Ajatuksia Tapaninpäivänä

Pojan lahjaneule (musta neulepaita Drops Alpaca-langasta; jäi kuvaamatta) valmistui aatonaattona, mutta miehen sukat ovat edelleen kesken. No, ei se mitään... Jokainen sai meillä lahjoja riittämiin siitä huolimatta, että tämä yksi pieni neuletyö jäi kesken. Aikanaan nämäkin sukat valmistuvat, ja kiitos Joulupukin ja Kärkkäisen alelaarin, lankavarastoni ei pääse hupenemaan, mikä tarkoittaa sitä, että lisää sukkia, lapasia ym. tulee syntymään ensi vuoden puolella...

Joulu ei mennyt meillä ihan putkeen, sillä laitteet alkoivat temppuilla. Lauantaina hajosi astianpesukone (valutti vedet lattialle) ja joulu on nyt sitten tiskattu käsin 5-7 hengen tiskit. Lisäksi pyykinpesukone alkoi ryppyillä, kun poistoputki meni toistamiseen tukkoon... Eilen mies kyykki siis pesuhuoneessa aikansa ja sai jälleen kerran koneen toimimaan. Kuinka kauan kone sitten tulee toimimaan, sitähän ei voi tietää!

Lisäksi pojan Volvo on aiheuttanut harmaita hiuksia. Auton kone alkoi pitää ääntä jo kuukausi sitten ja siitä asti autoa on laitettu vaihtelevalla aikataululla. Aatonaattona jo näytti lupaavasti siltä, että poika saa auton ajoon, mutta toisinpa kävi... Ja sehän ei nuorta miestä miellyttänyt vaan aiheutti melkoisen purkauksen. Melkein siinä meni kaikkien joulu pilalle, kun hän niin mielensä pahoitti, onneksi isoäidin läsnäolo, hyvä ruoka ja kivat joululahjat saivat nuoren miehenkin edes hieman joulufiiliksiin. Ja autoa on aaton jälkeen korjailtu lisää ja ehkä se tänään viimeinkin saadaan tien päälle. Toivottavasti!

Paljon porua teknisistä vehkeistä! Onneksi joulu on muuten sujunut ihan mukavasti. Paljon oli puuhaa ja tohinaa ennen aattoa, nyt kun siitä on jälleen päästy, on ollut vähän tyhjä fiilis. Uusia ideoita alkaa kuitenkin jo putkahdella mieleen ja neulepuikot tulevat heilumaan siis jatkossakin. Ja ehkä jaksan tehdä muutakin kuin neuloa. Tämä vuosi ei ole ollut taideharrastuksen kannalta mitenkään antoisa. Teepussi-etiketti-ehdotelman lisäksi olen saanut valmiiksi vain yhden työn, ja se on pieni lyijykynä-/hiilipiirros työkaverini vauvasta. Piirros päätyi onnittelukorttiin:

Tämä vuosi on kyllä ollut melkoinen muutosten vuosi. Heti alkuvuodesta niskaan tuli pommi, kun meille kerrottiin, että yritys, jossa työskentelen, on myyty. Yrityskaupan myötä meni uusiksi työmatka, toimipiste, esimies ja työyhteisö, sekä moni totutuista työtavoista. Tätä muutosta vieläkin hieman sulattelen ja jos olisi mahdollista, palaisin entiseen, mutta sitä mahdollisuutta ei ole. Toki muutos on tuonut hyviäkin asioita tullessaan, esim. toimivammat tilat ja parempia laitteita. Mutta oman työnkuvani muuttuessa menetin aika paljon vapauksia ja päätäntävaltaa ja se harmittaa.

Toinen iso muutos oli tallipaikan vaihto edellisen tallin lopettaessa toimintansa kokonaan. Tämäkin muutos toi mukanaan niin hyvää kuin huonoakin. Huonoa on pidempi ajomatka tallille sekä turvallisten maastojen puute. Hyvää on mm. se, että nykyinen talli on huomattavasti rauhallisempi kuin entinen ja hoito on edullisempaa. Poni viihtyy, minä vielä hieman sulattelen tätäkin muutosta.

Kaikenlaista muutakin vuoden mittaan tapahtui. Esikoispoikamme täytti 18 vuotta ja sai ajokortin. Tytär osti ranskanbulldoggin pennun, joka on jäänyt enimmäkseen meidän vanhempien hoidettavaksi, nuorisolla kun on omat kiireensä. Tytär aloitti lukiossa ja samoihin aikoihin tyttären puolitoistavuotta kestänyt seurustelusuhde päättyi ja nyt kuvioissa on uusi poikaystävä. Muutosta, muutosta, muutosta...

Kaiken pyörityksen keskellä olen kuitenkin löytänyt jonkinlaisen mielenrauhan. Itsekin ihmettelen välillä omaa sisäistä rauhaani, se on aivan jotain muuta kuin mitä esim. koin vuosi sitten. Silloin olin äärimmäisen ahdistunut ja stressaantunut. Olen kiitollinen siitä, että tuo olotila on poissa, koska se söi minua sekä henkisesti että fyysisesti. Nyt voin paljon paremmin, vaikka toki ajoittain olen ollut hyvinkin väsynyt.

Mutta valoa kohti mennään! Ensi vuosi tuo taas tullessaan mitä tuo. En odota mitään, enkä myöskään pelkää tulevaa, koska se ei hyödytä mitään. Yritän elää päivän kerrallaan ja ottaa vastaan sen mitä tulee ja selvitä siitä. Joskus, kun on ollut oikein hankala päivä, yritän illalla lohduttautua sillä, että olemme koko perhe hengissä, meillä on katto päämme päällä, ruokaa ja lämmintä. Se on jo enemmän kuin monella muulla tällä pallolla.

Näiden ajatusten kera toivotan hyvää loppuvuotta ja parempaa uutta vuotta kaikille!