Pari päivää sitten jouduin poistamaan Amalian ateljee-blogistani laskurin, jonka olin laittanut sinne elokuussa. Löysin tuon kovanonnen laskurin googlen kautta enkä osannut epäillä, että laskuriin liittyisi jotakin vilunkia. No, niinpä vain kuitenkin liittyi. Laskurin lukemalaatikon vieressä oli nimittäin teksti "click", jota näppäämällä pahaa aavistamaton lukija päätyikin sivustolle, jonne voi ladata alastonkuvia!
Huomasin asian aivan sattumalta, kun vahingossa näpäytin tuota "click"-sanaa. Aiemmin ei tullut mieleenkään, että se olisi linkki jonnekin. Ajattelin, että se on vain sana uhraamatta asialle sen enempää energiaa.
Ei minulla mitään alastomuutta vastaan ole, se on parhaimmillaan kaunis ja hyvin luonnollinen asia. Mutta en kuitenkaan halua edes tietämättäni mainostaa blogeissani mitään alastonsivustoja. Jokainen, joka sellaisia haluaa katsella, löytää niitä netistä aivan varmasti ilman että niitä tarvitsee kenenkään blogissa mainostaa. Harmittaa, että johonkin viattomalta näyttävään blogi-laskuriin pitää liittää linkki jollekin sivustolle salakavalasti tuomatta asiaa esille laskuria mainostettaessa.
No, maailmaan mahtuu kaikenlaista. Nyt Amalian ateljeessa on uusi laskuri, johon toivon mukaan ei liity mitään epämääräistä. Katsotaan, kuinka blogin kävijämäärä kehittyy. Kukaan ei ole pitkään aikaan jättänyt blogiin mitään kommentteja ja olenkin alkanut epäillä, käykö siellä edes kukaan oikea ihminen vai ovatko kävijät olleet jotain robotteja tms.
Aika näyttää, mitä teen tuon blogin kanssa...
27.11.2013
22.11.2013
Kortteja ja neuleita
Syksy on ollut sateinen ja harmaa, mutta ihme kyllä, kaamosmasennus ei ole tänä vuonna saanut minua kynsiinsä. Ehkä se johtuu siitä, että olen juossut kellon kanssa kilpaa ja vaikka olenkin ollut kelloa hitaampi, niin kuitenkin kaamosmasennusta nopeampi!
Kaikenlaista on tullut taas värkättyä jo melkeinpä maaniseen tahtiin. Olin ottanut tavoitteeksi, että askartelen kaikki jouluiset korttimateriaalit valmiiksi korteiksi, mutta kun kortteja oli valmiina 27 kpl, päätin lopettaa. Kaiken huippu oli se, että löysin kirjoituspöydän laatikoiden takaa lisää korttimateriaaleja... Ne olivat valuneet ylitäysistä laatikoista laatikoiden taakse piiloon. Olenkin välillä ihmetellyt, miksi laatikot eivät mene kunnolla kiinni, mutta eipä ole tullut mieleen tutkia, mitä niiden taakse on pudonnut. Vahingossa nytkin huomasin, että laatikoiden takaa löytyy vaikka mitä...
Tässä läjäpäin kuvia valmiista korteista:
Tilauksesta tein myös yhden 30-vuotiskortin:
Korttien lisäksi olen myös neulonut kaikenlaista pientä. Poika tarvitsi uusia lapasia ja niitä tuli neulottua sitten kolme paria. Yhdet lapasista olivat pojalle jo miehen mittoihin venyneeseen käteen liian kapeat, joten ne jäävät minun käyttööni.
Lapaset on neulottu Nalle- Noki- ja Teddy-langoista peruslapasen ohjeella, kuviot ovat omaa tuotantoa.
Itselleni neuloin sukat Drops fabel-langasta. Tämä lanka oli väritykseltään niin kaunista, että jos olisin tullut ostaneeksi sitä enemmän, olisin voinut neuloa siitä itselleni myös paidan. Nyt on tyytyminen sukkiin.
Novitan Puro-langasta neuloin itselleni värikkään ja lämpimän liivin, jota on tullut pidettyä yllä jo monta kertaa - viimeksi tänään!
Sain viimein korjattua myös Neiti E:n syömän Viiru-kissan (joka on siis neulottu pehmokissa, ei oikea eläin), mutta unohdin kuvata sen. Laitan siitä kuvan myöhemmin. Mietin nyt, olenko unohtanut kuvata jotain muutakin... Viime aikoina minulla on ollut niin monta rautaa tulessa, että alan olla jo aivan sekaisin! Tämä viikonloppu on käytettävä siivoamiseen ja paikkojen (ja ajatusten) järjestelyyn. Joulu lähestyy ja paljon pieniä projekteja olisi vielä toteutettava sitä ennen. Mutta eihän se onnistu, joka joka paikka on hujan hajan niin kotona kuin pääkopassakin! Siispä järjestystä kehiin ja sitten hommiin taas!
Synkkä syyssää ei siis todellakaan ole masentanut minua tänä vuonna kuten yleensä, eikä minua masenna myöskään työpaikalla alkaneet YT-neuvottelut. Tiedossa on toistaiseksi vain kahden päivän lomautus, se ei ole paljon, ja toiveita työtilanteen piristymisestä on yhä. Syksy on ollut superhiljainen, välillä olemme tyttöjen kanssa vain istuneet kahvilla ja surffailleet netissä, onpa työpaikalla neulottu lapasia ja säärystimiäkin, kun töitä ei yksinkertaisesti ole ollut... Mutta eiköhän tilanne vuodenvaihteen jälkeen parane. Näin ainakin toivon!
Mahtavaa viikonloppua kaikille!
Kaikenlaista on tullut taas värkättyä jo melkeinpä maaniseen tahtiin. Olin ottanut tavoitteeksi, että askartelen kaikki jouluiset korttimateriaalit valmiiksi korteiksi, mutta kun kortteja oli valmiina 27 kpl, päätin lopettaa. Kaiken huippu oli se, että löysin kirjoituspöydän laatikoiden takaa lisää korttimateriaaleja... Ne olivat valuneet ylitäysistä laatikoista laatikoiden taakse piiloon. Olenkin välillä ihmetellyt, miksi laatikot eivät mene kunnolla kiinni, mutta eipä ole tullut mieleen tutkia, mitä niiden taakse on pudonnut. Vahingossa nytkin huomasin, että laatikoiden takaa löytyy vaikka mitä...
Tässä läjäpäin kuvia valmiista korteista:
Tilauksesta tein myös yhden 30-vuotiskortin:
Korttien lisäksi olen myös neulonut kaikenlaista pientä. Poika tarvitsi uusia lapasia ja niitä tuli neulottua sitten kolme paria. Yhdet lapasista olivat pojalle jo miehen mittoihin venyneeseen käteen liian kapeat, joten ne jäävät minun käyttööni.
Lapaset on neulottu Nalle- Noki- ja Teddy-langoista peruslapasen ohjeella, kuviot ovat omaa tuotantoa.
Itselleni neuloin sukat Drops fabel-langasta. Tämä lanka oli väritykseltään niin kaunista, että jos olisin tullut ostaneeksi sitä enemmän, olisin voinut neuloa siitä itselleni myös paidan. Nyt on tyytyminen sukkiin.
Novitan Puro-langasta neuloin itselleni värikkään ja lämpimän liivin, jota on tullut pidettyä yllä jo monta kertaa - viimeksi tänään!
Sain viimein korjattua myös Neiti E:n syömän Viiru-kissan (joka on siis neulottu pehmokissa, ei oikea eläin), mutta unohdin kuvata sen. Laitan siitä kuvan myöhemmin. Mietin nyt, olenko unohtanut kuvata jotain muutakin... Viime aikoina minulla on ollut niin monta rautaa tulessa, että alan olla jo aivan sekaisin! Tämä viikonloppu on käytettävä siivoamiseen ja paikkojen (ja ajatusten) järjestelyyn. Joulu lähestyy ja paljon pieniä projekteja olisi vielä toteutettava sitä ennen. Mutta eihän se onnistu, joka joka paikka on hujan hajan niin kotona kuin pääkopassakin! Siispä järjestystä kehiin ja sitten hommiin taas!
Synkkä syyssää ei siis todellakaan ole masentanut minua tänä vuonna kuten yleensä, eikä minua masenna myöskään työpaikalla alkaneet YT-neuvottelut. Tiedossa on toistaiseksi vain kahden päivän lomautus, se ei ole paljon, ja toiveita työtilanteen piristymisestä on yhä. Syksy on ollut superhiljainen, välillä olemme tyttöjen kanssa vain istuneet kahvilla ja surffailleet netissä, onpa työpaikalla neulottu lapasia ja säärystimiäkin, kun töitä ei yksinkertaisesti ole ollut... Mutta eiköhän tilanne vuodenvaihteen jälkeen parane. Näin ainakin toivon!
Mahtavaa viikonloppua kaikille!
20.10.2013
Neuleita, kortteja ja eläinturinoita
Tytär "tilasi" minulta pari hieman suuritekoisempaa neuletta Novitan neulelehtiä selailtuaan, ja olen viimein saanut ne valmiiksi.
Tässä Novitan Wool-langasta neulottu liivi, koko S. Koska tyttäreni on vielä aika lyhyt, näyttää pääntie suhteettoman suurelta. Koska neule mahtuu kuitenkin myös minulle, tulee se mahtumaan myös tyttärelleni monta vuotta tulevasta pituuskasvusta huolimatta.
Neuloin tytölle myös villapuseron alennuslaarista löytämistäni Usva-langoista. Usva-lanka oli miellyttävän pehmeää neuloa, mutta ei kovin tasalaatuista. Välillä lanka tuntui todella paksulta, välillä siinä taas oli todella ohuita kohtia. Yhdessä kerässä oli n. 30 cm pätkä niin paksua lankaa, että se oli leikattava pois. Usvasta ei siis tullut suosikkilankaani, vaan olen edelleen Nallen uskollinen ystävä.
Tässä kuva villapuserosta, joka oli tyttärelle todella mieleinen:
Olen neulonut myös muutaman lapasparin, jotka päätyvät lahjaksi. Lapaset on neulottu mukaillen Novita-lehden lovikkalapasten ohjetta, lankoina mm. Nalle, Karuselli ja Teddy. Lapaset valmistuivat muutamassa illassa numero 8:n puikoilla.
Neulomisen ohella olen askarrellut joulukortteja. Viime joululta oli laatikkoon jäänyt melko runsaasti erilaisia jouluaiheisia materiaaleja, ja päätin nyt hankkiutua niistä eroon. Tavaraa on liikaa, mitään uutta ei pitäisi ostaa ennen kuin entiset materiaalit on käytetty! Erityistä inspiraatiota joulukorttien askarteluun ei tänä vuonna ole vielä ollut ja hyvät ideat ovat olleet hakusessa. Jotakin kuitenkin olen saanut aikaiseksi, tässä tuotoksia:
Sitten eläinturinoita! Heppani on ollut loistavassa vedossa laidunkauden jälkeen. Viimesyksyisestä hörhöilystä ei ole ollut tietoakaan, vaan Romppu on ollut yhteistyökykyinen ja maastossa lunki. Uskon, että ruunalle ei tänä vuonna ole tullut stressiä laitumelta tarhaan siirtymisestä samalla tavoin kuin viime vuonna, koska sillä on nyt ollut tarhakaverina toinen ruuna.
Siksi olenkin harmissani, koska pari päivää sitten kuulin, että Rompun tarhakaveri Z lähtee kuukauden kuluttua Turkuun! Z:n omistaja oli pitkään asiaa harkittuaan tullut siihen tulokseen, että Z on hänelle liian vauhdikas ja vaativa hevonen. Hänhän osti nyt kuusivuotiaan Z:n muistaakseni Hollannista pelkän videon perusteella lainkaan koeratsastamatta hevosta ja ruuna ei nyt sitten vastannutkaan odotuksia. Z lähtee Turkuun odottamaan ostajaa tallille, jolta välitetaan hevosia. Jos se ei mene kaupaksi, sitten se todennäköisesti palautuu takaisin.
Tilanne on ikävä sekä Z:n omistajalle että myös minulle, koska Rompulle ei toistaiseksi ole tiedossa uutta tarhakaveria. No, kyllä me Rompun kanssa pärjäämme. Sen verran on jo yhteistä matkaa kuljettu, että vaikka heppa yksin jäätyään vähän alkaisi pelleilläkin, niin pärjään sen kanssa kyllä. Z:n omistajan vuoksi olen enemmän pahoillani. Hän vaikutti hyvin onnettomalta ja stressaantuneelta epäonnistuneen hevoskokeilun vuoksi. Aina ei hevosta ostaessaan tiedä, millaisen paketin saa! Toivon, että hän saa Z:n nopeasti kaupaksi ja ilman ongelmia.
Sitten koirajuttuja! Herra C on ollut hyvässä vireessä syötyään tyroksiiniä jo toista kuukautta. Käytimme koiraa verikokeissa pari viikkoa sitten ja siellä todettiin, että 3 tablettia / päivä on ollut jo liiankin suuri tyroksiiniannos Herra C:lle. Annosta on nyt pienennetty 2 tablettiin / päivä ja muutaman viikon kuluttua otetaan jälleen verikoe ja katsotaan veriarvot.Toivotaan, että annostus olisi nyt sopiva. Jatkuva koiran käyttäminen eläinlääkärillä on kallista puuhaa ja koiralle epämiellyttävää.
Tyroksiinilääkitys on selvästi piristänyt koiraa. Se ei ole enää lainkaan flegmaattinen kuten kesällä, vaan päinvastoin ehkä jo liiankin vauhdikas! Virtaa riittää ja erityisesti halua möyhentää kaikki vastaantulevat uroskoirat. Koira alkaa olla jo melkein pitelemätön. Isäntä pärjää sen kanssa vielä hyvin ja minäkin jotenkuten, mutta ei puhettakaan, että koiraa voisi antaa lasten ulkoilutettavaksi... Mainittakoon nyt vielä, että Herra C ei ole erityisen vihainen enkä missään tapauksessa sanoisi sitä vaaralliseksi. Ihmisille se ei ole koskaan edes murissut. Mutta toisten uroskoirien kanssa se ottaisi mielellään hieman matsia uroskoirille tyypilliseen tapaan ja siksi koira on pidettävä tiukasti hihnassa lenkeillä. Herra C on kuitenkin iso koira, iso jopa saksanpaimenkoiraksi. Liukkailla keleillä Herra C:n ulkoiluttaminen on aika haasteellista... Ja erityisesti silloin, jos joutuu yksin taluttamaan sekä Neiti E:tä että Herra C:tä. Mutta tärkeintä tietenkin on, että koira on terve ja voi hyvin. Eipä se sen hankalampi ole nyt kuin oli nuorempanakaan. Eli kyllä me Herra C:n kanssa pärjäämme, mutta se on pakko sanoa, että muutos siihen, millainen koira oli kesällä, on kyllä huomattava ja yllättävä!
Tässä tarinat tältä viikolta.
Tässä Novitan Wool-langasta neulottu liivi, koko S. Koska tyttäreni on vielä aika lyhyt, näyttää pääntie suhteettoman suurelta. Koska neule mahtuu kuitenkin myös minulle, tulee se mahtumaan myös tyttärelleni monta vuotta tulevasta pituuskasvusta huolimatta.
Neuloin tytölle myös villapuseron alennuslaarista löytämistäni Usva-langoista. Usva-lanka oli miellyttävän pehmeää neuloa, mutta ei kovin tasalaatuista. Välillä lanka tuntui todella paksulta, välillä siinä taas oli todella ohuita kohtia. Yhdessä kerässä oli n. 30 cm pätkä niin paksua lankaa, että se oli leikattava pois. Usvasta ei siis tullut suosikkilankaani, vaan olen edelleen Nallen uskollinen ystävä.
Tässä kuva villapuserosta, joka oli tyttärelle todella mieleinen:
Olen neulonut myös muutaman lapasparin, jotka päätyvät lahjaksi. Lapaset on neulottu mukaillen Novita-lehden lovikkalapasten ohjetta, lankoina mm. Nalle, Karuselli ja Teddy. Lapaset valmistuivat muutamassa illassa numero 8:n puikoilla.
Neulomisen ohella olen askarrellut joulukortteja. Viime joululta oli laatikkoon jäänyt melko runsaasti erilaisia jouluaiheisia materiaaleja, ja päätin nyt hankkiutua niistä eroon. Tavaraa on liikaa, mitään uutta ei pitäisi ostaa ennen kuin entiset materiaalit on käytetty! Erityistä inspiraatiota joulukorttien askarteluun ei tänä vuonna ole vielä ollut ja hyvät ideat ovat olleet hakusessa. Jotakin kuitenkin olen saanut aikaiseksi, tässä tuotoksia:
Sitten eläinturinoita! Heppani on ollut loistavassa vedossa laidunkauden jälkeen. Viimesyksyisestä hörhöilystä ei ole ollut tietoakaan, vaan Romppu on ollut yhteistyökykyinen ja maastossa lunki. Uskon, että ruunalle ei tänä vuonna ole tullut stressiä laitumelta tarhaan siirtymisestä samalla tavoin kuin viime vuonna, koska sillä on nyt ollut tarhakaverina toinen ruuna.
Siksi olenkin harmissani, koska pari päivää sitten kuulin, että Rompun tarhakaveri Z lähtee kuukauden kuluttua Turkuun! Z:n omistaja oli pitkään asiaa harkittuaan tullut siihen tulokseen, että Z on hänelle liian vauhdikas ja vaativa hevonen. Hänhän osti nyt kuusivuotiaan Z:n muistaakseni Hollannista pelkän videon perusteella lainkaan koeratsastamatta hevosta ja ruuna ei nyt sitten vastannutkaan odotuksia. Z lähtee Turkuun odottamaan ostajaa tallille, jolta välitetaan hevosia. Jos se ei mene kaupaksi, sitten se todennäköisesti palautuu takaisin.
Tilanne on ikävä sekä Z:n omistajalle että myös minulle, koska Rompulle ei toistaiseksi ole tiedossa uutta tarhakaveria. No, kyllä me Rompun kanssa pärjäämme. Sen verran on jo yhteistä matkaa kuljettu, että vaikka heppa yksin jäätyään vähän alkaisi pelleilläkin, niin pärjään sen kanssa kyllä. Z:n omistajan vuoksi olen enemmän pahoillani. Hän vaikutti hyvin onnettomalta ja stressaantuneelta epäonnistuneen hevoskokeilun vuoksi. Aina ei hevosta ostaessaan tiedä, millaisen paketin saa! Toivon, että hän saa Z:n nopeasti kaupaksi ja ilman ongelmia.
Sitten koirajuttuja! Herra C on ollut hyvässä vireessä syötyään tyroksiiniä jo toista kuukautta. Käytimme koiraa verikokeissa pari viikkoa sitten ja siellä todettiin, että 3 tablettia / päivä on ollut jo liiankin suuri tyroksiiniannos Herra C:lle. Annosta on nyt pienennetty 2 tablettiin / päivä ja muutaman viikon kuluttua otetaan jälleen verikoe ja katsotaan veriarvot.Toivotaan, että annostus olisi nyt sopiva. Jatkuva koiran käyttäminen eläinlääkärillä on kallista puuhaa ja koiralle epämiellyttävää.
Tyroksiinilääkitys on selvästi piristänyt koiraa. Se ei ole enää lainkaan flegmaattinen kuten kesällä, vaan päinvastoin ehkä jo liiankin vauhdikas! Virtaa riittää ja erityisesti halua möyhentää kaikki vastaantulevat uroskoirat. Koira alkaa olla jo melkein pitelemätön. Isäntä pärjää sen kanssa vielä hyvin ja minäkin jotenkuten, mutta ei puhettakaan, että koiraa voisi antaa lasten ulkoilutettavaksi... Mainittakoon nyt vielä, että Herra C ei ole erityisen vihainen enkä missään tapauksessa sanoisi sitä vaaralliseksi. Ihmisille se ei ole koskaan edes murissut. Mutta toisten uroskoirien kanssa se ottaisi mielellään hieman matsia uroskoirille tyypilliseen tapaan ja siksi koira on pidettävä tiukasti hihnassa lenkeillä. Herra C on kuitenkin iso koira, iso jopa saksanpaimenkoiraksi. Liukkailla keleillä Herra C:n ulkoiluttaminen on aika haasteellista... Ja erityisesti silloin, jos joutuu yksin taluttamaan sekä Neiti E:tä että Herra C:tä. Mutta tärkeintä tietenkin on, että koira on terve ja voi hyvin. Eipä se sen hankalampi ole nyt kuin oli nuorempanakaan. Eli kyllä me Herra C:n kanssa pärjäämme, mutta se on pakko sanoa, että muutos siihen, millainen koira oli kesällä, on kyllä huomattava ja yllättävä!
Tässä tarinat tältä viikolta.
12.10.2013
Susivuoren mökki edistyy
Flunssaa potiessani askartelin Susivuoren mökin sisustuksen parissa. Askartelin puusta keittiönkaapit ja Justiinalle sängyn ja ompelin myös hieman petivaatteita Justiinalle ja Eemeli-pojalle. Tässä tulee nyt läjä kuvia tuotoksista!
Ensimmäisenä yleiskuva keittiöstä ennen kaakeleiden laittoa:
Lähikuva keittiön kaapista. Koska ovien tekeminen kaappeihin ei minulta luonnistu, laitoin hyllyjen eteen verhoksi palan vanhaa (äitini mahdollisesti virkkaamaa) lakanapitsiä. Hyllypaperina on palaset printattua tapettia.
Alakaapissa on puulaatikko polttopuita varten.
Kaapistosta löytyy myös leikkuulauta.
Tässä vielä kuva kaapistosta kaakeleiden laiton jälkeen. Keittiöön pitäisi vielä saada mahtumaan pieni jääkaappi (vaikka Justiina onkin hyvin vanhanaikainen noitamummo) sekä vesipiste ja allas, tai ainakin vesiastia, johon Justiina voi noutaa ämpärillä vettä pihakaivosta. Keittiö on kovin pieni, joten kaikkien näiden asioiden saaminen tähän tilaan on aika haasteellista.
Justiina sai myös sängyn. Sängyn jalat on tehty puuhelmistä. Patja on vaahtomuovista leikattu pala, petivaatteet on tehty tilkuista.
Ompelin sänkypeiton myös Eemelin sänkyyn. Eemelin huone näyttää tällä hetkellä tältä:
Jotain uutta on laitettu myös Villa Kumpulaan, Antti-isä sai nimittäin käyttöönsä punaisen sähkökitaran ja vahvistimen, ja nauttii nyt jammailusta täysin rinnoin! Kitarahan oli avaimenperä, vahvari on askarreltu puupalikasta, kankaasta, helmistä, nahasta ym. Kaapeli on mustaksi maalattua kuminauhaa. Antin farkkuliivi on ommeltu tilkuista. Kuvassa sitä ei näy, mutta liivin selkään on kirjoitettu mustalla "Eppu Normaali"... :) Näinköhän Antti näppäilee jotakin Eppujen biisiä?
Viime aikoina en ole ehtinyt askartelemaan, arkinen aherrus on vienyt kaiken ajan. Flunssa on ohi, mutta viikolla saapui vieraakseni jälleen tuttu ystäväni Herra Päänsärky. Tänä aamuna päänsärky oli äärimmäisen pahana ja olen napsinut särkylääkkeitä koko päivän. Neiti J kävi hieromassa kireitä lihaksiani, mutta hieronnan hyötyhän ei heti näy. Yleensä se vain aluksi pahentaa päänsärkyä. Tämä päivä menee siis harakoille, mitään kovin erikoista en pysty nyt tekemään. Jospa huomenna olisi kivuton päivä! Oma vikanihan tämä päänsärky taas on. Olen laiminlyönyt selkäjumpan ja venyttelyn. Se vain jäi, flunssan vuoksi. Tällä viikolla sitten yritin taas aloittaa jumppaa, mutta se oli jo myöhäistä, hartiat olivat jo ehtineet jumittua ja jumppa taisi vain pahentaa asiaa. Oi voi. Mutta eipä auta itku markkinoilla. Nyt on vaan hoidettava särkyä pois ja sen jälkeen ryhdyttävä päivittäin jumppaamaan ja venyttelemään. Tavoitteena on nyt hyvän olon saavuttaminen: riittävästi unta, liikuntaa ja terveellistä ruokaa. Vähemmän sohvalla makoilua, herkkujen mussuttamista ja viinin juontia. Ehkäpä vielä saan itseni kuntoon...
Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!
Ensimmäisenä yleiskuva keittiöstä ennen kaakeleiden laittoa:
Lähikuva keittiön kaapista. Koska ovien tekeminen kaappeihin ei minulta luonnistu, laitoin hyllyjen eteen verhoksi palan vanhaa (äitini mahdollisesti virkkaamaa) lakanapitsiä. Hyllypaperina on palaset printattua tapettia.
Alakaapissa on puulaatikko polttopuita varten.
Kaapistosta löytyy myös leikkuulauta.
Tässä vielä kuva kaapistosta kaakeleiden laiton jälkeen. Keittiöön pitäisi vielä saada mahtumaan pieni jääkaappi (vaikka Justiina onkin hyvin vanhanaikainen noitamummo) sekä vesipiste ja allas, tai ainakin vesiastia, johon Justiina voi noutaa ämpärillä vettä pihakaivosta. Keittiö on kovin pieni, joten kaikkien näiden asioiden saaminen tähän tilaan on aika haasteellista.
Justiina sai myös sängyn. Sängyn jalat on tehty puuhelmistä. Patja on vaahtomuovista leikattu pala, petivaatteet on tehty tilkuista.
Ompelin sänkypeiton myös Eemelin sänkyyn. Eemelin huone näyttää tällä hetkellä tältä:
Jotain uutta on laitettu myös Villa Kumpulaan, Antti-isä sai nimittäin käyttöönsä punaisen sähkökitaran ja vahvistimen, ja nauttii nyt jammailusta täysin rinnoin! Kitarahan oli avaimenperä, vahvari on askarreltu puupalikasta, kankaasta, helmistä, nahasta ym. Kaapeli on mustaksi maalattua kuminauhaa. Antin farkkuliivi on ommeltu tilkuista. Kuvassa sitä ei näy, mutta liivin selkään on kirjoitettu mustalla "Eppu Normaali"... :) Näinköhän Antti näppäilee jotakin Eppujen biisiä?
Viime aikoina en ole ehtinyt askartelemaan, arkinen aherrus on vienyt kaiken ajan. Flunssa on ohi, mutta viikolla saapui vieraakseni jälleen tuttu ystäväni Herra Päänsärky. Tänä aamuna päänsärky oli äärimmäisen pahana ja olen napsinut särkylääkkeitä koko päivän. Neiti J kävi hieromassa kireitä lihaksiani, mutta hieronnan hyötyhän ei heti näy. Yleensä se vain aluksi pahentaa päänsärkyä. Tämä päivä menee siis harakoille, mitään kovin erikoista en pysty nyt tekemään. Jospa huomenna olisi kivuton päivä! Oma vikanihan tämä päänsärky taas on. Olen laiminlyönyt selkäjumpan ja venyttelyn. Se vain jäi, flunssan vuoksi. Tällä viikolla sitten yritin taas aloittaa jumppaa, mutta se oli jo myöhäistä, hartiat olivat jo ehtineet jumittua ja jumppa taisi vain pahentaa asiaa. Oi voi. Mutta eipä auta itku markkinoilla. Nyt on vaan hoidettava särkyä pois ja sen jälkeen ryhdyttävä päivittäin jumppaamaan ja venyttelemään. Tavoitteena on nyt hyvän olon saavuttaminen: riittävästi unta, liikuntaa ja terveellistä ruokaa. Vähemmän sohvalla makoilua, herkkujen mussuttamista ja viinin juontia. Ehkäpä vielä saan itseni kuntoon...
Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!
27.9.2013
Minitavaroiden tuunausta ja askartelua
Olin puolitoista päivää töissä, eilen kävin työterveyslääkärillä rintaa raastavan yskän vuoksi ja nyt olen loppuviikon saikulla. Keuhkoni ovat kuulemma "tukossa", vaikka tautini ei ole tavallista viruksen aiheuttamaa flunssaa kummempi. Sain määräyksen ottaa astmalääkkeitä tarvittaessa useitakin kertoja päivässä ja pakko sanoa, että olo nyt huomattavasti parempi kuin eilen! Lima irtoaa paremmin eikä keuhkoissa rohise kaiken aikaa.
Astmaahan minulla ei ole diagnosoitu, mutta ilmeisesti jotain lievää sellaista kuitenkin on. Ikinä ennen en ole joutunut tavallisen flunssan yhteydessä vetämään astmapiippua! Mutta kertahan se on ensimmäinenkin.
Jos sairastamisesta on löydettävä jotain hyvää, niin ainakin nyt saa levätä kyllikseen. Perhe on suhtautunut ymmärtäväisesti äidin sairasteluun eikä ole liikoja minulta vaatinut. Ja koska en jaksa nyt tehdä mitään kovin kummoisia juttuja, on aikaa askarrella. Se ei onneksi ole fyysisesti kovin rasittavaa puuhaa. Se kyllä harmittaa, että ratsastamaan en ole päässyt kahteen viikkoon! Ensin olimme viikon reissussa ja sitten tuli tämä tauti. Kävin kyllä katsomassa heppaani keskiviikkona ja sillä on kaikki hyvin. Serkkuni vaimo nuorirouva T on käynyt taluttelemassa ja juoksuttamassa ruunaa, joten ei sen ole ihan tyhjän panttina tarvinnut tarhassa seistä. Ja tänään neiti J käy ratsastamassa sillä. Onneksi ruunalla on nyt se tarhakaverikin, joten aika kuluu hepalla rattoisammin kuin yksin ollessa.
En tiedä, oliko heppa ikävöinyt minua vai ei, mutta ainakin se osasi sen verran mieltään osoittaa, että yritti näykkiä minua. Ei ilkeyttään, lähinnä kai ideana oli rapsutella, mutta ei sitä silti voi sallia. Annoin pureskelusta hieman palautetta, mutta ystävinä me silti ruunan kanssa erosimme. Jos olen sunnuntaina kunnossa, menen maanantaina töiden jälkeen ratsastustunnille. Täytyy nyt tarkkaan kyllä harkita, jaksanko tuota tuntia vai en, koska olen nyt jo viikon sairastanut eikä kuntoni ollut kesän löllöttelyn jälkeen alunperinkään kovin hyvä.
Mutta askarteluhommia olen siis jaksanut tehdä ja tässä tulee nyt kuvia tuotoksista!
Sinellista joitakin aikoja sitten ostamani puunvärisen kelkan maalasin mustalla ja punaisella. Kelkan päällä olevan kirjan kannet ovat valmiista printistä (löysin kerran kirjan kansia netin syövereistä, en kyllä enää muista että mistä) ja sivut ovat sanomalehteä:
Väsäämäni pöydän maalasin tummansiniseksi, pöytä päätyi Susivuoren mökin keittiöön. Eemeli ja Justiina pääsivät ensi kertaa aamupalalle uudessa töllissään.
Maalasin myös keittiön puuhellan:
Villa Kumpulaan askartelin kellon. Materiaalit: puunkappale, ruskeaa akryylimaalia, printattu kellotaulu paperia, lakkaa, pari pientä kullanväristä tarraa:
Annan ja Antin vinttihuoneeseen kudoin maton. Jostain syystä nämä matot "kupruilevat", vaikka tämäkin matto oli painumassa painon alla. Mutta ehkäpä se ei nukkekodissa haittaa. Oikeassa elämässä tuollaiseen mattoon kompastuisi herkästi.
Lisäksi tuunasin muutamia valmiita kalusteita. Leipälaatikko oli puunvärinen, piristin sitä hieman valkoisella. Kärpässienijakkara oli myös alkujaan maalaamaton, nyt siitä tuli mielestäni aika hauska. Jakkara päätyy Eemelin pieneen huoneeseen. Vanhanaikainen radio oli minulla lapsena Lundby-nukketalossa. Radio on muovia ja se oli alunperin rumanruskea. Maalasin sen akryyliväreillä uuteen uskoon.
Tässä vielä kuva radion taustapuolesta, alkuperäinen väri näkyy tässä hyvin.
Tässä viimeisessä kuvassa on seuraavaa: 1) muovinen roska-astia, joka oli alunperin kirkkaan oranssi. Askartelen astiaan jossain vaiheessa vielä mustan jätesäkin. 2) Pöytälamppu oli puunvärinen, nyt sitä on tuunattu vähän pirteämmäksi. 3) Kirjat ovat samaa sarjaa kuin kelkka-kuvassa ollut kirja. Kaikissa sivut sanomalehteä; teksti on vähän isoa siis... :) 4) Tein toisenkin kellon, joka on olevinaan matkamuisto Holland-nimisestä paikasta.
Nyt en oikein tiedä mitä tekisin seuraavaksi, mutta eiköhän se pian selviä!
Tätä kirjoittaessani olen joutunut päästämään koiria ulos jo kahdesti. Herra C:llä on pakki aivan sekaisin! Eilinen kalaruoka taisi olla herkkävatsaiselle koiralle liikaa. Onneksi olen täsäs kotosalla, muuten kämppämme olisi täynnä haisevaa kurakakkaa...!!!
RATTOISAA VIIKONLOPPUA JOKA IIKALLE!
Astmaahan minulla ei ole diagnosoitu, mutta ilmeisesti jotain lievää sellaista kuitenkin on. Ikinä ennen en ole joutunut tavallisen flunssan yhteydessä vetämään astmapiippua! Mutta kertahan se on ensimmäinenkin.
Jos sairastamisesta on löydettävä jotain hyvää, niin ainakin nyt saa levätä kyllikseen. Perhe on suhtautunut ymmärtäväisesti äidin sairasteluun eikä ole liikoja minulta vaatinut. Ja koska en jaksa nyt tehdä mitään kovin kummoisia juttuja, on aikaa askarrella. Se ei onneksi ole fyysisesti kovin rasittavaa puuhaa. Se kyllä harmittaa, että ratsastamaan en ole päässyt kahteen viikkoon! Ensin olimme viikon reissussa ja sitten tuli tämä tauti. Kävin kyllä katsomassa heppaani keskiviikkona ja sillä on kaikki hyvin. Serkkuni vaimo nuorirouva T on käynyt taluttelemassa ja juoksuttamassa ruunaa, joten ei sen ole ihan tyhjän panttina tarvinnut tarhassa seistä. Ja tänään neiti J käy ratsastamassa sillä. Onneksi ruunalla on nyt se tarhakaverikin, joten aika kuluu hepalla rattoisammin kuin yksin ollessa.
En tiedä, oliko heppa ikävöinyt minua vai ei, mutta ainakin se osasi sen verran mieltään osoittaa, että yritti näykkiä minua. Ei ilkeyttään, lähinnä kai ideana oli rapsutella, mutta ei sitä silti voi sallia. Annoin pureskelusta hieman palautetta, mutta ystävinä me silti ruunan kanssa erosimme. Jos olen sunnuntaina kunnossa, menen maanantaina töiden jälkeen ratsastustunnille. Täytyy nyt tarkkaan kyllä harkita, jaksanko tuota tuntia vai en, koska olen nyt jo viikon sairastanut eikä kuntoni ollut kesän löllöttelyn jälkeen alunperinkään kovin hyvä.
Mutta askarteluhommia olen siis jaksanut tehdä ja tässä tulee nyt kuvia tuotoksista!
Sinellista joitakin aikoja sitten ostamani puunvärisen kelkan maalasin mustalla ja punaisella. Kelkan päällä olevan kirjan kannet ovat valmiista printistä (löysin kerran kirjan kansia netin syövereistä, en kyllä enää muista että mistä) ja sivut ovat sanomalehteä:
Väsäämäni pöydän maalasin tummansiniseksi, pöytä päätyi Susivuoren mökin keittiöön. Eemeli ja Justiina pääsivät ensi kertaa aamupalalle uudessa töllissään.
Maalasin myös keittiön puuhellan:
Villa Kumpulaan askartelin kellon. Materiaalit: puunkappale, ruskeaa akryylimaalia, printattu kellotaulu paperia, lakkaa, pari pientä kullanväristä tarraa:
Annan ja Antin vinttihuoneeseen kudoin maton. Jostain syystä nämä matot "kupruilevat", vaikka tämäkin matto oli painumassa painon alla. Mutta ehkäpä se ei nukkekodissa haittaa. Oikeassa elämässä tuollaiseen mattoon kompastuisi herkästi.
Lisäksi tuunasin muutamia valmiita kalusteita. Leipälaatikko oli puunvärinen, piristin sitä hieman valkoisella. Kärpässienijakkara oli myös alkujaan maalaamaton, nyt siitä tuli mielestäni aika hauska. Jakkara päätyy Eemelin pieneen huoneeseen. Vanhanaikainen radio oli minulla lapsena Lundby-nukketalossa. Radio on muovia ja se oli alunperin rumanruskea. Maalasin sen akryyliväreillä uuteen uskoon.
Tässä vielä kuva radion taustapuolesta, alkuperäinen väri näkyy tässä hyvin.
Tässä viimeisessä kuvassa on seuraavaa: 1) muovinen roska-astia, joka oli alunperin kirkkaan oranssi. Askartelen astiaan jossain vaiheessa vielä mustan jätesäkin. 2) Pöytälamppu oli puunvärinen, nyt sitä on tuunattu vähän pirteämmäksi. 3) Kirjat ovat samaa sarjaa kuin kelkka-kuvassa ollut kirja. Kaikissa sivut sanomalehteä; teksti on vähän isoa siis... :) 4) Tein toisenkin kellon, joka on olevinaan matkamuisto Holland-nimisestä paikasta.
Nyt en oikein tiedä mitä tekisin seuraavaksi, mutta eiköhän se pian selviä!
Tätä kirjoittaessani olen joutunut päästämään koiria ulos jo kahdesti. Herra C:llä on pakki aivan sekaisin! Eilinen kalaruoka taisi olla herkkävatsaiselle koiralle liikaa. Onneksi olen täsäs kotosalla, muuten kämppämme olisi täynnä haisevaa kurakakkaa...!!!
RATTOISAA VIIKONLOPPUA JOKA IIKALLE!
23.9.2013
Hankintoja nukkekoteihin
Blogini on elänyt hiljaiseloa, koska vietimme viikon Mallorcan lämmössä. Tuliaisiksi sain sieltä hirvittävän räkätaudin, joka on jo viisi päivää pidellyt minua hyppysissään. En vielä tiedä, onko minusta töihin menijäksi vielä huomennakaan, tämä päivä ainakin menee pötkötellessä ja lepäillessä. En siis vielä jaksa ryhtyä kaivamaan matkakuvia ja kirjoittamaan matkakertomusta. Mutta sen aika tulee vielä!
Tapani mukaan etsin matkakohteesta miniatyyrejä matkamuistoiksi, mutta en tällä kertaa löytänyt juuri mitään. Lukuisista rihkamamyymälöistä tarttui mukaan minikokoinen hevospatsas, albumi, jossa on kuvia Mallorcalta (albumi on oikeasti jääkaappimagneetti) sekä avaimenperä, josta saa juuri nukkekotiin sopivan kokoisen sähkökitaran!
Kitaralle on jossain vaiheessa väsättävä tietysti myös vahvistin... Kitara päätyy Villa Kumpulaan Antti-isän soittimeksi.
Ennen matkaa käväisin nukkekotimarkkinoilla tässä lähistöllä, ja sieltä tarttui mukaan vaikka mitä! Villa Kumpulan kaksostytöt Milla ja Karoliina saivat uudet nuket:
Millan nukella on vaaleanpunainen pussukka ja Karoliinan nukella sininen. Nukeille pitäisi vielä askarrella tietysti myös sängyt ja nukenrattaat... Kuinkahan ne mahtuvatkaan tyttöjen pieneen huoneeseen?
Susivuoren mökkiin ostin kaminan, joka päätyi Justiinan makuukammariin. Kamiinan savutorven päähän on rakenneltava vielä jonkinlainen "yhdyskappale", jotta liitos kattoon olisi yhtenäinen.
Ostin lisäksi Justiinan keittiöön vanhanaikaisen puhelimen sekä puuhellan, joka on vielä maalattava. Uusia hankintoja ovat myös hellan päällä olevan pata (olisin halunnut isomman, mutta sellaista ei ole vielä löytynyt) sekä maitotonkka, jolla Justiina voi hakea tuoretta maitoa läheiseltä maatilalta.
Justiina sai mökkiinsä myös kauan kaipaamansa rukin, joka hohtaa uutuuttaan puhtaan valkoisena. Kuvassa näkyvä matto on omaa tekoa ja tehty tyttären kudontakehyksellä.
Villa Kumpulaan ostin nukkien lisäksi uuden ompelukoneen, joka päätyi vinttihuoneeseen.
Pieni Kalle Viljami puolestaan sai viimein omat vaunut, joissa Anna lähti heti työntelemään poikaa raikkaaseen syysilmaan. Annan takki ja takin alta pilkottava mekko ovat peräisin tyttären nukkeleikeistä. Sukkahousut ja kengät ovat omaa tekoa. Näitä minikokoisia vaatteita pitäisi tehdä vielä paljon lisää!
Keittiöönkin on ilmestynyt jotakin uutta: innostuin niin kudontakehyksen käytöstä, että kudoin sillä keittiöönkin uuden maton. Matosta tuli aika räväkän värinen, mikä ei haittaa. Elämässä pitää olla väriä!
Monia miniprojekteja on kesken ja suunnitteilla. Seuraavaksi aion maalata Justiinan puuhellan sekä tämän alla olevassa kuvassa näkyvän pöydän, jonka liimasin kasaan valmiiksi sahatuista puunkappaleista. Puunkappaleet ovat peräisin anopiltani, joka puolestaan oli ostanut ne erään puuleluja valmistavan yrityksen tehtaanmyymälästä. Anoppi lahjoitti puupalikat minulle, kun heti ne nähdessäni aloin ideoida mitä kaikkea niistä voisikaan nukkekotiin väsätä! Pöytä on nyt ensimmäinen valmistumassa oleva tekele näistä materiaaleista. Aion maalata pöydän tummansiniseksi ja sen jälkeen se päätyy Susivuoren mökin keittiöön.
Tässä turinat tällä kertaa. Kunhan saan niistetyksi kaiken rään poskionteloistani ulos ja saan pääni taas toimimaan normaalisti, jaksan ehkä kirjoittaa lupaamani matkakertomuksen. Sitä ennen on huilattava ainakin muutama päivä!
Tapani mukaan etsin matkakohteesta miniatyyrejä matkamuistoiksi, mutta en tällä kertaa löytänyt juuri mitään. Lukuisista rihkamamyymälöistä tarttui mukaan minikokoinen hevospatsas, albumi, jossa on kuvia Mallorcalta (albumi on oikeasti jääkaappimagneetti) sekä avaimenperä, josta saa juuri nukkekotiin sopivan kokoisen sähkökitaran!
Kitaralle on jossain vaiheessa väsättävä tietysti myös vahvistin... Kitara päätyy Villa Kumpulaan Antti-isän soittimeksi.
Ennen matkaa käväisin nukkekotimarkkinoilla tässä lähistöllä, ja sieltä tarttui mukaan vaikka mitä! Villa Kumpulan kaksostytöt Milla ja Karoliina saivat uudet nuket:
Millan nukella on vaaleanpunainen pussukka ja Karoliinan nukella sininen. Nukeille pitäisi vielä askarrella tietysti myös sängyt ja nukenrattaat... Kuinkahan ne mahtuvatkaan tyttöjen pieneen huoneeseen?
Susivuoren mökkiin ostin kaminan, joka päätyi Justiinan makuukammariin. Kamiinan savutorven päähän on rakenneltava vielä jonkinlainen "yhdyskappale", jotta liitos kattoon olisi yhtenäinen.
Ostin lisäksi Justiinan keittiöön vanhanaikaisen puhelimen sekä puuhellan, joka on vielä maalattava. Uusia hankintoja ovat myös hellan päällä olevan pata (olisin halunnut isomman, mutta sellaista ei ole vielä löytynyt) sekä maitotonkka, jolla Justiina voi hakea tuoretta maitoa läheiseltä maatilalta.
Justiina sai mökkiinsä myös kauan kaipaamansa rukin, joka hohtaa uutuuttaan puhtaan valkoisena. Kuvassa näkyvä matto on omaa tekoa ja tehty tyttären kudontakehyksellä.
Villa Kumpulaan ostin nukkien lisäksi uuden ompelukoneen, joka päätyi vinttihuoneeseen.
Pieni Kalle Viljami puolestaan sai viimein omat vaunut, joissa Anna lähti heti työntelemään poikaa raikkaaseen syysilmaan. Annan takki ja takin alta pilkottava mekko ovat peräisin tyttären nukkeleikeistä. Sukkahousut ja kengät ovat omaa tekoa. Näitä minikokoisia vaatteita pitäisi tehdä vielä paljon lisää!
Keittiöönkin on ilmestynyt jotakin uutta: innostuin niin kudontakehyksen käytöstä, että kudoin sillä keittiöönkin uuden maton. Matosta tuli aika räväkän värinen, mikä ei haittaa. Elämässä pitää olla väriä!
Monia miniprojekteja on kesken ja suunnitteilla. Seuraavaksi aion maalata Justiinan puuhellan sekä tämän alla olevassa kuvassa näkyvän pöydän, jonka liimasin kasaan valmiiksi sahatuista puunkappaleista. Puunkappaleet ovat peräisin anopiltani, joka puolestaan oli ostanut ne erään puuleluja valmistavan yrityksen tehtaanmyymälästä. Anoppi lahjoitti puupalikat minulle, kun heti ne nähdessäni aloin ideoida mitä kaikkea niistä voisikaan nukkekotiin väsätä! Pöytä on nyt ensimmäinen valmistumassa oleva tekele näistä materiaaleista. Aion maalata pöydän tummansiniseksi ja sen jälkeen se päätyy Susivuoren mökin keittiöön.
Tässä turinat tällä kertaa. Kunhan saan niistetyksi kaiken rään poskionteloistani ulos ja saan pääni taas toimimaan normaalisti, jaksan ehkä kirjoittaa lupaamani matkakertomuksen. Sitä ennen on huilattava ainakin muutama päivä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)