Pöllöilyä ja virkkausta

Kesällä en ehtinyt tehdä käsitöitä juuri lainkaan, mutta jotain pientä kuitenkin. Enimmäkseen virkkasin liinoja. Tässä muutama kuva kyseisistä käsitöistä:

Yhden sinisen liinan annoin pois osana häälahjaa, enkä muistanut kuvata sitä. Malli oli kuitenkin niin kiva, että luultavasti virkkaan samalla mallilla ainakin yhden liinan. Yllä olevien liinojen mallit olen löytänyt vanhoista käsityölehdistä.

Kirjavasta langasta virkattu liina on tehty kierrätyslangasta: purin hassun virkkaustyön, jonka olin tehnyt lapsena ja otin langat uusiokäyttöön. Tykkään kovasti näistä monivärisistä langoista ja siksipä olenkin harmissani siitä, ettei niitä saa ihan joka marketista. Netistä tilaamalla kyllä onnistuu.

Tällä hetkellä olen kovasti innostunut tilkkutöistä. Olen yrittänyt kehitellä omaa pientä pehmopöllömallia, tässä muutamia "prototyyppejä":

Kaksi ylintä pöllöä on tarkoitus laittaa narun varaan roikkumaan ja vihreäruudullinen pöllö puolestaan on "pöytämalli". Kovin hyvin se ei kyllä pystyssä pysy, tätä asiaa on vielä kehiteltävä lisää... Nämä kolme pöllöä ovat vain koristeita tai leikkeihin, mitään varsinaista hyötyä niistä ei ole - toisaalta hölmöä tehdä jotain sellaista, jolla ei ole mitään käyttötarkoitusta, mutta ehkäpä koristeitakin tarvitaan... Ja onhan käsillä tekeminen joka tapauksessa hauskaa!

Alimmainen pöllö on heijastin, silmät ja siivet ovat heijastinkangasta. Näitä heijastinpöllöjä aion tehdä lisää, koska heijastimia ei ole koskaan liikaa...

Pöllöjen lisäksi päätin kokeilla erilaisten pussukoiden ompelua päästäkseni eroon laatikossani lojuvista vetoketjuista. Koska vetoketjujen ompelu on minulle hankalaa, etsin aluksi mahdollisimman helpon mallin. Sellainen löytyikin tuoreimmasta (8/2014) Suuri Käsityö-lehdestä. Ohjeen mukaan päällisen olisi voinut tehdä sipsipussista, mutta minä tein sen isäni vanhasta paidasta. Tässä lopputulos, joka päätyi mökille kynäpenaaliksi:

Käsitöitä ja piirustuksia värkätessäni olen muuten usein miettinyt, mitä maailmassa mahtavat olla ne paljon puhutut MAANLÄHEISET VÄRIT? Voisiko joku ystävällisesti määritellä ja kertoa minulle tämän? Sanasta "maanläheinen" tulee mieleen asia, joka on lähellä maanpintaa. Ja ainakin kesällä maanrajasta löytyy kyllä kasvien ja hyönteisten muodossa koko värien kirjo! Kuitenkin ihmisten puheista saa usein käsityksen, että maanläheiset värit ovat ruskeita, harmaita ym. Miten lienee, tietääkö kukaan?

Asiasta toiseen. Mökkiprojekti onneksi edistyy, vaikka välillä on tässä touhuttu muutakin. Tänään kävimme tasoittelemassa pihaa vielä kertaalleen ja ensi viikolla tilaamme soraa ja multaa. Valmista tulee kuin tuleekin!!! Sitten on sekin homma hoidettu. Tekemistä onkin ollut vähän liikaa viime aikoina. Jopa siinä määrin, että luovuin akvaariostani. Minulla on ollut akvaario jo 30 vuotta, joten tuntuihan se hieman haikealta laittaa kaikki kaloja myöten myyntiin. Kaloille jo löytyikin uusi koti ja pakko myöntää, että olen helpottunut. En vain enää jaksanut enkä ehtinyt huolehtia akvaariosta niin hyvin kuin olisi pitänyt.

Piakkoin voi olla edessä myös luopuminen Herra C:stä, jonka takajalat pettävät alta tuon tuostakin. Lääkärissä on käyty ja kipulääkekuuri on menossa. Vaivan syynä on spondyloosi, joka koiralla diagnosoitiin jo n. neljä vuotta sitten. Saimme eläinlääkäriltä ohjeet koiran voinnin tarkkailuun emmekä aio rääkätä koiraa, jos näyttää siltä, että sen olo käy liian hankalaksi - jos koira ei esim. pääse enää itse makuulta ylös tai pidätyskyky menee. Mökille kaivettiin tänään jo kuoppa valmiiksi. Toivottavasti sitä ei nyt aivan heti kuitenkaan tarvita... Lemmikistä luopuminen on aina niin sydäntä raastavaa ja päätös lopettamisesta äärimmäisen vaikea.

Laitan tähän loppuun vielä kuvan portaista, jotka mieheni on valanut ylijäämäbetonista monta, monta vuotta sitten. Ne ovat nyt kauniisti sammaloituneet ja ovat mielestäni hyvin viehättävä näky:

Onnellista viikonloppua kaikille!

Mökkikuvia

Kuten olen jo useampaankin kertaan maininnut, lomamme meni pääosin mökkitonttia muokatessa. Loman aikana saimme uimarannan uuteen uskoon. Vielä en ole ehtinyt ottaa kuvia uusitusta rannasta, mutta laitan tähän muutaman kuvan rannan muokkausprojektista.

Alla kuva, jonka olen ottanut laiturilta rantaan päin. Kuvassa näkyy keskeneräistä pengertä ja pieni hirsimökkimme.

Kaivinkoneesta oli suuri apu penkereen rakentamisessa. Käsivoimin suurien kivien siirtely tuskin olisi onnistunut ainakaan yhdeltä mieheltä. Kaivurilla sai myös kätevästi kuorittua rannalta multa- ja karikekerroksen pois. Alta paljastui hiekkaa ja kalliota.

Eilen kävimme taas mökillä möyrimässä. Kameran akku alkoi osoittaa hyytymisen merkkejä, joten en saanut otettua kuvia pihasta. Ehdin kuitenkin ottaa muutaman kuvan mökin sisältä.

Olin tyytymätön kesämökin verhoihin ja vaihdoin ikkunoissa olleet kapat valkoisiin pitsiverhoihin. No eiväthän ne käyneet tupaan ollenkaan! Käytin sitten suhteettoman paljon aikaa ja energiaa verhoasian pohtimiseen, jopa niin paljon, että se alkoi tuntua naurettavalta - mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, millaiset verhot jossain mökillä on? Maailmassa on tärkeämpiäkin asioita... Verho-ongelmani ratkesikin sitten viimein aika helposti: löysin alennusmyynnistä sattumalta mieleiset verhot, jotka sopivat mökille hyvin:

Verhot ovat luonnonvalkoiset ja niissä on hennon turkoosin värisiä pystyraitoja, jotka eivät kuvasta oikein erotu. Verhot täytyy vielä lyhentää, koska mökkimme korkeus on vaivaiset 210 cm! Nykyään ei varmaankaan saisi edes lupaa noin matalan mökin rakentamiseen.

Tuvan pikkuikkunaan laiton nyt kesällä virkkaamani verhon:

Mökin keittokomerossakin on tapahtunut pientä muutosta. Myimme vanhan kaasujääkaappimme ja ostimme tilalle aurinkosähköllä toimivan, hieman isomman jääkaapin. Se asennetaan jossakin vaiheessa keittiöön, toistaiseksi se on vielä tuvan puolella. Vanhan jääkaapin tieltä vapautui seinätilaa ja laitoimme seinälle hyllykön, johon sain kivasti kaikki pöydillä pyörineet purkit ja purnukat - tilaakin vielä jäi!

Tässäpä mökkikuulumiset tällä kertaa. Homma jatkuu...

Arki alkoi taas

Kesäloma on nyt ohitse ja arki alkanut. Mitäpä kesän helteisitä päivistä jäi käteen? Paljonkin, vaikka emme olekaan vielä saaneet mökkitonttiamme valmiiksi ja vaikka suurin osa lomasta meni mökillä pakertaessa eikä aikaa jäänyt kaikkeen, mitä olin suunnitellut. Sain joka tapauksessa olla taas muutaman viikon villi ja vapaa, elää vailla aikatauluja ja aikaisia aamuherätyksiä, joita vihaan. Sain tehdä asioita, joita syksyn ja talven pimeinä iltoina ja kylminä päivinä en voi tehdä.

Lomani oli siis onnistunut!

Arjen alkaminen ahdistaa jonkin verran, mutta viime lauantaina senkin hetkeksi unohdin. Veljentyttäreni meni naimisiin, ja kylläpä olikin mahtavat häät! Kaikki oli jotenkin niin täydellistä ja hyvin järjestettyä. Hääpari oli upea, varsinkin morsiamen kaunis puku laahuksineen. Oli hyvää ruokaa, rento meininki ja hienoa musiikkia, kiitos veljeni ja paikalle tilatun bilebändin. Nautin juhlasta täysin siemauksin ja tanssin varpaani rakoille! Kiitos sinulle ihana veljentyttöni vielä kerran tuosta ihanasta juhlasta ja kiitos hyvälle miehellesi myös! Toivon elämäänne niin paljon kaikkea hyvää, että sanat eivät riitä sitä kertomaan!

Mutta kylläpä taas kerran jännitinkin juhliin lähtöä. Juhlat ovat ihania, mutta joka kerta saan niistä myös valtavan stressin, koska pukeutuminen on yksinkertaisesti vaan niin vaikeaa. Sovittelin montaa eri mekkoa, onneksi tytär oli makutuomarina. Löytyihän se häihin sopiva asu viimein, mutta vaikeaa se oli. Muutenkin, kun olen koko kesän möyrinyt pihahommissa sormet ja varpaat multaisina ja hiekkaisina, oli muutos maamyyrästä ladyksi vaikea. Ja eihän minusta ladya saa tekemälläkään! En ole lady, enkä missityyppinen... Mahdanko olla edes rotunainen? Joka tapauksessa lähdin juhliin kynnet lakattuina, mutta kynsinauhat rispaantuneina, sääret ajeltuina, mutta täynnä haavoja ja laastareita...!!! Että sellaista menoa. Onneksi häissä on pääosassa morsiuspari eikä morsiamen täti!

Lähiaikoina ei ole juhlia tiedossa, vain pelkkää tavallista arkea. Toisaalta hyvä niin, koska siinä arjessakin on ihan tekemistä. On paimennettava lapsia käymään koulua, vahdittava tenavien hampaiden pesua ja nukkumaan menoa, käytettävä koiria lenkillä ja kannettava huolta vanhenevasta Herra C:stä, joka on kesän aikana käynyt kankeaksi köpökäksi. Myös laidunkausi päättyy pian, joten hevostakin on jälleen alettava liikutella. Syyskuussa alkavat myös tyttären tanssiharjoitukset. Ja mökkitontillakin olisi vielä paljon puuhaa, kaivuutyöt olisi saatava loppuun ennen talvea.

Niin se vaan on: kesän lämpö ja vapaus ovat taas jäämässä auttamattomasti historiaan. Edessä on pitkä pimeä syksy ja talven tuiskut. Yritänpä nyt sitten taas selvitä niistä.

Kesälomailua "työleirillä"

Olen nyt ollut pari viikkoa lomalla ja aika työntäyteistähän se on ollut. Suurin osa ajasta on mennyt kesämökillä möyriessä. Välillä on vettä tullut kuin aisaa, välillä tuli rakeitakin. Muutaman kerran kaivuri on ollut lällissä jumissa ja viime päivinä puolestaan on huhkittu paahtavassa helteessä paarmojen surratessa ympärillä. Vielä vaaditaan paljon, paljon työtunteja, ennen kuin kesämökkitonttimme on siinä kunnossa, että sitä voi kutsua pihaksi! Koko loma menee pihahommiin, lisäksi mies yrittää siinä sivussa laitella avoautoaan. Työtä riittää!

Toki lepäämme välillä ja vähän reissaammekin. Loman alussa kävimme sukulaisten luona Turussa sekä lillumassa Naantalin kylpylän lämpimissä altaissa. Se oli mukava loman aloitus. Samalla reissulla tuli shoppailtua Ideaparkissa. Olemme tavanneet ystäviä ja mukavia illanviettoja on vielä tulossakin. Lisäksi osallistumme sukujuhliin Pyhäjärvellä. Tallillakin olen pyörähtänyt aina silloin tällöin, tosin helteisten säiden vuoksi ratsastaminen ei ole erityisemmin houkutellut. Heppa on laitumella isossa ruunalaumassa, joten säännöllinen liikuttelu ei onneksi ole välttämätöntä. Jää aikaa muihin puuhiin eli toisin sanoen kesämökin pihan kunnostamiseen...

Loman alussa piha näytti todella lohduttomalta:

Lälliä kaivettiin pois ja kuvassa näkyvät murskekasat on tasoiteltu mökin pihaan johtavaksi tieksi. Samalla tehtiin uusi kulkutien pohja myös liiteriin ja huussiin.

Risuja mökillä riitti, mutta alla olevassa kuvassa näkyvät risut olivat onneksi ne vihoviimeiset. Viime viikolla sain ne viimein haketettua ja risuhommat ovat tältä erää ohi.

Mökin taakse rakennamme ylimääräisistä kivistä kivikukkulan, jonka päälle tulee kivikkokasveja. Kukkula alkaa pikkuhiljaa muotoutua:

Tässä mies kukkulanrakennuspuuhissa:

Etupihalla on vielä valtava hiekka- ja kivikasa. Tarkoitus oli, että se tasoitellaan siitä tänään pois ainakin osittain, mutta tietenkin kaivurista hajosi pari letkua kesken työn. Kasa saa siis odottaa vielä muutaman päivän.

Muutaman vielä surkealta näyttävän kukkapenkin olen rakentanut liiteri- ja huussirakennuksen kupeelle. Koska osa tontista jää luonnontilaiseksi, käytin penkkien reunustamiseen luonnonkiviä. Mökkipihasta ei ole tarkoitus tehdä samanlaista puutarhaa kuin meillä kotona on, vaan se saa jäädä sellaiseksi "puolivilliksi". Kukkapenkit ovat siis sen mukaisia:

Tässä vielä lähikuva kukkapenkkiin istuttamastani akileijasta. Akileijat ovat suosikkikukkiani ja niitä laitan mökille kasvamaan paljon!

Laitan tähän vielä muutamia kuvia mökin sisältä. Mökkimmehän on todella pieni, siinä on vain keittokomero ja tupa sekä sauna ja pieni pukuhuone. Meille tämä riittää. Mökin kunnostus jää ensi vuoteen, mutta sisustamisesta ja sen uusimisesta voi haaveilla jo nyt. Haluaisin ainakin siirtää jääkaapin pöytätasolta lieden alle, maalata katot valkoiseksi ja lattiat harmaiksi. Aion uusia myös tuvan verhot. Mutta tällä hetkellä mökillämme näyttää siis tältä:

Turussa Luostarinmäen käsityöläismuseossa ihastuin vanhojen tupien sisustukseen ja jotain sellaista haluaisin mökillekin. Koska antiikkikalusteet ovat kuitenkin aika kalliita, en todennäköisesti raski sellaisia mökille ostaa, varsinkin kun mökki on talvet kylmiltään. En myöskään halua heittää pois vanhoja kalusteita, jotka ovat ehkä vähän jo tylsiä, mutta kuitenkin käyttökelpoisia. Luultavasti nuo mäntykalusteet saavat siis jäädä mökille. Keittiöön kaipaisin myös jotain uudistusta, en tykkää yhtään siellä olevista kaapeista. Mutta katsotaan nyt... Ensin on saatava tuo pihaprojekti loppuun, sitten vasta on sisustuksen vuoro!

Mukavaa kesän jatkoa kaikille!

Puuhommia ja voikukkasotaa

Viimeiset viikot olen ollut ihan pihalla ja nauttinut pihatöistä ja mullassa möyrimisestä. Viime kesänä puutarhatyöt eivät jostain syystä oikein sytyttäneet, mutta tänä vuonna ne ovat vieneet kyllä mukanaan täysin.

Nurmikon alkaessa vihertää havahduin huomaamaan, että nurmikostamme on tullut varsinainen voikukkapelto. Ostin siis Fiskarsin uuden voikukkaraudan ja tämän aivan loistavan työkalun avulla ryhdyin sotaan voikukkia vastaan. Arvaattekin varmaan, kuka tuon sodan tulee voittamaan... Voikukat tietysti. Mutta sehän ei minua pysäytä, jääräpäinen kun olen.

Korkealentoinen tavoitteeni oli aluksi poistaa pihasta järjestelmällisesti joka ikinen voikukka, mutta kolmen tunnin kitkemisen jälkeen tajusin, että homma ei sillä tavoin etene kuin muutaman neliön illassa. Koska nurmialueemme on aika iso, joitakin satoja neliöitä, ei kesä olisi perkaamiseen riittänyt sitten millään.

Nyt minulla onkin uusi strategia: poistan voikukkia sitä mukaa, kun ne alkavat kukkia. Siinä samalla nyhdän pois kaikki muutkin voikukat, jos ne pahasti sattuvat silmään. Tämä strategia on tuottanut mukavasti tulosta ja nurmikko näyttää nyt paljon siistimmältä...Vaikka en pääsekään eroon kaikista voikukista, on niitä joka tapauksessa nyt vähemmän kuin viikko sitten!

Kaikenlaista muutakin pientä on tullut kotipihassa puuhattua, mutta nämä puuhat eivät ole mitään sen rinnalla, mitä mökillä on menossa. Sieltähän kaadettiin viime talvena lähes kolmekymmentä puuta ja puita on nyt ystävien ja sukulaisten avulla raivattu pois. Välillä meinaa epätoivo iskeä, kun puuta ja risua vaan riittää ja riittää... Olen hakettanut silppurilla jo ainakin kolme isoa risukasaa, mutta pari metriä korkeita risukasoja on vielä jäljellä saman verran. Kaipa niistä osa poltetaan, sillä ei kukaan jaksa tuota silppuamista loputtomiin!

Tässä pari kuvaa risukasoista:

Osa puista on onneksi jo saatu pinoon, kiitos ahkeran mieheni ja appivanhempieni. Minulle nuo isot puupöllit ovat hieman liian painavia raahattaviksi, selkä ei yksinkertaisesti kestä raskaiden puiden kantamista. Osa puista on kuskattu kaivinkoneen kauhassa, mikä on nopeuttanut tontin siistimistä.

Puupinon vierellä on suuri kivi, jonka päällä äitini vuosia sitten istuttamat kalliokasvit kukkivat kauniisti:

Paljon muuta kaunista tontilla ei sitten olekaan, koska sitä kaivettu auki sieltä sun täältä ja osa pihasta on karmeaa mutaliejua. Muutaman kerran kaivinkone on jäänyt mutaan kiinni, mutta onneksi se on toistaiseksi saatu sieltä aina omin voimin ylös. Välillä hirvittää, kun seuraan miehen ja kaivinkoneen menoa: iso kone heiluu ja huojuu kulkiessaan läpi liejun ja kivikoiden, monta kertaa on näyttänyt siltä että nyt just se kaatuu ja mies sen mukana... Onneksi mitään pahempaa ei ole vielä sattunut. Miehenihän ei ole mikään ammattilainen koneensa kanssa, vaan täysin aloittelija. Ihmeen hyvin hän kuitenkin on oppinut suurta konetta hallitsemaan. Itsestäni ei moiseen olisi.

Koirat ovat olleen mökillä mukana ja nauttineet olostaan kaiken härdellin keskellä. Neiti E seuraa minua kuin hai laivaa minne ikinä menenkin ja Herra C kuskaa palloaan milloin minulle, milloin isännälle. Kaivuria piskit eivät pelkää lainkaan, mikä on sekä hyvä että huono asia... Tarkkana saa olla, etteivät ne jää koneen alle.

Tässä vielä yksi kuva tieltä rannan suuntaan. Mökin etupihallakin on kaiveltu, kuten kuvasta näkyy. Mudan sijaan sieltä löytyi onneksi hiekkamaata, jota voidaan sekoittaa saviseen liejuun ja käyttää täytemaana. Isoja kiviä tontilla riittää riesaksi asti, mutta tontin muokkaus- ja rakennustöissä niistä on kyllä hyötyäkin.

Saapa nähdä, milloin piha valmistuu... Työtä se vaatii ja paljon, mutta onneksi kesä on vasta alussa!

Kevään viimeiset ompelukset

Säiden lämmettyä ja kesän saavuttua meillekin ei ompelukoneen ääressä istuminen enää niin houkutellutkaan. En ehtinyt ommella puoliakaan siitä mitä suunnittelin, mutta ei se haittaa. Pihatyöt kiinnostavat tällä hetkellä enemmän kuin käsityöt.

Kevään viimeisiksi ompelutöiksi jäivät kaksi toppia ja college-puku. Tyttären topista piti tulla kokonaan harmaa, mutta jämäkangasta ei ollut tarpeeksi, joten topista tuli tämän näköinen:

En itse ole kauhean tyytyväinen tähän toppiin, mutta tytölle tuo kelpasi. Itselleni ompelin tummansinisen topin hieman paksummasta trikoosta ja siitä tuli aika siisti. Tätä vaatetta voisin kuvitella käyttäväni helteisenä päivänä vaikka töissä.

Pienelle pojalle ompelin college-puvun samettipintaisesta trikoosta. Paidasta tuli vantteralle pojalle aika kapea, mutta mahtui kuitenkin. Olisi pitänyt kaavoja leikatessa ymmärtää, että kyseessä on aika kapea puseromalli. No, vahingosta viisastuu. Poika joka tapauksessa otti puseron käyttööns', olihan siinä aika makea Simpson-aiheinen kuva... Kuva on leikattu Mallorcalta ostetusta T-paidasta. Kyseinen T-paita oli niin huonolaatuinen, että pojan pukiessa sitä ensimmäistä kertaa päälleen paitaan tuli reikiä! Kangas oli todella haurasta, sormi sujahti kankaasta läpi kuin tyhjää vain. Kumma juttu, ettemme huomanneet sitä ostohetkellä. Jatkossa täytyy olla tarkempi. Onneksi paita ei maksanut kuin muutaman euron. Laatu tosin oli sitten sen mukainen. En tiedä, kuinka hyvin tuo huonolaatuisesta paidasta leikattu kuva käytössä kestää, mutta ainahan sen voi ratkoa pois, jos se kulahtaa.

Tässä kuva college-paidasta. Housuista en ottanut kuvaa, koska niissä ei ollut mitään erikoista.

Ompelukone on nyt siis pakattu taas koteloonsa odottamaan uusia ompeluhetkiä. Siihen saakka aion olla ihan pihalla, kirjaimellisesti!

Ompelukone surisee edelleen

Ompeluinnostus jatkuu. Poikani toivoi jo ennen joulua saavansa itselleen pehmopöllön, ja koska en pihinä ihmisenä raaskinut ostaa sellaista valmiina (vaikka sellainen ei olisi maksanut kuin parisen kymppiä...), ompelin sellaisen poitsulle itse. Pöllö onnistui niin hyvin, että jopa mieheni piti sitä "siistinä" ja kysyi, oliko minulla siihen joku ohje. No ei ollut - tällä kertaa tuote on täysin omaa suunnittelua! Pöllö oli niin mukava tehdä, että niitä voisi tehdä useampiakin, tilkkuja kun tuntuu riittävän.

Tässä kuva pöllöstä, joka päätyi pojan unikaveriksi:

Tyttärelle ompelin ovikissan. Kissaan löytyi ohje lehdestä Suuri käsityölehti, n:o 11-12/2008. Kissan kasvot tein "miun maun mukkaan" eli en täysin noudattanut lehden ohjeita. Näitäkin voisi ommella muutaman lisää, ovat kivoja koristeita - tai ehkä jonkun mielestä jonnin joutavia pölynkerääjiä, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.

Tässä kuva ovenkahvassa killuvasta kisulista:

Pehmoeläimiä olisi ollut mukavaa tehdä lisääkin ja varmasti vielä niitä ompelenkin, mutta sormeni syyhysivät myös jo kauan aikaa sitten ostamani kimaltelevan trikookankaan ompeluun. Niinpä ompelin viikonloppuna itselleni juhlapuseron puolipitkillä hihoilla. Ohje tähän puseroon löytyy Moda-lehdestä, n:o 1/2014. Kaava oli hyvä ja puserosta tuli aika onnistunut. Ainoastaan pääntien kanssa jouduin tappelemaan, mutta sepä ei ole ensimmäinen kerta. Ompelukonekin oikutteli vanhuuttaan. Pääntiestä ei siis tullut aivan niin siisti kuin olisin halunnut, mutta onneksi trikoossa eivät pienet ompeluvirheet niin kovin hyvin näy.

Alla kuva puserosta. Kuosi on sellainen, etten ihan joka paikkaan kehtaa tämmöistä päälleni laittaa, koska olen enempi sellainen "farkkutyttö". Mutta uskoisin, että tietyntyyppisiin juhliin tämä pusero sopii hyvin. Kangas on jokatapauksessa kaunis, siksihän sen ostinkin.

Tällä hetkellä ompelu ei innosta eikä onnistu, sillä sairastuin viikonloppuna flunssaan. Äitienpäivä meni vällyjen välissä ja kurja olo jatkuu edelleen. Pää on täynnä räkää, nenäliina kourassa täällä kuljeskelen, aamutakki päällä ja tukka hapsottaen. Ihan kauhistuttaa katsoa peiliin, niin karmealta näytän. Mutta jospa parin päivän kuluttua olisi mukavampi olo!

Sain lauantaina flunssan lisäksi viimein myös elämäni ensimmäiset moniteholasit. Kylläpä ne tuntuvatkin omituiselta päässä - katsoo mihin tahansa, niin aina tuntuu siltä, ettei näe kunnolla. Ja huimaa... Laseihin kuulemma tottuu ajan kanssa. Nyt on vaan sellainen ongelma, että en pysty pitämään niitä ollenkaan, koska nenätyynyt puristavat nenänvartta aivan kammottavalla tavalla! Ikinä ennen ei ole silmälasien kanssa ollut tuollaista ongelmaa... Kunhan paranen, käyn Instrussa kysymässä, voisiko laseille tehdä jotain. Jos ei, niin sitten kai täytyy yrittää purkaa kauppa. Pidin lauantaina laseja päässäni noin tunnin ja sen jälkeen nenänvarressa oli punaiset, syvät kuopat ja nenä oli tosi kipeä... Ei hyvä. No, luulisin, että nenätyynyjä voi säätää. Ehkä laseista saadaan vielä minunkin nokalleni sopivat!

Mutta juuri nyt en voi muuta kuin pitää vanhoja lasejani (onneksi niilläkin näen vielä ihan hyvin, vain lähelle katsominen hieman tökkii) ja niistellä nenääni!