Koiran pää paisui

Viime torstaina sain töihin tyttäreltäni hätääntyneen puhelun: tytär kertoi, että Neiti E:n pää turpoaa! Arvelin heti, että neitokaista on jälleen pistänyt jokin ötökkä. Näinhän E:lle kävi viime kesänä, kun hän rannalla epähuomiossa teki tuttavuutta maassa pesivien ampiaisten kanssa.

Tytär lähetti kännykällään minulle kuvan Neiti E:stä ja kuvasta näki selvästi, että kuono oli toiselta puolen turvoksissa. Tilanne ei kuitenkaan vaikuttanut kovin pahalta ja lähdinkin kotiin vasta sitten, kun tytär soitti uudelleen ja sanoi olevansa peloissaan koiran puolesta. Tuollaisessa tilanteessa on äidin otettava vastuu, ei lasta sovi jättää kotiin yksin pelkäämään lemmikin puolesta!

Kotona totesin, että koira on hyvissä voimissa, kuono tosin oli turvoksissa edelleen. Soitin kaiken varalta eläinlääkärille ja sain kuulla, että jos koiran vointi on hyvä eikä ole hengitysvaikeuksia, ei asialle tarvitse tehdä mitään. Yhteyttä voi ottaa sitten, jos tilanne muuttuu pahemmaksi. Kyytabletteja ei neuvottu antamaan, koska ei ollut varmuutta siitä, mikä koiraa on pistänyt - jos syyllinen olisi kyy (niitäkin on meidän pihallamme nähty), kyytabletti vain pahentaisi koiran vointia.

Päätin lähteä takaisin töihin. Koska kuitenkin oli jo iltapäiväkahvin aika, tuumasin, että hörppään kahvit kotona. Ja yllätys, yllätys! Siinä kahvia juodessani pidin Neiti E:tä silmällä ja yhtäkkiä tajusin, että koiran toinen silmä on turpoamassa umpeen! Koiran pää siis turposi ihan silmissä toiselta puolelta aivan muodottomaksi. Muutenkin koira alkoi vaikuttaa levottomalta, vinkui ja juoksenteli ympäriinsä sekä hankasi turvonnutta kuonoaan.

Töihin paluu jäi siltä päivältä. Kiikutin koiran kahden hätääntyneen lapsukaisen kanssa eläinlääkäriin ja siellä koiralle annettiin sekä kortisonipiikki että kipupiikki. Mikä koiraa oli pistänyt, jäi arvoitukseksi, mutta kyy se ilmeisesti ei ainakaan ollut. Veikkaan syypääksi pihalla pörrääviä kimalaisia.

Kortisoni helpotti koiran oloa nopeasti. Annoimme vielä illalla koiralle kortisonitabletteja ja seuraavana päivänä neito oli täysin kunnossa.

Kauhulla silti odotan, milloin Neiti E seuraavan kerran pistää päänsä ampiaspesään tai vastaavaan. Neiti on selvästi yliherkkä pistoille. Myös kyyt hirvittävät. Viime kesänä näimme pihallamme yhden ja mökillä toisen. Vaara voi vaania minkä tahansa pusikon alla niin meitä ihmisiä kuin koiraakin, joka vielä ihmistäkin vähemmän ymmärtää varoa käärmettä.

Mutta etukäteenhän ei oikeasti kannata panikoida. Pitää elää päivä kerrallaan ja ottaa vastaan se, mitä tulee! Riittää kullekin päivälle oma vaivansa. Mutta järkevä voi olla ja aionkin pitää kaiken varalta kortisonitabletteja ja eläinlääkärin puhelinnumeron nopeasti saatavilla...

Myrkytöntä kesän alkua kaikille!