Ompelukone surisee edelleen

Ompeluinnostus jatkuu. Poikani toivoi jo ennen joulua saavansa itselleen pehmopöllön, ja koska en pihinä ihmisenä raaskinut ostaa sellaista valmiina (vaikka sellainen ei olisi maksanut kuin parisen kymppiä...), ompelin sellaisen poitsulle itse. Pöllö onnistui niin hyvin, että jopa mieheni piti sitä "siistinä" ja kysyi, oliko minulla siihen joku ohje. No ei ollut - tällä kertaa tuote on täysin omaa suunnittelua! Pöllö oli niin mukava tehdä, että niitä voisi tehdä useampiakin, tilkkuja kun tuntuu riittävän.

Tässä kuva pöllöstä, joka päätyi pojan unikaveriksi:

Tyttärelle ompelin ovikissan. Kissaan löytyi ohje lehdestä Suuri käsityölehti, n:o 11-12/2008. Kissan kasvot tein "miun maun mukkaan" eli en täysin noudattanut lehden ohjeita. Näitäkin voisi ommella muutaman lisää, ovat kivoja koristeita - tai ehkä jonkun mielestä jonnin joutavia pölynkerääjiä, mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.

Tässä kuva ovenkahvassa killuvasta kisulista:

Pehmoeläimiä olisi ollut mukavaa tehdä lisääkin ja varmasti vielä niitä ompelenkin, mutta sormeni syyhysivät myös jo kauan aikaa sitten ostamani kimaltelevan trikookankaan ompeluun. Niinpä ompelin viikonloppuna itselleni juhlapuseron puolipitkillä hihoilla. Ohje tähän puseroon löytyy Moda-lehdestä, n:o 1/2014. Kaava oli hyvä ja puserosta tuli aika onnistunut. Ainoastaan pääntien kanssa jouduin tappelemaan, mutta sepä ei ole ensimmäinen kerta. Ompelukonekin oikutteli vanhuuttaan. Pääntiestä ei siis tullut aivan niin siisti kuin olisin halunnut, mutta onneksi trikoossa eivät pienet ompeluvirheet niin kovin hyvin näy.

Alla kuva puserosta. Kuosi on sellainen, etten ihan joka paikkaan kehtaa tämmöistä päälleni laittaa, koska olen enempi sellainen "farkkutyttö". Mutta uskoisin, että tietyntyyppisiin juhliin tämä pusero sopii hyvin. Kangas on jokatapauksessa kaunis, siksihän sen ostinkin.

Tällä hetkellä ompelu ei innosta eikä onnistu, sillä sairastuin viikonloppuna flunssaan. Äitienpäivä meni vällyjen välissä ja kurja olo jatkuu edelleen. Pää on täynnä räkää, nenäliina kourassa täällä kuljeskelen, aamutakki päällä ja tukka hapsottaen. Ihan kauhistuttaa katsoa peiliin, niin karmealta näytän. Mutta jospa parin päivän kuluttua olisi mukavampi olo!

Sain lauantaina flunssan lisäksi viimein myös elämäni ensimmäiset moniteholasit. Kylläpä ne tuntuvatkin omituiselta päässä - katsoo mihin tahansa, niin aina tuntuu siltä, ettei näe kunnolla. Ja huimaa... Laseihin kuulemma tottuu ajan kanssa. Nyt on vaan sellainen ongelma, että en pysty pitämään niitä ollenkaan, koska nenätyynyt puristavat nenänvartta aivan kammottavalla tavalla! Ikinä ennen ei ole silmälasien kanssa ollut tuollaista ongelmaa... Kunhan paranen, käyn Instrussa kysymässä, voisiko laseille tehdä jotain. Jos ei, niin sitten kai täytyy yrittää purkaa kauppa. Pidin lauantaina laseja päässäni noin tunnin ja sen jälkeen nenänvarressa oli punaiset, syvät kuopat ja nenä oli tosi kipeä... Ei hyvä. No, luulisin, että nenätyynyjä voi säätää. Ehkä laseista saadaan vielä minunkin nokalleni sopivat!

Mutta juuri nyt en voi muuta kuin pitää vanhoja lasejani (onneksi niilläkin näen vielä ihan hyvin, vain lähelle katsominen hieman tökkii) ja niistellä nenääni!

Kesäkukkia ja ompelutöitä

Alkukeväästä käsitöiden teko ei houkutellut, mutta nyt olen taas virkistynyt silläkin saralla. Puikoilla on pari neuletyötä, aloitin myös suuritöisen virkkaustyön, joka valmistunee vuonna x... Sen lisäksi olen ommellut koneella, pitkästä aikaa!!

Sohvatyynyjemme päälliset ovat jo parhaat päivänsä nähneet ja kaipasivat vähintäänkin pesua, joten ompelin kierrätyskankaista toiseen tyynyistä uuden päällisen. Päällinen on vetoketjua vaille valmis alla olevassa kuvassa, jossa lempipaikallaan uinailee myös Herra C:

Herra C onkin viime aikoina ollut aika väsynyt mies, eikä pelkästään sen vuoksi, että ikää on jo 9 vuotta... Neiti E:n juoksuaika nimittäin pisti jälleen LEIKATUN herran pään sekaisin, ja olemmekin saaneet "nauttia" viime päivinä runsaista seksuaalissävytteisistä esityksistä, kiitos rakkaiden lemmikkiemme... Kylläpä onkin selkävaivaista urosta kovasti väsyttänyt noiden leikkien jälkeen!

Mutta se siitä. Pääsiäisenä oli niin lämmintä, että uskaltauduin ostamaan kuistille muutamia orvokkeja ja tähtisilmiä. Onneksi nämä kukat kestävät kylmää, sillä eilen täällä satoi lunta, räntää ja rakeita! Eipä uskoisi nyt, sillä tällä hetkellä aurinko paistaa mitä kauneimmin... Kukkien lisäksi somistin kuistia uudella pöytäliinalla (kierrätystavarasta tehty sekin) sekä tyynyllä. Tyynyn sisällä on pieniä styrox-palloja, ne toivon mukaan kuivahtavat nopeammin kuin vanu, jos tyyny sattuu kastumaan.

Alla muutama kuva kuistista, joka ei vielä tosiaankaan kovin kesäiseltä näytä...

Vaikka kesä ei vielä olekaan, niin yhdet päiväkahvit kuistilla on jo juotu. Muutenkin olen ollut paljon ulkona aina kun sää on ollut suotuisa. Varsinkin pääsiäisenä tuli tehtyä paljon pihatöitä, ja vielä jotain on tekemättäkin. Kalkit ja lannoitteet pitäisi ainakin vielä levittää, ostaa ainakin yksi karviaispensas ja täydentää kukkapenkkejä kurjan talven jäljiltä. Vähälumisen talven vuoksi penkistä on kuollut useampia perennoja. Myös kasvihuoneeseen on ostettava taimia, todennäköisesti kasvatamme siellä tänä vuonna vain kurkkua ja tomaattia. Myös mökillä riittää pihan laittoa, mutta siitä juttua sitten myöhemmin!

Ompelusta innostuneena ompelin itselleni kierrätysfarkuista farkkuliivin. Kaava: Suuri Käsityölehti 1/2007. Tämä oli hyvä liivin kaava, napakka ja istuva. Sovelsin ohjetta jonkin verran, jätin mm. takaa tampin pois (en halua minkään painavan selkääni, kun ajan autoa) enkä myöskään vuorittanut liiviä, koska farkkukangas itsessään on jo niin paksua ja jäykkää. Olen todella tyytyväinen tähän liiviin ja luultavasti sitä tulee käytettyä paljon!

Koska tykkään pitää liivejä auki, en ommellut tähän liiviin napinläpiä ollenkaan. Inhoan niiden ompelemistä yli kaiken! Napit ovat siis vain koristeena. Vielä tekisi mieli laittaa liiviin koristeeksi niittejä tms. Kotona niitä ei ollut, täytyypä katsastaa, jos sellaisia jossain tulisi vastaan!

Löysin vanhoista käsityölehdistä paljon mielenkiintoisia ompelujuttuja, ja niitä aion tässä loppukevään aikana toteuttaa, kunnes taas kyllästyn ja haluan tehdä jotain muuta...

Aurinkoista toukokuuta kaikille!!!

Ennen ja jälkeen remontin

Hiihtolomalla remontoitu poikien huone on nyt viimeinkin sisustettu valmiiksi! Ostin huoneeseen uudet verhot (eivät maksaneet kuin hieman yli parikymppiä), lisäksi hankimme muutamia uusia kalusteita: senkin Jyskistä (oli edullinen) sekä pari vanhaa, Ranskasta tuotua käytettyä kulmakaappia (jotka maksoivat ihan hyvän verran). Muuten huone on sisustettu pääosin vanhoilla kalusteilla ja huushollista löytyneillä tekstiileillä.

Tässä kuvia ennen ja jälkeen remontin. Ensimmäisenä jokaisessa kuvaparissa on kuva tilanteesta ennen remppaa, toisena on sitten näkymä remontin jälkeen.

Ensimmäinen kuvapari: pienen pojan nurkkaus

Toinen kuvapari: ison pojan nurkkaus

Kolmas kuvapari:

Neljäs kuvapari:

Viide kuvapari: nurkkaus, johon rakennettiin verhon taakse vaatekomero

Huone on nyt siistimpi ja raikkaampi kuin aikaisemmin, ja vaikka tavaraa on paljon, on säilytystilaakin myös enemmän. Olen erityisen ihastunut tammisiin nurkkakaappeihin sekä yllä olevassa kuvassa olevaan vaatekomeroon, jonka mies rakensi suunnitelmieni mukaan huoneessa olleeseen tyhmään nurkkaukseen. Myös pojat ovat tyytyväisiä uuteen huoneeseensa!

Olemme uusineet jonkin verran myös olohuoneemme sisustusta, mutta laittelen siitä kuvia toiste. Seuraavana remonttilistalla ovat alakerran WC ja kellariin johtava käytävä. Eteisestä ja  portaikoista puuttuu edelleen lattialistoja. Puuhaa siis piisaa jatkossakin tämän vanhan talon kanssa!

Askartelua

Sairausloma oli ja meni ja viime aikoina olen nukkunut kohtuullisen hyvin. Väsymys ei siis kiusaa enää siinä määrin kuin aiemmin ja olen saanut kaikin puolin uutta virtaa elämääni. Näin jälkeen päin ajatellen oli äärimmäisen hyvä, että raahauduin lääkäriin väsymykseni vuoksi. Olin todellakin poikki ja vaarallisen, mahdollisesti jopa masennukseen johtavan polun alkupäässä. Nyt olen hypähtänyt toisenlaiselle polulle ja synkeät ajatukset ja unettomat yöt ovat historiaa!

Paluu työelämään kahden viikon poissaolon jälkeen ei tapahtunut aivan kitkattomasti, koska työkaverini eivät oikein tienneet mitä ajatella sairauslomastani. Pitivätkö he minua ehkä hulluna, mene ja tiedä, mutta vastaanotto ei ollut niin lämmin kuin olisin toivonut. Asiat on nyt kuitenkin selvitetty ja työkuviot ovat muutenkin muuttuneet, koska yksi henkilö tiimistämme sanoi itsensä irti paikkakunnalta muuton vuoksi. Uudet tuulet siis puhaltavat.

Alkuvuosi on mennyt tiukasti remonttien ja sisustuksen parissa, mutta jotain olen sentään ehtinyt askarrellakin. Sairauslomalla luovuus ei oikein kukkinut ja näpertelin aikani kuluksi höpsöjä pyyhekylttejä ja jääkaappimagneetteja puupaloista, mainoksista leikatuista kirjaimista, kiiltokuvista ja decoupe-lakasta.

Tässä pyyhekyltit:

Ja tässä jääkaappimagneetit:

Lisäksi olen värkännyt kortteja, jälleen kerran... Tässä kaikki viimeisimmät:

Lisääkin kortteja olisi mukava tehdä... Jostain syystä tämä korttiaskartelu on vaan niin kiehtovaa!

Remonttia poikien huoneessa

Hiihtolomalla päätimme viimein remontoida poikien huoneen talomme yläkerrassa. Huone on viimeksi laitettu noin 17 vuotta sitten, ennen sitä se oli täysin alkuperäisessä kunnossaan eli vm. -54.

Laitan tähän muutaman kuvan remontista. Huoneen sisustaminen on vielä vaiheessa, joten en vielä halua laittaa kuvia siitä, miltä huone tällä hetkellä näyttää. Kunhan huone on laitettu täysin valmiiksi, laitan kuvat tyyliin "ennen ja jälkeen remontin".

Ennen rempppaa huone piti tyhjentää. Siinä olikin kova homma! Tavaroita kuskattiin kellariin, vinttiin ja tyttären huoneeseen. Toinen pojista nukkui väliaikaisesti ns. kellarihuoneessa, joka toimii meillä sekä oleskelutilana että saunan pukuhuoneena. Nuorempi poika muutti väliaikaisesti siskon huoneeseen - sisko oli tietysti asiasta innoissaan...

Yksi päivä meni tapetteja ja listoja poistaessa. Kun se oli tehty, pääsimme maalaamaan katon ja pohjamaalaamaan seinät. Alla olevassa kuvassa nämä hommat on tehty.

Muurista koitui ongelmia. Aikana, jolloin piipussamme ei vielä ollut sisäpiippua, oli muuriin kondensoitunutta vettä päässyt puskemaan tiilien läpi sisäseiniin saakka. Koska olimme nuorena hölmöyksissämme pinnoittaneet muurin lasikuitutapetilla, ei kosteus päässyt haihtumaan huoneilmaan, vaan jäi muhimaan muurin ja tapetin väliin. Huomasimme asian, kun olimme maalanneet muuria peittävän lasikuitutapetin valkoisella: sen läpi puski ruskeaa väriä, joka ei peittynyt maalilla. Mies totesi, että nyt on syytä kurkistaa, mitä tapetin alla on, ja leikkasi mattopuukolla palan tapettia irti. Ja mikä hirveä homeen haju sieltä pöllähtikään! Saman tien oli selvää, että koko tapetti revitään irti ja sen alla oleva pinnoite (pellavaöljykittiä tms.) hiotaan pois.

Alla olevassa kuvassa on jo osa tapetista revitty irti. Se oli kova homma, mutta vielä hirveämpi työ oli miehellä hioa tapetin alla oleva pinta pois. Koko huone oli aivan hirveässä pölyssä sen jälkeen. Onneksi oviaukkoa suojaava muovi esti pölyn leviämisen muihin huoneeseen.

Tässä vielä lähikuva muurista ja pinnoitteesta:

Myös huoneen lattialla ollut vanha muovimatto haisi nurjalta puolelta melko mahtavalle. Se sai lähteä myös. Vanhin poikamme on koko syksyn ja talven kärsinyt nuhasta ja tukkoisuudesta, oliko nyt tässä syy pojan oireisiin? Home ja VOC-yhdisteet voivat aiheuttaa oireita, joista lapsi on kärsinyt. Toivottavasti oireilu helpottaa remontin myötä.

Alla vielä yksi kuva, jossa muuri on pinnoitettu uudelleen saneerauslaastilla tms. Pinnasta tehtiin tarkoituksella epätasainen. Pinta näyttää kuvassa läiskikkäältä, koska laasti ei ole vielä kuivunut. 

Muurin käsittelyn jälkeen huoneeseen laitettiin uusi lattia (korkkia) sekä uudet tapetit. Viikonloppuna muuri maalattiin, huoneeseen laitettiin uusi ovi ja viimeiset listat paikalleen. Tänään lähden ostamaan huoneeseen uusia verhoja ja öljyän huoneeseen ostetun senkin. Tuohon yllä olevassa kuvassa näkyvään nurkkaukseen tulee vaatekomero. Kunhan sekin on tehty, laitan lupaamani kuvat huoneesta ennen remppaa ja sen jälkeen. Ja ehkäpä viimeinkin saan laitettua tänne kuvia myös meidän vuosi sitten remontoidusta keittiöstä, josta tosin edelleen puuttuvat valolistat ja kaakeleista saumaus...

No, hitaasti hyvä tulee...

Kortteja ja virkkausta

Olen nyt sairauslomalla. Joulukuusta jatkunut väsymys pakotti minut viimein kääntymään työterveyden puoleen ja sain pari viikkoa sairauslomaa. Lääkärin mielestä kärsin (unettomuudesta johtuvasta) lievästä masennuksesta, työterveyspsykologin mukaan minulla on työuupumisen merkkejä. Itse olen mielestäni vain ylirasittunut ja univajeen vuoksi väsynyt. Mikä diagnooseista onkaan oikea, jäänee arvoitukseksi. Joka tapauksessa lähdin lääkäriltä unilääkereseptin kanssa kotiin.

Vajaa viikko on nyt mennyt unipillereiden kanssa pelehtiessä. Otin ensin puolikkaan ja nukuin yhden yön erittäin hyvin. Seuraavana iltana otin saman annoksen, ja kylläpä oli liskojen yö! Levottomat jalat vaivasivat, nukahdin, heräsin, nukahdin, heräsin... Aamulla tuntui siltä kuin en olisi nukkunut ollenkaan! Pidin sitten pari iltaa vapaata unilääkkeistä ja nukuin kohtuullisen hyvin. Eilen illalla päätin kokeilla vielä kerran lääkärin määräämiä pillereitä, tällä kertaa otin kokonaisen tabletin ja eipä kyllä kovin hyvin nukuttanut. Levottomat jalat vaivasivat taas, pari kertaa piti yön aikana lähteä kävelemään ja juomaan, vähän väliä tuli tarve liikutella jalkoja ja kipristellä sormia. Olin kyllä väsynyt ja nukahtelin pitkin yötä, mutta aina heräsin tuohon pakottavaan tarpeeseen liikkua.

Aamulla päätin heittää mokomat pillerit hevon helvettiin. Jos tässä ei muuten päädy hullujen huoneelle, niin viimeistään noita pillereitä popsimalla kyllä! Ja lääkärin määräämiä vahvempia unilääkkeitä en kyllä aio edes kokeilla.

Mutta se siitä. Tammikuun lopulla askartelin vinon pinon kortteja, tässä kuvat niistä:

Korttiaskartelun lisäksi olen virkannut. Ostin kerän luonnonvalkoista Novitan Tuubi-lankaa ja virkkasin siitä WC:n lattialle uuden maton. Yksi kerä riitti silmämääräisesti arvioituna n. 50-55 cm halkaisijaltaan olevaan mattoon. Matto on virkattu Juhannusruusu-maton ohjetta soveltaen. Vaaleansininen pienempi matto on virkattu samalla ohjeella ikivanhasta puuvillalangasta.

Innostuin myös virkkaamaan loppuun verhon, jonka virkkaamisen aloitin Pargan-matkalla monta vuotta sitten. Verho päätyi eteisen ikkunaan:

Tässäpä alkukevään tuotokset ja tunnelmat tällä kertaa.

Älä osta mitään mitä et todella tarvitse -kevät

Vuodenvaihteen jälkeen olen painanut taas tukka putkella eteenpäin arjen pyörteissä. Ennen joulua iskenyt voimakas väsymys hieman hellitti joululomalla, mutta ei tarpeeksi - aika uupunut siis olen ollut edelleen. Mutta ei auta. Hommat on hoidettava, vaikka aina ei jaksaisi. Nyt olen kuitenkin flunssassa ja sairauslomalla kotona. Suoraan sanottuna on vaihteeksi mukavaa, kun saa rauhassa pötkistellä aamutakki päällä kotona eikä ole pakko tehdä yhtään mitään, koska sairaanahan on oikeus levätä. Ja PITÄÄKIN levätä, jos meinaa joskus parantuakin. Aion siis hyvällä omalla tunnolla laiskotella nyt! Ainoa asia, joka on tänään pakko hoitaa, on hevosen kengitys. Tallille on raahauduttava flunssasta ja kovasta pakkasesta huolimatta. Mutta sen jälkeen taas lepoa, lepoa, lepoa... Ja ehkä saunaan? Lämmin löyly avaisi mukavasti tukkoisia röörejä.

Kyllästyin joulun aikaan neulomiseen ja päätin, että en vähään aikaa neulo yhtään mitään. No, siitä huolimatta olen tarpeen niin vaatiessa neulonut itselleni lapaset ja pojalle sukat. Kirjoneulelapaset on neulottu Nallesta ja tuntemattomasta punaisesta langasta, joka oli hieman Nallea vahvempaa. Ohje löytyi Pirkka-lehdestä.

Sukat ovat perussukat, raidoitus oman mielen mukaan tehty, lankoina erilaisia jämälankoja, mm. Nallea.

Joululomalla sain viimein valmiiksi myös kuusikulmioista kokoamani torkkupeiton. Aloitin noiden palojen virkkaamisen jo 2-3 vuotta sitten. Käytin paloihin kaikki vihreät, ruskeat, siniset ja mustat jämälangat, mitä kotoa löytyi. Kun sopivan väriset langat loppuivat, päätin peiton olevan valmis! Ihan riittävän suuri siitä tulikin. Kuvassa vihertävät langat näyttävät aika keltaisilta, mutta keltaista tässä peitossa ei siis ole. Pidän näistä peiton värisävyistä todella paljon!

Koska kämppä edelleen pursuaa kaikenlaista tavaraa, päätin viettää Älä osta mitään mitä et todella tarvitse -kevään. Toistaiseksi se on toiminut, tosin Tiimarin loppuunmyynnissä lähti mopo hieman käsistä ja kotiin kulkeutui kassillinen kaikenlaista sälää...

Mutta eiköhän näille käyttöä löydy! Pääasiassa ostin korttitarvikkeita ja korttien teko onkin koukuttanut taas viime aikoina. Viimeisin maailmalle lähtenyt kortti oli 70-vuotisonnittelukortti hyvän ystäväni maan mainiolle äidille:

Käsitöiden ja askartelujen lisäksi aika on hurahtanut mm. tyttären 12-vuotissyntymäpäivien järjestelyihin, niitä kun tuli tänä vuonna vietettyä peräti kahtena peräkkäisenä viikonloppuna... Lisäksi olemme kyläilleet serkkuni luona ihastelemassa heidän joulun jälkeen syntynyttä pientä tytärtään. Vauvat ovat sitten suloisia - jos en olisi jo näin hemmetin vanha, tekisin vielä yhden muksun itsekin!

Surullisiakin juttuja on sattunut. Hyvän ystäväni koira menehtyi joitakin aikoja sitten 14-vuotiaana. Tuo koira oli aivan mahtava tyyppi ja jatkossa tuntuu varmasti oudolta käydä ystäväperheen luona, kun tuttua hännänheiluttajaa ei enää olekaan. Jokainen kuolema tai muu raskas menetys ampuu reiän sydämeen, siihen tulokseen olen tullut. Sitten, kun noita reikiä on kylliksi, on meidän itse kunkin aika lähteä. Elämänhalu katoaa. Näin minä uskon. Vaikka suru ja tuska ajan mittaan hellittävätkin, ei maailma koskaan enää ole sama, kun joku rakkaista on lähtenyt. Niin se vain menee.

Mutta kaikesta huolimatta mukavaa tammikuun toivotan hyvää tammikuun jatkoa kaikille. Palataan asiaan taas jossakin vaiheessa.