyvä olla repussa muutakin kuin yhden ruokalajin eväät...