Muutosten tuulia ja käsitöitä

Tästä vuodesta tuli todellakin suurien muutosten vuosi. Ei riittänyt, että työkuviot menevät uusiksi, nyt uusiin puihin menevät myös tallikuviot. 

Ponini on ollut 6,5 vuotta eräällä tallilla kohtuullisen lyhyen ajomatkan päässä meiltä, sopivasti työmatkani varrella. Tallipaikka on ollut meille niin täydellinen kuin olla ja voi: on kentät ja maneesi, maastoja, hyvä hoito ja kesällä mahdollisuus päästä laitumelle. Olin kuvitellut, että tuolla ponini saisi viettää vanhuudenpäivänsä, olla siellä elämänsä loppuun saakka. Mutta toisin kävi. Pari viikkoa sitten tallilta tuli kaikille asiakkaille kirje, jossa ilmoitettiin, että talli lopettaa toimintansa kokonaan! 

Uutinen tuli täysin puskista ja olin tuon viikonlopun aivan shokissa. Olin täysin pois tolaltani, mutta en kuitenkaan toimintakyvytön. Ryhdyin heti selvittämään, mistä voisi löytyä uusi koti ponilleni. Tuleen ei saanut jäädä makaamaan, koska tiesin siitä tulevan melkoisen härdellin kun kaikki tallin lähes 40 hevosen omistajat lähtevät etsimään uusia koteja lemmikeilleen... Lauantai-ilta meni nettiä selatessa. Sunnuntain käytin ajamalla ympäri kyliä talleja katsastamassa. Kun päivä viimein kääntyi iltaan, olin lopen uupunut. Vielä saman illan aikana tein kuitenkin päätöksen uudesta tallipaikasta ja sinne poni nyt sitten maaliskuun lopussa muuttaa. 

Uusi talli on noin puolen tunnin ajomatkan päässä meiltä. Vähän kaukana, kyllä, mutta kaikkea ei voi saada... Maneesia ei ole, mutta kenttä löytyy. Maastoista en vielä osaa sanoa mitään, kesällä aikoivat rakentaa sinne vajaan kilometrin mittaisen radan, jossa voisi sitten ajaa ja ratsastaa hevosilla. Se olisi tyhjää parempi. Talli on pieni 11 hevosen talli, mikä on hyvä asia. En kaipaa ihmismassoja enkä levotonta menoa. Omistaja vaikutti selväjärkiseltä hevosnaiselta, tarhat näyttivät asialliselta ja heinä oli hyvää. Tunnelma tallilla oli rauhallinen, se ratkaisi paljon, se fiilis, joka minulle tuossa paikassa tuli. Vuokrakaan ei tuolla päätä huimannut, täysihoidon hinta on 350 euroa/kk, kun nykyisessä paikassa maksan puolihoidosta 435 euroa. Siihen hintaan sisältyy toki maneesi, se nostaa aina tallivuokraa.

Uskon, että ponini viihtyy tuolla kunhan ensin kotiutuu. Maneesia ja luksusta en tallilta kaipaa, riittää, että poni hoidetaan hyvin ja on edes joku paikka missä voi ratsastaa. Ja jos edes jonkinlaisia maastoja löytyy, niin hyvä. Maastoilusta aionkin nyt vielä nauttia niin pitkään kuin se on mahdollista. Muutto on sitten pääsiäisenä. Se onkin taas oma lukunsa, kuinka saamme ponin koppiin... Se on viimeksi lastattu 6,5 vuotta sitten! Turha kuvitellakaan, että poni suosiolla kävelee kuljetuskoppiin, niin se homma ei varmastikaan tule menemään. Mutta kyllä me sen sinne saamme. Tavalla tai toisella!

En kaivannut muutosta, mutta nyt sitä tulee ja tulee ja tulee... En kyllä tiedä, kuinka pääni pysyy tässä kaikessa mukana! Todennäköisesti aika huonosti.

Käsitöiden teko onneksi rauhoittaa mieltä. Olenkin viime aikoina leikannut paljon matonkuteita ja virkannut. Se on ollu sopivan aivotonta puuhaa. Yksi isohko matto syntyi vanhoista verhoista ja lakanoista. Se päätyi keittiöön ja Neiti E rakastaa tuota mattoa suuresti...

Pieni kynnysmatto on virkattu Novitan kuteesta. Se päätyi pojan huoneeseen parvekkeen oven eteen:

Toinen kynnysmatto on virkattu myös ostokuteista, merkkiä en muista. Se päätynee kesämökille, samoin kuin miehen vanhoista kalsareista virkattu kirjava matto:

Hiihtoloman aikaan oli aikaa myös ommella. Ompelin siivouskomeron oviaukkoon uuden verhon kierrätyskankaista, joista tuo valkoinen on ollut joskus aluslakana. Kukat on ommeltu kankaaseen, ovat peräisin vanhasta reunapitsistä. Olen todella tyytyväinen tähän uuteen verhoon! Vielä kun saisimme nuo keltaiset seinät tapetoitua ja fiksuttua seinän siivouskomeron oviaukon ympäriltä ja maalattua tuon kuvassa vasemmalla näkyvän beigen sähkökeskuksen oven...

Ystävälleni ompelin Muumi-kassin.

Sen lisäksi surautin jouluaiheisen pussukan, kun sattui sopiva kangas olemaan käsillä. Pussukkaan voi pakata vaikka jonkun pienen lahjan. Toinen pussukka on tehty perunalastupussista. En tiedä miten kestävä se on, sipsipussi ei oikein tykännyt ompelusta vaan repesi muutamista kohdista ompelun aikana. No, kestää mitä kestää... Pussukan toinen puoli on kangasta.

 Vielä yksi mattoprojekti on kesken, sen jälkeen unohdan matot vähäksi aikaa ja keskityn johonkin muuhun. Ehkä saatan loppuun pari keskeneräistä neuletyötä... Muutama pieni virkkaushommakin on kesken, hyvä olisi nekin tehdä loppuun ennen kuin aloitan jotain uutta. 

Onneksi ovat käsityöt, taide ja musiikki! Niiden avulla uskon selviäväni näistä kaikista myllerryksistä, mitä alkuvuosi on tuonut mukanaan.

 

Kortteja

Ystävänpäivä lähestyy ja ajattelin askarrella parhaille ystävilleni kortit. Innostuin sitten tekemään kortteja hieman enemmänkin, sillä korttilaatikkoni on vajentunut eikä esimerkiksi onnittelukortteja ole jäljellä kovinkaan montaa. 

Tämän näköisiä kortteja syntyi tällä kertaa:

Kortteja tehdessäni tuli samalla hieman siivottua askartelutarvikelaatikoita... Tavaraa on! Eikä se vähene, sillä sain hyvän ystäväni ihanalta äidiltä kaksi kassillista kankaita. Joukossa oli sekä matonkuteiksi meneviä lakanoita että ihan uusiakin kangaspaloja. Seuraavaksi alankin todennäköisesti ommella. Olen miettinyt, että voisin tehdä vaikkapa kauppakassit jokaiselle lapsistani sekä kummilapsille tilkkupeitot. Ja kasseja sitten muuten vaan, lahjoiksi ja tuliaisiksi. Olen sellainen kassifriikki... Kasseja on kiva tehdä ja niitä myös aina tarvitaan! Samoin erilaisia pussukoita. Niitäkin on aikomus tehdä lisää.

Neiti E:n voinnista tähän loppuun sen verran, että koiruli voi oikein hyvin! Silmä ei enää harita eivätkä tassut laahaa. Herkkupalan kiinni nappaaminen lennosta ei ehkä onnistu enää yhtä hyvin kuin ennen, mutta muuten koira vaikuttaa täysin terveeltä ja normaalilta. Hyvä näin!

Pieniä sisustusjuttuja

Meillä on eteisessä pyökinvärinen vaatekaappi, ollut jo varmaankin 20 vuotta. Kaapissa ei ole mitään vikaa, mutta olen kyllästynyt sen väriin.

Haluaisin tilalle kaapin, joka olisi tummaa puuta, ja tyyliltään vanhahtava tai oikeasti antiikkinen. Sopivaa kaappia ei vain ole vielä kaupasta löytynyt. 

Niinpä tuli sitten mieleeni, että voisiko nykyisen kaapin maalata tai päällystää vaikka kuviollisella kontaktimuovilla? Ajatuksen kontaktimuovista hylkäsin nopeasti, koska kaapissa on paljon kapeita kohtia, jotka olisivat todennäköisesti aika veemäisiä päällystää... Mutta ajatus maalaamisesta jäi itämään.

Mies jarrutteli tapansa mukaan, kun innostuin kalkkimaaleista (oikeasti ovat liitumaaleja), joilla monet ovat onnistuneesti uudistaneet huonekalujaan. Mies ehdotti, että ostaisin pienen tuubin liitumaalia ja kokeilisin ensin johonkin, miten maali toimii ja miltä valitsemani sävy näyttää.

No, tämähän oli suorastaan loistava ajatus! Meillä on pari ikivanhaa koivunväristä jakkaraa, jotka ovat vuosien saatossa kuluneet ja jotka ovat muutenkin tylsän näköisiä, koska jostain syystä en pidä koivunvärisistä kalusteista.
 

Otin toisen jakkaroista ja maalasin sen kokeeksi ruskealla liitumaalilla. Alkuperäinen ideanihan oli, että maalaisin eteisen kaapin tumman ruskeaksi, jolloin se sointuisi esim. meidän tummiin olohuoneen kalusteisiin.

Jakkarasta tuli kyllä ihan siisti ja liitumaalia oli helppo käsitellä. Mutta tuo ruskea väri ei kyllä ole oikeasti mistään kotoisin...

Eli vaatekaappiamme ei todellakaan maalata ruskealla maalilla! Ei ainakaan tuolla sävyllä, jota jakkaraan käytin, ja paljon muita vahtoehtoja ei liitumaaleissa näyttänyt olevan. Jakkara saa nyt silti uuden värinsä pitää, se kelpaa tuollaiseen talvehtivan pelargonian alustaksi.

En nyt sitten tiedä, mitä tuon vaatekaapin kanssa oikein tekisi. Mies ehdotti, että maalaisin sen vihreäksi, kyllähän sekin tähän meidän sisutukseen sopisi ihan hyvin. Mutta katsotaan nyt.

Kylppärissä meillä on ollut iät ja ajat tylsä lattian ja katon väliin pingotettu metallinen hyllykkö. Hyllykkö on ollut erittäin epäkäytännöllinen, koska hyllyt kallistuivat eteenpäin ja olivat huteria muutenkin. Purkit ja purnukat kaatuivat vähäisestäkin tönäisystä. Hyllykkö oli myös vuosien saatossa ruostunut ja oli kaikin puolin ikävän näköinen. 

Niinpä innostuin, kun näin Lidlin mainoksessa kuvan kylpyhuoneen kaapista. Se ostettiin ja nyt se on paikoillaan kylppärissä. Ikävän näköinen nurkkaus siistiytyi kerralla, saimme samalla kylppäriin peilin ja tilaa mm. kylpypyyhkeille ja laudeliinoille.

Sellainen hassu juttu tässä kaapissa oli se, että alaovea ei saanut avautumaan seinään päin. Jos kätisyyden olisi vaihtanut, eivät ovet olisi mahtuneet päällekkäin. Ainoa järkevä vaihtoehto oli siis laittaa ovet niin kuin ne yllä olevissa kuvissa ovat. Kaappi ei ollut myöskään kosteussuojattu, joten saa nähdä, miten kauan se kestää hyvänä. Mutta eipä tuo ollut hinnalla pilattu, maksoi muistaakseni vajaat 50 euroa. Eiköhän se sen rahan edestä palvele.

Kaikenlaisia pieniä sisustus- ja siivousideoita on mielessä taas kun alkaa päivä pidentyä ja mieli virkistyä. Flunssan suhteenkin tilanne on jo parempi kuin eilen, kiitos lääkärin, joka kirjoitti minulle Duact-reseptin. Duact auttaa mukavasti nuhaan, ei tarvitse koko ajan niistellä. Nyt jaksan ehkä taas paneutua tuon vaatekaapin maalausprojektiin... Mies ehkä toivoo, että olisin jo unohtanut koko homman, koska hänelle kaappi kelpaa tuollaisenaan. Mutta eipähän se nyt niin mene.

Ei muuta kuin värikarttoja selaamaan...

Koiralla aivohalvaus?

Vuosi on alkanut epäonnistuneesti. Ensin tuli tosiaan suuria muutoksia povaava tieto yrityskaupasta, sitten sairastuin sitkeään flunssaan, jota olen potenut jo viikon. Tänään menen lääkärille ja saan toivon mukaan lisää sairauslomaa, koska en todellakaan ole työkunnossa... Nenä vuotaa kuin seula eikä loppua näy. Influenssaa tämä ei ole, mielestäni tavallista nuhakuumetta, mutta yleensä sellainen menee kyllä 3-4 päivässä ohi...

Myös koira sairastui, ja huomattavasti vakavammin kuin minä. Olin keskiviikkona kotona flunssaa parantelemassa ja mies etätöissä, kun noin kahden aikaan iltapäivällä mieheni huomasi, ettei Neiti E ole kunnossa. Koiran oikea silmä haritti eri suuntaan kuin vasen, kävely oli horjuvaa ja epävarmaa ja koira oli selvästi peloissaan ja levoton. Samantyyppinen kohtaus koiralla oli ollut jo jouluna, mutta huomattavasti lievempänä ja silloin se meni noin puolessa tunnissa ohi ilman jälkiseuraamuksia. Nyt kohtaus oli selvästi pahempi ja kiikutimme koiran eläinlääkärille niin nopeasti kuin se oli mahdollista.

Tuomio oli rankka: Neiti E:llä on eläinlääkärin mukaan joko aivokasvain tai aivoverenvuoto (aivohalvaus). Varmuuden asiasta olisi saanut vain magneettikuvauksella, ja kuvausta varten olisi pitänyt ajaa Vantaalle. Tutkimusten hinta olisi ollut 2000-3000 euroa eikä tutkimuksista olisi ollut Neiti E:lle mitään hyötyä, koska sen enempää aivokasvaimelle kuin verenvuodollekaan ei ole mitään tehtävissä. Päätimme, että jäämme seuraamaan koiran oireita. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että liian pitkään ei saa jäädä seuraamaan, koska koira oli niin selvästi hädissään. No, ei meillä toki ole tavoitetta koiraamme kiusata... Tiedämme kyllä, milloin on aika luopua koirasta, jos se selvästi alkaa kärsiä. Hätiköityjä päätöksiä ei kuitenkaan kannata tehdä. Koira oli hädissään, se on totta, mutta aika nopeasti se meni sitten ohitse kun pääsimme eläinlääkäristä kotiin.

Lapset jo surivat kovasti ja kyllä oli itselläkin kova huoli koirasta. Mutta, joskus tapahtuu pieniä ihmeitä: seuraavana päivänä Neiti E käveli jo paremmin. Nyt, kun tapahtumasta on kulunut 5 vuorokautta, on koira selvästi paremmassa kunnossa. Vasemman puolen tassuissa on yhä lieviä halvausoireita, mm. etutassu ajoittain hieman laahaa. Samoin silmä vielä ajoittain harittaa, mutta pupilli on kuitenkin jo saman kokoinen kuin toisessa silmässä; eläinlääkärin luona pupilli ei kunnolla reagoinut valoon. Koira myös kävelee varmennin ja hyppääminen esim. sohvalle onnistuu vallan mainiosti. Ensimmäiset päivät kohtauksen jälkeen Neiti E oli todella väsynyt, mutta nyt lähtee mielellään lenkille, haluaa juosta kumikanan perässä, syö ja juo normaalisti. Mitä koiran aivoissa sitten tapahtuikin, niin toipumista on tapahtunut, emmekä missään tapauksessa aio viedä koiraa lopetettavaksi!

Toki kohtaus voi uusia, mutta elämä nyt on epävarmaa. Mitä tahansa voi tapahtua, sen olen jo oppinut. Mutta tällä hetkellä koiralla on kuitenkin asiat ihan hyvin. 

Yksi ystäväni totesi, että "teillä sitten aina sattuu ja tapahtuu." No, se on kyllä totta! Pienillä mausteilla perheemme elämästä voisi kirjoittaa vaikka saippuasarjan...

Flunssaisena ei mikään ole oikein hotsittanut, mutta jonkin verran olen neulonut. Sain valmiiksi lapaset itselleni sekä 70 cm lapselle tarkoitetut sukat. Vauvoja ei tietääkseni ole lähipiiriin tulossa, joten sukat menevät lahjalaatikkoon.

Enoni täyttää maaliskuussa 80 vuotta ja hänelle askartelin valmiiksi onnittelukortin:

Siinäpä tuotokset tältä erää. Nyt olisi aikaa tehdä vaikka mitä, mutta ei se tosiaan kipeänä onnistu - eikä huvita. Väsyttää vain kovasti kaiken aikaa. Mutta jospa tämä tästä. Kolmeen vuoteen en ole flunssassa ollutkaan, joten olihan se jo aika minunkin saada osuuteni tästä "herkusta".

Hyvää viikon jatkoa kaikille!

Uuden vuoden alku

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä eikä uudenvuodenlupauksia tullut tehtyä. Salaa itsekseni toivoin, että tämä nyt käynnistynyt vuosi toisi mukanaan jotakin mukavaa, mutta saapa nähdä. Nuorison kanssa ainakin sama ralli näyttää jatkuvan; päivät nukutaan ja yöt kukutaan. Kouluun mennään, jos satutaan jaksamaan. Tympäisee.

Työelämäkään ei juuri nyt tuo turvaa eikä pysyvyyttä. Toissapäivänä saimme kuulla, että firma on myyty ja että kuluvan vuoden aikana on tarkoitus sulautua uuteen isäntäyritykseen. Mitä kaikkea muutosta tämä sitten tuopi tullessaan, sitä ei voi vielä tietää. Suhtaudun asiaan ristiriitaisin tuntein. Olin tyytyväinen työpaikkaani enkä toivonut muutosta, mutta nyt ei kai auta kuin sopeutua. En tiedä pystynkö ja jaksanko. Yritän kyllä, mutta aika näyttää, miten siinä onnistun ja miten voimavarat, ne vähäiset, riittävät.

Eipä siis kovin kaksisesti ole tämäkään vuosi alkanut. Käsitöitä olen silti tehnyt. Kaivelin kaapista kaikki Nalle-langat ja muut samaa vahvuutta olevat jämäkerät ja päätin neuloa niistä erikokoisia sukkia ja lapasia. Muutamat olenkin jo saanut valmiiksi:

Sukat ovat kokoa 30 ja 34, lapaset kokoa 120 cm. Sopivat siis kummilapsille ja muille pienille ystäville, joita tässä lähipiirissä pyörii. Tarkoitus on neuloa myös isompia kokoja.

Lisääkin lankoja tuli ostettua, Nallea, kuinkas muutenkaan. Se on suosikkilankani... Minimanissa oli alennuksessa lankoja ja sieltähän niitä tarttui mukaan iso kassillinen! Niistä riittää muutamaan pieneen villatakkiinkin, jotka aion neuloa lahjalaatikkoon aikani kuluksi.

Ompelukoneellekin löytyi käyttöä, kun kummityttö toivoi syntymäpäivälahjaksi esiliinaa. Vanhasta Suuri Käsityö-lehdestä löytyi kiva kaava ja kaapista sopiva puuvillakankaan pala. Essu on noin 135 cm:lle lapselle mitoitettu, mutta kuten kuvasta näkyy, se sopii myös 162 cm:lle aikuiselle...

Essun kuvaaminen oli kyllä äärimmäisen hankalaa ilman assitenttia, mutta ehkä kuvasta saa jonkinlaisen käsityksen. Ainakin kankaan kuosi tulee hyvin esille! On kesäinen ja pirtsakka.

Sen verran kaihertaa tuo työpaikka-asia, ettei ole mikään erityisemmin innostanut viime päivinä. En pidä suurista muutoksista ja olen huolissani siitä, miten työnkuvani tulee muuttumaan, missä toimipisteemme tulee sijaitsemaan ja miten tulen epäsosiaalisena ja introverttinä ihmisenä toimeen uusien työkaverien kanssa. Ei kai tässä masentua auta, mutta jotain piristystä elämään kaipaisin. Kaikki on vaan sellaista puurtamista päivästä toiseen, väkisin asioiden suorittamista, pakkopullaa. Aiemmin hevosharrastus toi iloa elämään, mutta nyt sekin on ollut vähän niin ja näin. Alaselkä jumittaa ja ratsastus on ollut sen vuoksi hankalaa. Kun selkä on jumissa, ei tasapaino ole yhtä hyvä kuin ennen ja siitä tulee sitten kaikenlaista ongelmaa. Muutenkin, kun aina väsyttää, niin ei sitä jaksa oikein ratsastaakaan. Eikä tehdä paljon muutakaan. Joululoma teki kyllä hyvää, mutta oli aivan liian lyhyt loma palautumiseen. Vaatisi useamman kuukauden, että saisin akkuni kunnolla ladattua!

Taitaa nyt mennä niin negatiiviseksi tämä kirjoitus, että parempi lopettaa. Syvissä vesissä voi käydä, mutta liian pitkäksi aikaa ei niihin parane jäädä lillumaan...

Joulu lähestyy...

...ja saan kuin saankin kaikki joululahjat ajoissa valmiiksi, vaikka välillä tuntui että kiirettä pitää. Yhdet sukat ovat vielä puikoilla, mutta kyllä nämäkin tästä viimeistään huomenna valmistuvat:

Nämä sukat lähtevät lahjaksi tallikaverille, joka on auttanut minua paljon ponini kanssa. Toinen hevosen kanssa avustanut ihminen saa violettisävyiset sukat:

Lahjaksi päätyvät myös neulomani villapuku ja hiirilapaset:

Kaikki neuleet on tehty tutuista ja "turvallisista" Novitan langoista, joita on marketeista niin helppoa ostaa.

Sain myös valmiiksi tontun oven. Niin, minäkin hurahdin tähän villitykseen! Siinä olikin melkoinen värkkääminen, koska puutyöt eivät ole oikein ominta alaani. Mies joutui auttamaan sahauspuuhissa. Suurin osa puuosista onneksi oli sopivan kokoisia: portaaseen käytin osan, joka olisi kuulunut tyttären nukkekotiin mutta jota ei siihen koskaan tullut laitettua. Karmit ja portaan "jalat" ovat sekundapuupalikoista, jotka anoppini oli joskus halvalla ostanut jostain. Ovi on balsaa, sitä oli helppo työstää askarteluveitsellä, sahaa ei tarvittu. Lisäksi olen käyttänyt akryylivärejä ja liimaa. Saranat, avaimen, oven nupen ja numeron olen joskus tilannut jostain nukkekotikaupasta ja kuusi on Minimanista. Kranssi ovessa on ystäväni tekemä (Kaarnikka):

 

Kun tontun oven avaa, avautuu näkymä jouluiseen tontun kotiin. Yritin saada aikaiseksi kolmiulotteista vaikutelmaa.

 Joulutunnelmissa innostuin tekemään myös pienen jouluisen miniatyyrisetin eräälle tärkeälle ihmiselle:

Vielä muutama työpäivä ja hieman kaupoilla juoksemista, sitten joulu saa minun puolestani tulla. Olen valmis!

RAUHALLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE!!!

 

Kaikenlaista tuusailua

Viime aikoina on tullut värkättyä monenlaista. Projekteja on kesken ja mielessä liikaakin; joulu lähestyy ja pahoin pelkään, että jouluvalmistelujen kanssa tulee vielä kiire... Pääni ei tänä(kään) vuonna pysy oikein nopeasti kulkevan ajan perässä. Vaikka on jo joulukuu, niin mieli on yhä loka-marraskuussa.

Jotain on kuitenkin saatu valmiiksikin. Saimme lyhyellä varoitusajalla kutsun serkkuni syntymäpäiville ja pikaisesti väsäsin hänelle syntymäpäiväkortin:

Sain myös Anna-nuken vaatetuksen lähes valmiiksi, vain villatakki enää puuttuu. Sekin on jo työn alla ja valmistuu aikanaan. Minikokoisia tonttulakkeja tuli myös ommeltua, nyt saa koko Villa Kumpulan perhe Kalle-vauvaa lukuun ottamatta tonttuilla: 

 Lisäksi olen ommellut muutaman lahjakassin vanhasta joulupöytäliinasta. Kasseja on tarkoitus tehdä niin monta kuin isosta pöytäliinasta niitä saa. Tässä muutama malliksi:

Keskeneräisiä töitä ja ideoita on tosiaan nyt paljon. Ja ennen joulua pitäisi olla monenlaista valmiina... Voi voi. Onneksi minulla on tulevalla viikolla muutama vapaapäivä. Saan tehtyä joulusiivoukset ja toivon mukaan leivottua jotain myös. Kun ne hommat on tehty, voin (ehkä) keskittyä rauhassa tuusailuun...