Sivun näyttöjä yhteensä

26.12.2018

Ajatuksia Tapaninpäivänä

Pojan lahjaneule (musta neulepaita Drops Alpaca-langasta; jäi kuvaamatta) valmistui aatonaattona, mutta miehen sukat ovat edelleen kesken. No, ei se mitään... Jokainen sai meillä lahjoja riittämiin siitä huolimatta, että tämä yksi pieni neuletyö jäi kesken. Aikanaan nämäkin sukat valmistuvat, ja kiitos Joulupukin ja Kärkkäisen alelaarin, lankavarastoni ei pääse hupenemaan, mikä tarkoittaa sitä, että lisää sukkia, lapasia ym. tulee syntymään ensi vuoden puolella...



Joulu ei mennyt meillä ihan putkeen, sillä laitteet alkoivat temppuilla. Lauantaina hajosi astianpesukone (valutti vedet lattialle) ja joulu on nyt sitten tiskattu käsin 5-7 hengen tiskit. Lisäksi pyykinpesukone alkoi ryppyillä, kun poistoputki meni toistamiseen tukkoon... Eilen mies kyykki siis pesuhuoneessa aikansa ja sai jälleen kerran koneen toimimaan. Kuinka kauan kone sitten tulee toimimaan, sitähän ei voi tietää!

Lisäksi pojan Volvo on aiheuttanut harmaita hiuksia. Auton kone alkoi pitää ääntä jo kuukausi sitten ja siitä asti autoa on laitettu vaihtelevalla aikataululla. Aatonaattona jo näytti lupaavasti siltä, että poika saa auton ajoon, mutta toisinpa kävi... Ja sehän ei nuorta miestä miellyttänyt vaan aiheutti melkoisen purkauksen. Melkein siinä meni kaikkien joulu pilalle, kun hän niin mielensä pahoitti, onneksi isoäidin läsnäolo, hyvä ruoka ja kivat joululahjat saivat nuoren miehenkin edes hieman joulufiiliksiin. Ja autoa on aaton jälkeen korjailtu lisää ja ehkä se tänään viimeinkin saadaan tien päälle. Toivottavasti!

Paljon porua teknisistä vehkeistä! Onneksi joulu on muuten sujunut ihan mukavasti. Paljon oli puuhaa ja tohinaa ennen aattoa, nyt kun siitä on jälleen päästy, on ollut vähän tyhjä fiilis. Uusia ideoita alkaa kuitenkin jo putkahdella mieleen ja neulepuikot tulevat heilumaan siis jatkossakin. Ja ehkä jaksan tehdä muutakin kuin neuloa. Tämä vuosi ei ole ollut taideharrastuksen kannalta mitenkään antoisa. Teepussi-etiketti-ehdotelman lisäksi olen saanut valmiiksi vain yhden työn, ja se on pieni lyijykynä-/hiilipiirros työkaverini vauvasta. Piirros päätyi onnittelukorttiin:


Tämä vuosi on kyllä ollut melkoinen muutosten vuosi. Heti alkuvuodesta niskaan tuli pommi, kun meille kerrottiin, että yritys, jossa työskentelen, on myyty. Yrityskaupan myötä meni uusiksi työmatka, toimipiste, esimies ja työyhteisö, sekä moni totutuista työtavoista. Tätä muutosta vieläkin hieman sulattelen ja jos olisi mahdollista, palaisin entiseen, mutta sitä mahdollisuutta ei ole. Toki muutos on tuonut hyviäkin asioita tullessaan, esim. toimivammat tilat ja parempia laitteita. Mutta oman työnkuvani muuttuessa menetin aika paljon vapauksia ja päätäntävaltaa ja se harmittaa.

Toinen iso muutos oli tallipaikan vaihto edellisen tallin lopettaessa toimintansa kokonaan. Tämäkin muutos toi mukanaan niin hyvää kuin huonoakin. Huonoa on pidempi ajomatka tallille sekä turvallisten maastojen puute. Hyvää on mm. se, että nykyinen talli on huomattavasti rauhallisempi kuin entinen ja hoito on edullisempaa. Poni viihtyy, minä vielä hieman sulattelen tätäkin muutosta.

Kaikenlaista muutakin vuoden mittaan tapahtui. Esikoispoikamme täytti 18 vuotta ja sai ajokortin. Tytär osti ranskanbulldoggin pennun, joka on jäänyt enimmäkseen meidän vanhempien hoidettavaksi, nuorisolla kun on omat kiireensä. Tytär aloitti lukiossa ja samoihin aikoihin tyttären puolitoistavuotta kestänyt seurustelusuhde päättyi ja nyt kuvioissa on uusi poikaystävä. Muutosta, muutosta, muutosta...

Kaiken pyörityksen keskellä olen kuitenkin löytänyt jonkinlaisen mielenrauhan. Itsekin ihmettelen välillä omaa sisäistä rauhaani, se on aivan jotain muuta kuin mitä esim. koin vuosi sitten. Silloin olin äärimmäisen ahdistunut ja stressaantunut. Olen kiitollinen siitä, että tuo olotila on poissa, koska se söi minua sekä henkisesti että fyysisesti. Nyt voin paljon paremmin, vaikka toki ajoittain olen ollut hyvinkin väsynyt.

Mutta valoa kohti mennään! Ensi vuosi tuo taas tullessaan mitä tuo. En odota mitään, enkä myöskään pelkää tulevaa, koska se ei hyödytä mitään. Yritän elää päivän kerrallaan ja ottaa vastaan sen mitä tulee ja selvitä siitä. Joskus, kun on ollut oikein hankala päivä, yritän illalla lohduttautua sillä, että olemme koko perhe hengissä, meillä on katto päämme päällä, ruokaa ja lämmintä. Se on jo enemmän kuin monella muulla tällä pallolla.

Näiden ajatusten kera toivotan hyvää loppuvuotta ja parempaa uutta vuotta kaikille!

17.12.2018

Loppukiri

Aatto on jo viikon kuluttua ja muutama lahjaneule on edelleen kesken. Miehen villasukista on toinen puoliksi valmis ja toinen vasta lankana kerällä... Neulepaidasta on valmistunut etu- ja takakappale, toinen hiha on pyöriön kavennuksia vaille valmis.

Nyt on otettava loppukiri ja neulottava apinan raivolla joka ikinen ilta sen minkä ehtii... Villapaita kun on vielä kasattavakin ja neulottava pääntien resori, mikä ei ole lempipuuhaani lainkaan.

Mutta ehkä ehdin...

Jännittävää joulunodotusta kaikille!!!

11.12.2018

Niistelyn lomassa...

...olen koettanut puuhailla jotain pientä, koska en jaksa ihan pelkästään vain makoilla. Flunssani siis edelleen jatkuu, luulen, että sain jo uuden taudin viime viikolla alkaneen päälle... En taida mennä töihin vielä huomennakaan. En halua tartuttaa sen enempää raskaana olevaa työkaveriani kuin pahasta astmasta kärsivääkään! Eikä työnteosta muutenkaan tule tässä kunnossa yhtään mitään - pää ei vaan toimi, kun se on täynnä räkää...

Lahjavillapaidan takakappale valmistui ja etukappalettakin olen jo neulonut hieman.


Aloitin myös viimeisiä lahjasukkia. Neulon näitä töitä vuorotellen, koska yksivärisen neulepaidan neulominen on aika puuduttavaa. Välillä on kiva neuloa sukkaa, joka valmistuu huomattavasti nopeammin. Sukissa lankana Drops Fabel ja sukkien koko tulee olemaan 44.

 
Askartelin vielä myös yhden korun, samaa sarjaa edellisten kanssa. Tämä on rannekoru, mustia puuhelmiä ja välissä sinivioletteja helmiä, jotka ovat ehkä muovia, tai sitten jotain muuta... Ostin nuo pienet helmet yli 20 vuotta sitten ja vielä niitä vain riittää!!!


Tässä aikaansaannokset tällä kertaa. Toivon, että pääsen torstaina palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen, pitäisi poniakin päästä liikuttelemaan. Kuumeisena ja nuhaisena se ei oikein ole onnistunut. 

Mukavaa talvi-iltaa kaikille!

 

9.12.2018

Lahjapuuhia

Sain viettää neljän päivän miniloman nyt loppuviikosta ja vaikka tämän päivän pilasikin pahaksi äitynyt flunssa (on kuumetta ja yskää, vaikka tauti alkoi viattomasti vähäisellä kurkkukivulla ja nuhalla), sain tuossa aiemmin tehtyä kaikenlaista. Kummilasten lahjat on nyt laitettu ja omallekin porukalle sain tehtyä lahjaostoksia. Tänään oli tarkoitus leipoa pipareita, mutta se jää nyt toiseen päivään, koska olo nyt kipeä ja kurja. Tuskin menen huomenna töihinkään, koska lämpöä on lähes 38 astetta ja yskä raastaa rintaa kipeästi. 

Alkuloma meni kuitenkin ihan ok. Ompelin mm. lisää sydämiä, pari pussukkaa ja pannulapun tilkkusälästä ja neuloin valmiiksi yhdet sukat, joista tietenkin unohdin ennen paketointia ottaa kuvan... Lankana oli vihreä-valkoinen Nalle:


Tästä langasta tuli oikein kivan väriset raitasukat kokoa 43.

Pussukoista pienemmän ompelin Tildan tapaan-kirjan kaavalla, isompi pussukka on "omasta päästä". Pussukat ovat luonnollisesti erinäköiset eri puolilta, koska ne on ommeltu ylijäämätilkuista:




 
Yhden pussukan ompelin hieman miehekkäämmällä kuosilla, koska ajattelin antaa sen lahjaksi siipalle. Pussukan sisään pitäisi tosin ensin keksiä jotain kivaa täytettä, tai ainakin jotain hyödyllistä, vaikkapa käsirasvaa...


Pannulappu syntyi tilkkusälästä ja päätynee omaan käyttöön:



Tilkkusydämistä osa jää koristamaan kotia ja osa matkaa muuanne:




Jouduin ompelemaan myös yhden lahjakassin, koska ne loppuivat kesken.


Yksi rakkaista ihmisistäni toivoi lahjaksi koruja, joten sellaisiakin piti sitten askarrella. Näpertelin korvikset ja kaulakorun. Samalla tuli tehtyä koruille rasia vanhasta metallisesta MagnoMan-rasiasta. Rasia muutti nopeasti muotoaan, kun liimasin kanteen koristeellista kartonkia ja laitoin rasian pohjalle tumman verhoilukankaan palasen.




Vielä pitäisi ennen joulua neuloa yhdet sukat ja yksi villapaita, josta on hyvää vauhtia takakappale valmistumassa - onneksi olen melko nopea neulomaan... Ja onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa!

Näin se joulu pikku hiljaa taas lähestyy...

 

2.12.2018

Jouluvalmisteluja

Hupsista vaan, marraskuu oli ja meni, ilman ainuttakaan blogipäivitystä... Kyllä olikin pitkä ja pimeä kuukausi, muutamia aurinkoisia päiviä lukuun ottamatta! Kävimme syyslomalla Rodokselta ja kun palasimme sieltä pimeään ja sateeseen, iski kaamosväsymys minut voimalla kanveesiin... Pari viikkoa meni niin, etten jaksanut töiden jälkeen muuta kuin istuskella sohvalla. No, siinä tuli sitten neulottua kyllä kaikenlaista pukinkonttiin, joten ei tuokaan aika hukkaan mennyt. Ja nyt joka tapauksessa olen pirteämpi, kun on ollut pakkasta ja hieman kuuraakin maassa. Ehkä jaksan tätä blogiakin nyt päivitellä vähän ahkerammin, kun vuoden pahimmista kuukausista on selvitty kunnialla.

Olen siis neulonut urakalla sukkia ja lapasia kummi- ja sukulaislapsille ja vähän muillekin. Yksi kummilapsista toivoi yksiväriä villasukkia, hänelle neuloin vihreät, pitkävartiset sukat kokoa 36:


 Sukat on neulottu 500 g jättikerästä, lanka on akryylia. Samoista langoista neuloin toiselle kummitytölle sukat ja lapaset, koko 140 cm ja 34:


Myös kummipoika saa tänä jouluna lelujen lisäksi kummitädin neulomat sukat ja lapaset, muistaakseni ovat kokoa 90 cm ja 24. Nämä on neulottu Nalle-langasta:
 

Sukulaistytölle neuloin jo aiemmin syksyllä pipon ja lapaset, nyt tein vielä sukat samoista Nalle-langoista:



Kirjoneulettakin innostuin pitkästä aikaa tekemään, kun näin uudessa Suuri Käsityö-lehdessä kivojen heppasukkien ohjeen. Muokkasin ohjetta niin, että tein sukat Nalle-langoista (alkuperäisessä ohjeessa oli ohuempaa lankaa). Varresta olisi tullut kovin pitkä alkuperäisen ohjeen mukaan, lyhensin sitä tekemällä vain yhden kerroksen hevosia. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Sukat ovat kokoa 38. Tämäntyyppiset sukat aion tehdä myös itselleni, tosin alkuperäistä ohjetta tarkemmin noudatellen.


Yhdet kirjoneulesukat neuloin myös tyttärelleni, nämä sukat ovat kokoa 38 ja jo käytössä. Ohje löytyi Suuri Käsityö-lehdestä, taisi olla lokakuun numero, ellen aivan väärin muista. Uusimpia lehtiä kuitenkin.

 
Edelleen on sukkia työn alla, muutamia pareja aion neuloa vielä ennen joulua, osa niistä menee lahjoiksi. 

Innostuin myös tekemään tilkkutöitä. Meidän olohuoneemmehan on jouluna siinä mielessä ongelmallinen, että kelta-oransseihin tapetteihin on aika vaikea saada sopimaan mitään jouluista väriä, varsinkaan punaista. Tänä vuonna päädyin siihen, että teen vihreä-valkoiset koristetyynyn päälliset, jotka sopivat huoneen väreihin  ja ovat kuitenkin jouluiset. Ostin muutamia kankaita Eurokankaasta, loput löytyivät omista varastoista (osa on kierrätystavaraa). Tässä sohvatyynyjen uudet kuosit:



Tyynyt tehtyäni päätin ommella vielä lisää ja tein olohuoneen TV-tason päälle, sohvapöydälle ja keittiöön uudet pöytäliinat. Idea alla olevaan liinaan tuli pianon koskettimista. Käytin liinassa samoja kankaita kuin sohvatyynyn päällisissä.


Keittiössä on siniset jouluverhot, joten pöytäliinassakin on sinistä. Liina laitetaan jossain vaiheessa lasin alle kuvassa näkyvän vihreän pitsiliinan tilalle. Lasilevyä ei pysty yksin nostamaan, joten liinan vaihto odottaa hetkeä, jolloin miehellä on aikaa osallistua toimenpiteeseen...


Lauantai-illan pikatikkinä ompelin yhden kummilapsen lahjapakettiin vielä meikkipussinkin. Tähän on luonnollisesti tarkoitus ostaa jotain pientä täytettäkin, esim. huulikiiltoa ja ripsiväriä - jotain kivaa nuorelle teinille. Pussukan ohje löytyi kirjasta Tildan tapaan. Pussukan takana näkyy yksinkertainen liina, jonka ompelin sohvapöydälle.


Olin jo laittamassa ompelukonetta pois, kun päätinkin vielä Tildan innoittamana jatkaa ompelua. Eteisen ikkunaan syntyi muutama sydänkoriste. Näihin voisi kehitellä vielä jotain jouluvalohommaa, ettei lopputulos olisi liian valju.


Tänäänkin olisi vielä aikaa ommella, ehkä muutaman pussukan voisi vielä pyöräyttää lahjalaatikkoon... Mielessä on myös muita tilkkutyöideoita, mutta en tiedä jaksanko tässä vaiheessa vuotta lähteä ompelemaan tilkkupeittoa. Se on kuitenkin aika iso työ. Mutta pussukoita saattaapi syntyä.

Mukavaa ensimmäistä adventtia kaikille!

9.10.2018

Sitä sun tätä taas

Olipa vaikeaa keksiä otsikkoa kirjoitukselle tällä kertaa... Jotenkin tuntuu, että nyt ei ole oikein mitään sanottavaa tai esiteltävää. Tai sanottavaa ehkä olisikin, mutta sitä on ehkä liikaa, jotta sen kaiken voisi esittää jotenkin järkevästi ja jäsennellysti. Joten antaapa asioiden muhia. Kirjoittelen tähän nyt mitä mieleen juolahtaa.

Taas on syksy, aika kuluu niin nopeasti. Vasta eilen oli maanantai, pian on taas perjantai. Tästä onkin tullut työpaikalla oikein lentävä lause: "Kohta on taas perjantai!" Viikonloput ovat liian lyhyet viikon rasituksista toipumiseen ja nukkumiseen. Joten sumussa mennään, enimmäkseen, kuten tavallista. Onneksi sentään syyslomaviikolla on vapaata, saa hetken huokaista.

Äsken tietokonetta avatessani pysähdyin ihan miettimään, mitä ihmettä olen iltaisin tehnyt, sillä käsitöitä ei ole valmistunut juuri lainkaan. Tyttärelle sain muutama viikko sitten tehtyä maton tyttären lempiväreistä:


Matto on halkaisijaltaan ehkä noin reilun metrin ja malli on omani, muodostui siinä matkan varrella.

Maton jälkeen yritin virkata matonkuteista koria, mutta se ei onnistunut. Niinpä purin sen pois. Ostan kierrätykseen meneville pulloille ja pahveille valmiit korit, sitten kun tuo meidän koiranpentu lakaa pureksimasta kaikkea mitä sen eteen tulee...

Löysin muuten pennulle kivan villapaidan ohjeen ja paidasta tuli hyvinkin sopiva koiraneidille:



Paita on neulottu Novitan kevät 2013-lehdestä löytyneen ohjeen mukaan. Neuloin paidan jämälangoista, jotka olivat suunnilleen Seiska Veikan vahvuisia. Tämä oli hyvä ja melko helppo ohje. En ole aiemmin neulonut koiralle vaatteita, joten olin hyvilläni kun tämä onnistui kerralla. Ainoastaan resoreissa tein omia muutoksiani, koska kaksinkertaiset resorit tuntuivat turhan paksuilta. Tuohon pääntielle jätin kaksinkertaisen resorin, mutta helmasta purin sen pois ja tein yksinkertaisella langalla uudelleen.

Sen verran innostuin tästä koiran vaatetuksesta, että ostin jo langat seuraavaa neulepaitaa varten... Siitä tulee vähän kevyempi ja lyhytlahkeinen. Mutta ensin neulon valmiiksi sukat, jotka lupasin työkaverilleni.

Pikku koira on työllistänyt meitä merkittävästi. Siihen kai se aika onkin hurahtanut, pienen koiran vahtimiseen ja ulkona käyttämiseen... Vaikka koira on tyttären, niin aika paljon minä ja mieheni joudumme (saamme) sitä hoitamaan. Mutta en ole siitä pahoillani. Koirasta on ollut meille paljon iloa, se on niin touhukas ja aina innoissaan...

Poni on ollut myös vauhdikkaalla tuulella kuuman kesän jälkeen ja olemme innolla kiertäneet "ravirataa", joka tallille kesän aikana rakennettiin. Siellä on turvallista ravata ja laukata, ei tarvitse pelätä autoja ym. eikä sitä, että poni saa jonkun hepulin ja lähtee vetämään kiitolaukkaa tallille... Rata kun kiertää tarhat ja kentät eli koti on koko ajan ponin näkösällä Tuo rata on ollut meidän kannalta erittäin hyvä juttu! Se tuo mukavaa vaihtelua kentällä ratsastamiseen nyt kun lähistöllä ei ole kovinkaan kummoisia maastoja, joihin olisi kiva lähteä ilman kaveria. Pitäisikin ottaa hepasta ja tallin maisemista muutamia kuvia tänne näytille...

Mutta nyt taidan lähteä jatkamaan työkaverin sukkaprojektia TV:n ääreen.

16.9.2018

Tilkkukasseja

Viime viikot olen ommellut ja saanut valmiiksi kolme tilkkukassia. Niistä kaksi ensimmäistä lähtevät joululahjoiksi kummitytöille. Nuorempi tytöistä saa "Sirkuspallot" -kassin:


Aiemmin nuoriso on tykännyt tästä kassimallista, saa nähdä miten nyt käy. Kassin saa nyörillä kiinni ja sinne mahtuu hyvin vaikka jumppavaatteet tai kesällä uintikamat.

Toinen kassi "Eläimet" lähtee vanhemmalle kummitytölle, joka on hyvin eläinrakas, varsinkin hevoset ovat sydäntä lähellä. Siksi ompelin kassiin heppoja ja muita eläimiä. Muuten kassi on tehty samaa ohjetta mukaillen kuin edellinenkin.


Molemmat kassit on tehty osittain kierrätystavaroista. Esim. "Eläimet" -kassin hihna on peräisin rikki menneestä hevosen loimesta... Myös napit ovat kierrätystavaraa.

Omaan käyttöön ompelin rikki menneiden farkkujen takataskuista tukevan kauppakassin. Myös tässä kassissa hihnat ovat hevosen loimesta peräisin, vuori puolestaan on käytetystä pussilakanasta.



Kassien lisäksi innostuin ompelemaan kasan tilkkuja, kuvassa niistä muutamia. Sitten ompeluinnostus lopahti, ja tilkut saavat siis jäädä odottamaan uutta innoituksen hetkeä. Todennäköisesti teen niistä peiton, mutta saattaa niistä tulla kassikin.


Jostain syystä tykkään ommella kasseja ja niitä onkin kertynyt jo niin paljon, että en itse niitä kaikkia ehdi käyttää. No, aika tavaran kaupitsee. Tukeville kasseille on aina käyttöä, varsinkin nyt, kun muovikassejakaan ei enää saa kaupan päälle edes vaatekaupoista. Aikomukseni oli ommella myös patalappuja, mutta kuten sanottu, innostus lopahti. Siinä vaiheessa, kun ompeleminen ei ole enää kivaa, on parempi laittaa kone pois.

Hieman kyllä harmitti tuo kyllästyminen, sillä minulla oli tavoitteena ommella niin paljon kaikenlaista, että olisin saanut edes yhden kangaslaatikoistani tyhjäksi. Enpäs saanut! Tuntuu siltä, että laatikot eivät vajene lainkaan, päinvastoin. Joskus oikeasti tuntuu siltä, että kaapeissa lojuvat kamat lisääntyvät keskenään...

Pieni neiti A on ollut muuten hyvin innokkaasti mukana ompeluhommissa... A:n mielipuuhaa on tulla könyämään paininjalan päälle ja tietysti juuri silloin, kun olen ompelemassa jotain saumaa. Eipä siinä sitten muu ole auttanut, kuin sammuttaa koneesta virta ja keksiä pennulle muuta puuhaa!

Mutta on tämä pieni koira vaan niin suloinen...