8-vuotias tyttökoiramme Neiti E eli Elsa alkoi viime viikolla oksennella. Koska toinenkin koiramme hieman yökkäili, arvelimme, että koirilla on jokin harmiton vatsapöpö. Elsalla oksentaminen kuitenkin jatkui lauantaina, lenkille Elsa kuitenkin jaksoi vielä lähteä. Se olikin sitten Elsan viimeinen lenkki... Sunnuntaina koira kieltäytyi syömästä, ensimmäistä kertaa elämässään. Muutenkin koiran vointi alkoi muuttua selvästi vetämättömäksi ja maanantaina kiikutimme Elsan kiireesti lääkäriin - tuolloin ei enää vesikään pysynyt sisällä ja liikkuminen alkoi olla hidasta ja vaivalloisen oloista.
Diagnoosi oli karu: koiralla todettiin pitkälle edennyt munuaisten vajaatoiminta. Munuaisarvot olivat pilvissä, yli määritysrajojen, myös tulehdusarvo oli 95. Eläinlääkäri totesi, että vajaatoimintaa on täytynyt olla jonkin aikaa. Me emme olleet huomanneet mitään... Joko oireita ei ollut tai sitten ne olivat niin vähäisiä, että me emme niitä huomanneet.
Eläinlääkäri sanoi, että ennuste on huono, kun arvot ovat noin korkeat. Siitä huolimatta päätimme, että yritetään vielä tehdä se, mitä tehtävissä on. Koira sai kipulääkkeen, pahoinvointilääkkeen, nestettä ihon alle ja antibioottia.
Ilta meni kohtuullisesti, vaikka eihän Elsa jaksanut kuin makoilla. Kipuja ei kuitenkaan näyttänyt olevan. Seuraavana päivänä Elsa oli entistä huonommassa kunnossa, makasi vain, läähätti, oksensi, sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Raskain sydämin päätimme, että on eutanasian aika. Mies joutui lähtemään aikaisin aamulla työmatkalle, joten lähdin viemään Elsaa viimeiselle matkalla yhdessä appivanhempieni kanssa. Ilman heitä en olisi saanut Elsaa edes autoon, yli 30 kg painava koira piti kantaa autoon ja lääkäriin kahden ihmisen voimin. Kävelemään Elsa ei enää pystynyt.
Elsa nukkui pois tiistaina 3.12.2019 noin 12.50. Hautasimme Elsan illalla kesämökille Capo-koiramme viereen. Siellä nyt nukkuvat kaverukset yhdessä ikuista unta.
Elsan kunto romahti muutamassa vuorokaudessa, täysin yllättäen. Emme missään vaiheessa olleet osanneet odottaa, että Elsa menehtyisi näin pian. Koko perhe suree nyt tätä tapahtumaa, olo on kuin olisi lyöty pölkyllä päähän. Ja koti vaikuttaa niin tyhjältä, vaikka onhan siellä vielä nuori Neiti A... Hätääntynyt pieni koira, jolla oli suuri huoli kaveristaan! Kovasti koitti saada toista ylös makuulta, turhaan.
Kova ikävä on Elsaa meillä kaikilla.
Elsa 31.5.2011 - 3.12.2019
Kiitos vuosista, jotka vietit kanssamme!
Voi, sentään! Surullinen tapaus.
VastaaPoista