Ilon aiheita

Osallistuin jokin aika sitten Tilkuista totta-blogin arvontaa ja kuinka ollakaan, arvasin oikein ja arvonnassakin onni suosi, eli voitin! Eilen tuli perille palkintopaketti, jonka avattuani olin aivan hämilläni. Niin runsas tuo voittopaketti oli! Siellä oli kangastilkkuja, vetoketjuja, nauhoja ja pitsejä, nuppineuloja, tilkkulehti, nappeja... Lämmin kiitos, Irma! Kaikille näille ihanuuksille löytyy käyttöä!

Toinen ilonaihe on se, että sain uuden nukkekodin! Olen jo pidemmän aikaa katsellut nukkekotia, joka olisi sopiva vanhoille Ari-nukeilleni. Lundbyn nukkekotia en ole halunnut ostaa, koska en pidä sen yläkerran porrastuksesta. Muutamia vanhempia Lyndbyn / Brion nukkekoteja on tullut vastaan ja muutaman ostoa olin jo harkinnutkin, kunnes äkkiä bongasin Torin sivuilta ison, 60-luvun alussa käsin tehdyn, uniikin nukkekodin. Ja nyt se on minun!

Tämän talon on rakentanut Johannes Paasonen 60-luvun alussa lapsenlapsilleen. Talon on ollut käyttämättömänä ilmeisesti useita vuosia, mutta nyt se saa meillä uuden elämän Hopeamäki-nimisenä talona, johon muuttaa Kumpusen perhe Villa Kumpulasta. Villa Kumpula puolestaan päätyy remontin jälkeen Ari-nukkien kodiksi. 

Myös Hopeamäki tarvitsee perusteellisen remontin, sillä pinnat ovat menneet aika nuhruisiksi, yksi kattopalkki on katkennut, sähköt on korjattava, samoin yksi ikkuna... 

Mutta hyvä tästä tulee! Aion toteuttaa remontin ajan kanssa ja huolellisesti, sillä tästä talosta tulee sisustuselementti. Kokoahan tällä talolla on jalustoineen peräti 76 x 135 x 46 cm! Eli rakennus on tuplaten suurempi kuin Villa Kumpula. Sen vuoksi sijoitankin sen aluksi kellarihuoneeseen, koska muualla ei yksinkertaisesti ole tilaa näin suurelle nukkekodille.

Aivan ensimmäisenä aion puhdistaa talon pinnat perusteellisesti. Sen jälkeen poistan nastat seinistä ja vanhat verhot. Mies lupasi laittaa jalustaan uudet jalat, 8 kpl. Jalustan levy on nimittäin notkahtanut, joten se vaatii lisää tukea. Aion maalata jalustan mustaksi. Talon väritystä en vielä tiedä, sitä lähden tästä kohta suunnittelemaan...

Olen niin innoissani tästä projektista!!! Ja täällä blogissani esittelen remontin etenemistä, joten halukkaat voivat seurata talon muutosprosessia. Liikaa en aio muutoksia tehdä, vaan remontoin tämän aarteen vanhaa ja talon luonnetta kunnioittaen.

Enkeleitä, onko heitä?

Nyt syyslomalla sain viimein loppuun pastellimaalauksen, jota olen tehnyt kuin Iisakin kirkkoa... Loppujen lopuksi työn loppuun saattamisessa ei mennyt kauaakaan, kun sain rauhassa paneutua asiaan. Ja uusi työ on jo työn alla... Ehkä maalaus- ja piirustushommat saavat uutta tuulta siipiensä alle, viimeinkin?

Uusimman työni nimi on "Enkeleitä, onko heitä?". Itse uskon, että on, mutta tämähän on puhtaasti uskon asia, enkä ryhdy tästä kiistelemään kenenkään kanssa.

Työ on tehty kuivapastellein pastellimaalauspaperille vain muutamia harvoja värisävyjä käyttäen. Pääosin käytin harmaita, mustaa ja valkoisen eri sävyjä, lisänä ripaus violettia ja ruskeaa.

Ja tämä enkeli EI näytä keskisormea, kuten poikani arveli... :)

Joulukortteja

Tulipa sitten taas kerran tehtyä joulukortit jo lokakuussa! Nämä kortit syntyivät nopeasti, pääosin keväällä alennusmyynnistä ostetun askartelupakkauksen voimin. Lisäksi hieman tarroja ym. pientä sälää, ja siinäpä se sitten.

Näistä riittänee vielä ensi vuodellekin... Tein myös muutamia pienempiä kortteja, joita voi käyttää vaikka pakettikortteina.

Kaikki kortit eivät ole niin onnistuneita ja silmää miellyttäviä, mutta joukossa on muutamia mielestäni aika kauniitakin. Mikä on sinun suosikkisi?

Loimi koiralle

Syksyisessä Suuri Käsityö-lehdessä oli kiva ohje koiran loimeen / takkiin. Niinpä kokeeksi ompelin meidän ranskis-neidolle uuden loimen niistä tarpeista, mitä kotoa sattui löytymään. Mitään ei tarvinnut ostaa! Loimen päällyskangas on kaverilta saatu ulkoilukankaan pala, vuori puolestaan isännän vanhasta flanellipyjamasta. Solkia, kuminauhaa ym. löytyi varastoista, samoin resoria kaulukseen. Ohjeessa oli erillinen kaulus, mutta korvasin sen tuolla resorilla, lisäsin myös jalkalenkit loimen takaosaan. Lenkeistä tuli liian pitkät (lyhensin ne kuvien oton jälkeen) ja muutenkin loimesta tuli aika reilun kokoinen, mutta tämä olikin nyt koekappale -halpa sellainen!

Seuraavaan loimeen ostan kankaat varmaankin Eurokankaan palalaarista. Muokkaan tuota käyttämääni kaavaa hieman tai sitten teen kokonaan uudet kaavat koiralle hyvin sopivan sadeloimen mukaan.

Enpä olisi ikinä uskonut, että innostun tekemään vaatteita koiralle...

Kettukarkki-neuleita

Kettukarkki-neuleita on valmistunut lisää: sukat tyttärelle, lapaset omaan käyttöön sekä kynsikkäät lahjaksi sukulaistytölle. Lahjapakettiin lähtee mukaan kortti sekä koira-aiheinen pussukka.

 

Kynsikkäitä kuvatessani huomasin, että ketuilta puuttui silmät. Onneksi huomasin asian, silmät on nyt kirjailtu. Lahja pitäisi vielä paketoida ja postittaa. Pussukkaan valitsin varta vasten koirakankaan, jossa on mukana lahjan saajan koiran rodun edustaja... Leikkasin kankaan niin, että tämä nimenomaisen rodun edustaja komeilee tuossa pussukan keskellä. Toivottavasti lahja on mieleinen ja päätyy käyttöön, ei näitä käsitöitä viitsisi laatikoihin pölyttymään tehdä. Maalauksilleni on tainnut käydä niin, muutama lahjaksi antamistani tauluista on toki päätynyt seinälle, mutta suurin osa makoilee jossain varastossa. Se vähän harmittaa ja olenkin päättänyt, että en anna enää tauluja lahjaksi kenellekään, ellei sitä erityisesti pyydetä.

 

 

Vaikka elämä on usein synkkää ja ikävää ja täynnä vastoinkäymisiä, niin hyviäkin asioita tapahtuu: ensinnäkin, äitini keuhkoissa oleva syöpäkasvain on pienentynyt puoleen, kiitos sädehoidon! Äiti voi hyvin ja tilannetta seurataan. Sen lisäksi esikoiseni sai viimein uuden opiskelupaikan!!! Kuulimme asiasta tänään ja nyt onkin hyvä tilaisuus juhlia tätä asiaa, kun hyvät ystävämme tulevat meille iltaa istumaan.

 

 

Hyvillä mielin toivotan kaikille rentouttavaa viikonloppua!

Kellarihuone

Sain tänään pitkästä aikaa siivottua ja samalla päätin ottaa muutamia kuvia kellarihuoneestamme. Esikoispoikammehan asusteli tuossa ei huoneeksi-laskettavassa matalassa ja ikkunattomassa huoneessa useita vuosia, ennen kuin viime keväänä muutti kotoa pois. Sen jälkeen huone sisustettiin uudelleen oleskelutilaksi, jollainen se oli ennen kuin poika sen itselleen valloitti. Tarkoitukseni oli esitellä tätä huonetta ja sen sisustusta jo paljon aiemmin, mutta näinpähän se vaan on jäänyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Kellarihuone toimii nyt musiikki-, peli- ja biletystilana. Lattia on kivilaattaa, seinät rapattu vapaasti roiskien ja sen jälkeen maalattu kermankeltaisiksi. Seinillä olevat valaisimet ovat ulkovalaisimia, mutta sopivat hyvin myös tähän tilaan. Kalusteita on kerusteltu sieltä sun täältä, tyynyt sohvalla ompelin keväällä. Nurkassa oleva viherkasvi on tekokasvi, koska näin pimeässä tilassa ei taitaisi mikään oikea kasvi menestyä. 

Tässä kuvia:

Kuten kuvista voi nähdä, tilassa on mm. valkokangas ja värikkäät disco-valot. Ensi perjantaina onkin tarkoitus ensimmäistä kertaa huoneen uudelleen sisustamisen jälkeen pitää siellä kunnon karaoke-bileet ystäväpariskunnan kanssa.

Vaikka lasten kasvaminen ja aikuistuminen onkin toisaalta haikeaa, on siinä hyvätkin puolensa - pikku hiljaa talosta vapautuu tilaa, jota on mukava sisustaa ja laitella taas ihan omaan käyttöön.

Rattoisaa syyskuun loppua kaikille!