Sivun näyttöjä yhteensä

17.8.2013

Amalian oma huvila ja huussi

Pari viikkoa sitten ostimme meille tämmöisen härvelin:














Mieheni ei ollut koskaan ennen ajanut tämmöistä peliä, enkä tietysti minäkään. Onnistuneesti traktorikaivuri kuitenkin saatiin ajettua omaan pihaamme ja tänä aamuna mies ajoi vempeleen mökille. Noin 30 km matkaan meni pari tuntia.

Mökkitonttimme on lähes täysin luonnontilassa ja aika metsittynyt. Olemme haaveilleet jo pitkään omasta kaivinkoneesta, jotta saisimme kaikessa rauhassa kaivella tontillamme ja laittaa sitä pikku hiljaa uuteen uskoon. Nyt haave on toteutunut. Kun saavuin mökille, mies oli jo aloittanut kaivuutyöt:














Miehen kaivaessa minä otin kuvia tontistamme, jotta myöhemmin voisimme katsella tilannetta, josta lähdettiin liikkeelle. Alla on muutamia kuvia eripuolilta tonttia ja muutama kuva myös mökistä, joka sekin kaipaa kipeästi kunnostusta.



















































Jonakin päivänä mökkimme on toivon mukaan vaaleansininen ja sen edessä on iso kuisti kesäkeittiöineen. Rantaan haluaisimme kunnon hiekkarannan ja siistimmän nuotiopaikan. Kaivinkoneella ehkä saammekin jotain aikaiseksi myös rantakaistaleella. Kun tontti on laitettu, on mökin vuoro. Varsinkin mökin ikkunat kaipaavat kipeästi kunnostusta:














Mutta ensin siis mylläämme tontilla! Aloittelijalta kaivaminen edistyi melko hitaasti ja kivet, jotka oli tarkoitus haudata, osoittautuivat yllättävän suuriksi. Kolme suurta kiveä mieheni sai kuitenkin upotettua maahan.







































Mies tarjosi minullekin mahdollisuutta nousta kaivurin ohjaksiin, mutta kieltäydyin kunniasta. Valtra on minun hyppysiini aivan liian suuri vempain, paremmin meikäläiselle sopii tämä :) Tuoli oli kyllä minulle hieman liian pieni!














Niinpä miehen kaivaessa huvittelin pelaamalla palloa Herra C:n kanssa ja keräämällä äidille kantarelleja. Neiti E nautti olostaan mökillä omalla tavallaan:














Kaivuu-urakka vei monta tuntia. Kun mies viimein malttoi lopettaa, näytti myllätty maa lähinnä pottupellolta - kiviseltä sellaiselta. Vaikeaa sanoa, tasoittuko tontti nyt tipan tippaa. Mutta ainakin ne muutamat isot kivet on upotettu maahan. Tästä jatketaan, sitten joskus...














Tässäpä oli ensimmäinen osa Amalian omasta Huvila ja huussi-juttusarjasta! Jatkoa seuraa, ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti myöhemmin. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Pari valmistunutta käsityötä

Kesälomalla leikkelin matonkuteita mm. miehen vanhoista T-paidoista ja muista kulahtaneista trikoovaatteista. Kuteista virkkasin pyöreän maton, joka näyttää tältä:














Matosta tuli aavistuksen muotopuoli eikä se muutenkaan ole ulkonäöllä pilattu. Lisäksi huomasin maton valmistuttua, että olin virkannut liian löysiä silmukoita ja matosta tuli aika löysä. Matto tuntuu kuitenkin jalan alla mukavan pehmeältä ja seuraavan kerran tiedän, että matosta on tehtävä napakampi. Moni on esitellyt blogeissaan kauniita, oikeista kuteista virkattuja pitsimattoja, sellaisen minäkin vielä joskus teen... Kunhan saan ensin lukuisat muut keskeneräist käsityöni ensin loppuun.

Moni työ edistyy liian hitaasti ja vie aikaa. Tämänkin rojujeni joukosta löytyneen peilinpalan kehystämiseen meni yllättäen pari tuntia. Lopputuloksesta voi olla montaa mieltä, mutta mökille tämä peili kyllä kelpaa.














Peilin kehystämisessä on käytetty puuvillakangasta ja pahvia. Koristetähdet on liimattu kiinni. Reunat on viimeistelty keltaisella kirjontalangalla. Aivan joutava työ tämäkin oli, mutta sainpahan tuonkin peilinkappaleen hyötykäyttöön!

Pojan takista hajosi vetoketju ja kävin ostamassa Eurokankaasta tilalle uuden. Samalla mukaan tarttui muutama kankaanpala palalaareista. Toisesta kankaasta, joka on ohutta ja läpikuultavaa ja väreiltään aivan ihastuttavaa, päärmäsin reunat ja kangas saa jatkossa palvella huivina:





















Tämä toinen kangas saa vielä odottaa ideoita.




















Todennäköisesti ompelen siitä itselleni puseron. Jos kangasta olisi enemmän, siitä voisi tehdä myös mekon. Missä tämmöisestä kankaasta tehtyä vaatetta sitten pitäisin, sepä vasta onkin arvoitus! Joskus sitä vaan ihastuu johonkin kankaaseen, vaikka se ei olisi omaa tyyliä lainkaan. Yleensähän käytän farkkuja ja neulepaitoja, jotka ovat väritykseltään mustia, vihreitä, sinisiä tai oransseja - yleensä yksivärisiä eivätkä erityisen naisellisia. Tämmöinen kimalteleva kukkakuosi voisi olla arkikäyttöön hieman liian juhlava ja ehkä jopa tätimäinen. No, saapa nyt nähdä, mitä tästä kankaasta sitten loppujen lopuksi syntyykään... Elämä on täynnä pieniä yllätyksiä!

15.8.2013

Nyt on vajis koirallakin!

Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa eli hypotyreoosia. Miehelläni diagnosoitiin jokin aika sitten sama vaiva ja toissapäivänä saimme tietää, että Herra C, 8-vuotias saksanpaimenkoirauroksemme, sairastaa myös tätä samaa sairautta!!! Jos en paremmin tietäisi, alkaisin epäillä, että tämä sairaus on tarttuvaa laatua... Niin yleinen vaiva se tuntuu olevan.

Sairaus tuli esille sattumalta, kun käytimme Herra C:tä eläinlääkärissä jo toistamiseen kutisevan ja haisevan ihon vuoksi. Koira sai ihotulehdukseen uuden antibiootti- ja kortisonikuurin ja lisäksi otettiin verikoe kilpirauhasarvojen tarkistamiseksi. Eläinlääkäri kun nimittäin totesi, että koiralta puuttuu turkista osittain alusvilla kokonaan! Minä en tätä ollut huomannut, mutta jatkuvaa karvanlähtöä en ole voinut olla huomaamatta. Jo keväällä ihmettelin myös sitä, että koiran turkki oli muuttunut selästä jotenkin karkeammaksi ja takkuisemmn oloiseksi. Myös turkin kiilto oli hävinnyt.

Jälkiviisas on hyvä olla. Nyt kun mietin, on koiramme viime kuukausina ollut rauhallisempi kuin aiemmin. Keväällä luovuin kuonopannan käytöstä, koska koira ei enää vetänyt niin ponnekkaasti lenkeillä kuin ennen. Myöskin ärhäkkyys toisia koiria kohtaan oli jo tuolloin vähentynyt. Eipä tullut mieleenkään, että nämä muutokset käyttäytymisessä ovat voineet olla merkkejä kilpirauhasen vajaatoiminnasta! Olen laittanut ne normaalin ikääntymisen piikkiin. Voivathan ne tietysti sitä ollakin. Se selviää sitten, kun olemme aloittaneet tyroksiinihoidon.

Vajis on siitä kurja sairaus, että se ei parane, mutta positiivista on se, että kun oikea tyroksiiniannostus löytyy, ikävät oireet yleensä helpottavat tai häviävät kokonaan. Oikean annostuksen löytäminen ei ole kuitenkaan helppoa sen enempää ihmisillä kuin eläimilläkään. Niinpä syötämme nyt tyroksiinia koirallemme lääkärin ohjeen mukaan noin kuukauden päivät ja sen jälkeen kiikutamme koiran kontrolliverikokeeseen -joka tietysti maksaa monta kymppiä. Sitten katsotaan, onko annostusta tarvetta muuttaa. Tätä rumbaa voi jatkua monta kuukautta, ennen kuin oikea tyroksiiniannostus löytyy. Kylläpä taas kukkaro kiittää! Ja ramppaamista riittää. Niin kuin sitä ei riittäisi muutenkin. Mutta koska Herra C on meille tärkeä ja rakas, niin toki yritämme hoitaa sitä niin hyvin kuin mahdollista.

Herra C:n T4-arvo oli muuten 15,7, kun sen normaalisti pitäisi olla 17-53. TSH-arvo oli 0,12, joka on koiralle normaali. Näitä arvoja nyt seurataan jatkossa tiiviisti. Joudumme tietysti seuraamaan myös koiran vointia ja käytöstä. Sen tiedän jo etukäteen, että pillereiden syöttäminen tulee olemaan yhtä tuskaa, jos ne on annettava väkisin. Onneksi ne ovat pienikokoisia. Jos ne eivät Herra C:n mielestä haise pahalle, syöttäminen saattaa onnistua piilottamalla pillerit juustonpalaan tai muuhun herkkuun. Kortisonitablettien anto on onnistunut tällä tavoin kivuttomasti. Antibiootit ovatkin sitten olleet toinen juttu! Ne on pitänyt työntää väkisin koiran nieluun, koska ruoan mukana annettuna koira onnistuu aina mällyttämään isot pillerit suustaan pois.

Kaikenlaista riesaa, mutta minkäs teet. Näillä mennään taas!

5.8.2013

Kesän käsitöitä ja heppajuttuja

Laitan nyt lopultakin tänne muutamia kuvia käsitöistä, joita tässä kesän aikana on valmistunut. Ensimmäiseksi laitan kuvan T-paidasta, jonka ompelin itselleni. T-paita on ommeltu samalla kaavalla kuin edellinenkin ompelemani T-paita, tämä on vain hieman pidempi malli:





















Sitten tulee kuva "rötkypaidasta", jonka neuloin itselleni paksuilla puikolla ilman mitään ihmeempää ohjetta. Paidan on tarkoitus olla hieman ylisuuri (hihoista tulikin aika pitkät, saan niihin kylmät käteni helposti suojaan tarvittaessa) ja vähän rähjäisen näköinen. Vaikka paita on harvaa neulosta, se on yllättävän lämmin. Hyvä vaate mukaan työpaikalle, jossa ilmastoini hurraa joskus niin voimakkaasti, että tukka meinaa lähteä (no tämä on vähän liioittelua)!





















Onkimisesta innostuneelle ja kalaruoista pitävälle pojalleni ompelin farkkutilkuista uuden sängyn koristeeksi kalatyynyn. Ohje löytyy tuoreimmasta Käsityölehdestä (7/2013). Evät ovat oma lisäykseni, samoin muutamat koristeompeleet. Kalan silmiksi ompelin napit. Kalan täytteenä on styrox-rouhetta, jota löysin ison pussillisen vinttiä siivotessani...















Muut lomalla aloittamani käsityöt ovat vielä kesken, joten niistä tulee kuvia myöhemmin. Maalauksia voi käydä ihmettelemässä Amalian ateljeessa!

Ja tiedoksi niille, jotka ovat hevosestani kiinnostuneita: heppa voi hyvin ja nauttii nyt laitumella olostaan neljän hevosen laumassa. Lauma muuttui tasapainoisemmaksi sen jälkeen, kun laumasta lähti kolme suomenhevosta muualle. Hevosen saaminen laitumelta pois on nyt onnistunut helposti, muista hepoista ei ole ollut häiriötä. Päätinkin, että heppa saa nyt rauhassa vielä nauttia kesästä ja olla laitumella elokuun loppuun saakka. Sen jälkeen se siirtyy taas tarhaan / talliin. Heppaani odottaa kuitenkin täysihoitoon siirtymisen myötä toivottavasti iloinen yllätys: se saa tarhakaverin toisesta ruunasta! Mielenkiintoista nähdä, kuinka pojat tulevat toimeen keskenään!

Mutta nyt istahdan sohvalle neuleiden pariin...

2.8.2013

Amalian lista

Kesälomani päättyi viime sunnuntaina ja maanantaina alkoivat työt. Ensimmäisen työviikon aikana tunnelmat ovat olleet sekavat. Mielelläni olisin vielä jatkanut lomaani, varsinkin kun töissä on vielä kovin hiljaista eikä tekemistä riitä koko työpäivän ajaksi. Aika matelee!

Lomani oli kuitenkin onnistunut, vaikka vietimme aikaa enimmäkseen kotona ja mökillä. Ainoat lomareissumme olivat päivän reissu Turkuun sukulaisten luo ja toinen päivän reissu Korkeasaareen, jossa lapset innostuivat niin apinoista kuin kirkuvan värisistä myrkkysammakoistakin. Vaikka mitään pitkiä lomareissuja emme nyt tänä kesänä tehneetkään, ei aika käynyt pitkäksi. Lomani alussa tein nimittäin itselleni työlistan. Niin, tiedän, että se kuulostaa aivan kauhealta! Tehdä nyt itselleen lomalle lista kaikista rästihommista, jotka pitäisi tehdä. Mutta nyt jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen, että tein tuon listan, joka piti sisällään mm. ikkunoiden ja mattojen pesua, lastenhuoneiden uudelleenjärjestelyä ja siivousta, akvaarionhoitoa, kukkapenkkien hoitoa, hevosen varusteiden huoltoa, maalaushommia, ompeluhommia jne. Sain kuin sainkin kaikki listaamani asiat hoidettua tyydyttävällä tavalla ja aikaa jäi myös hyvien kirjojen lukemiseen, uimiseen, auringon ottoon ja käsitöiden tekoon. Nyt on hyvä olo rästihommien suhteen: sain ne tehtyä, eikä niitä enää tarvitse pyöritellä mielessä.

Mutta, mutta. Nyt näyttää siltä, että olisi jo aika tehdä uusi lista! Olen ollut töissä vasta neljä ja puoli päivää ja kotiin on kasautunut jo vaikka mitä hoidettavaa! Suurin osa tämän viikon aikana rästiin jääneistä asioista on aivan rutiinihommia, esim. akvaarion siivousta, joka tulisi tehdä viikoittain. Mutta lisäksi on muitakin hommia, jotka pitäisi hoitaa kuntoon. Enkä ymmärrä nyt alkuunkaan, kuinka saan ajan taas riittämään kaikkeen... Tämä tietää sitä, että ensi kesänä lista rästitöistä tulee olemaan vähintäänkin yhtä pitkä kuin tänä vuonna! Eli eipä käy aika pitkäksi ensi kesänäkään.

Loma oli lutuista aikaa, mutta töissä kaikki ei ole alkanut ruusuisesti. Olin ollut pari päivää töissä, kun keväällä vaivannut hartiasärky ja päänsärky tekivät paluun. Tietokoneen ääressä istuminen ei yksinkertaisesti sovi minulle. Fysioterapeutti sanoikin keväällä, että selkärankani on liian suora ja saan jatkossa tehdä jatkuvasti töitä, jotta selkäni ja hartiani eivät kipeytyisi istumatyössä. Nyt näyttää pahasti siltä, että en tosiaankaan pysty tekemään istumatyötä kuin korkeintaan pari tuntia kerrallaan, hyvä jos sitäkään! Onneksi työni sisältää toisenkinlaisia työtehtäviä, mutta tämä on silti erittäin iso ongelma, johon en äkkiseltään keksi ratkaisua. Särkylääkkeitä en missään tapauksessa suostu joka päivä syömään ja viikottaiset käynnit fysioterapeutillakin käyvät kukkarolle pitemmän päälle.

Siinäpä siis vielä yksi listaan lisättävä asia: ratkaise, kuinka voit ansaita elantosi ja samalla säilyttää terveytesi ja hyvinvointisi! Se, että päätä särkee jatkuvasti ja hartioissa on jatkuva tulehdustila päällä, on kyllä täysin sieltä ja syvältä. Elämä ei ole elämisen arvoista, jos työpäivän jälkeen on jatkuvasti kipeä ja väsynyt. Työt toivat mukanaan myös vatsaongelmat ja unensaantivaikeudet, joten ikävä soppa on valmis. Missään tapauksessa tilanne ei voi jatkua näin kovin kauan. Vaihdanko siis ammattia vai mitä? Siinäpä onkin miettimistä kerrakseen...

Yritän kuitenkin olla positiivisella mielellä ja seuraavassa postauksessa esittelen käsitöitä ym. ja yritän olla narisematta. Mukavaa viikonloppua kaikille!