Ihana Nelli-neiti!

Viikonloppuna meillä vieraili kummityttöni miehensä ja koiranpentunsa kanssa. Tämä pieni koira, Nelli nimeltään, valloitti koko perheemme täysin! Ainoa, joka suhtautui viiden kuukauden ikäiseen pentukoiraan epäluuloisesti oli Neiti E. Neiti E suorastaan pelkäsi Nelliä ja Nellihän nautti arvoasemastaan täysin siemauksin pistämällä Neiti E:n täysin nippuun!

Tässä kuvassa Neiti E näyttää melko hyväntuuliselta eikä lainkaan pelokkaalta, mutta välillä Neiti E pakeni Nelliä mamman jalkoihin ja hypähti pelokkaasti joka kerta, kun Nelli hieman haukahti.

Herra C puolestaan suhtautui Nelliin hyvin suopeasti - ainakin ulkona leikki sujui ja Herra C nautiskeli, kun sai "vaania" pientä koiraa. Sisällä, leikeistä väsyneenä, Herra C hermostui muutamaan kertaan, kun pieni Nelli herätteli vanhaa herraa ja yritti houkutella ukkelia leikkiin, vaikka "vanhus" olisi halunnut torkkua rauhassa. Herra C on onneksi kuitenkin herrasmies: rähähtää silloin, kun on sitä mieltä että se on tarpeen, mutta ei kuitenkaan käy kiinni!

Tässä Herra C vaanimassa Nelliä, joka ei kuitenkaan herraa pelännyt, oli vain innoissaan leikeistä!

Tässä vielä yksi kuva Nellistä, joka tuntui viihtyvän kukkapenkeissäni hieman liiankin hyvin. Onneksi olemme koiraperhe, enkä siis saa raivaria, vaikka jokunen maasta puskeva taimi menisi poikki. Kukat ovat onneksi uusiutuva luonnonvara ja kukkapenkkituholaisiin on meillä totuttu. Oikeasti on hassu juttu, kuinka koirat usein viihtyvätkin niin hyvin kukkapenkeissä kukkapedeillä makoillen ja lehtiä pureskellen...

 

Kiitos Nelli vierailustasi, tule pian uudelleen! Ja tuo ihmisvanhempasi myös vierailulle!