Sivun näyttöjä yhteensä

8.9.2016

Tarhakaverikokeilu

Heppojen laidunkausi päättyi tallillamme elokuun viimeinen päivä. Silloin testattiin, olisiko meidän Rompusta ja eräästä Ilo-nimisestä ruunasta tarhakavereiksi.

Hepat kelkottiin pienelle laitumelle tallin alueelle ja sitten jäimme seurailemaan hevosten edesottamuksia.

No eihän se homma kovin hyvin alkanut. Romppu kyllä lähestyi uutta hevosta rauhallisesti ja hyvin lempeä katse sinisissä silmissään, mutta teki tuo toinen? Antoi kaviota! Sama toistui, kun Romppu ensi hämmennyksestä toivuttuaan yritti lähestymistä uudelleen.

Sen jälkeen seurasi rauhallista menoa, sillä hepat innostuivat syömään. 



Jonkin verran siinä myös sitten juoksenneltiin ja vähän otettiin toisesta mittaakin.



Ja sitten taas syötiin...



Koska mitään kovin katastrofaalista ei näyttänyt tapahtuvan, päätettiin hepat seuraavana aamuna laittaa samaan tarhaan. Tosin se oli jo käynyt selväksi, että ei ruunista ainakaan heti ylimpiä ystävyksiä tullut, sillä Ilo ei ollut tippaakaan kiinnostunut Rompusta - päinvastoin. Rompun seura ja lähestymisyritykset näyttivät vaan ärsyttävän sitä.

Seurasimme heppojen yhteiseloa kolme päivää. Noiden päivien aikana kävi selväksi, ettei pari ole toimiva. Ilo jahtasi Romppua ja Romppu väisti Iloa ehkä jopa liiankin helposti. Ilon ei tarvinnut paljoakaan lähestyä meidän ruunaa, kun se jo lähti juoksemaan rinkiä. Romppu vaikutti olevan koko ajan varpaillaan eikä oikein kyennyt rentoutumaan. Haavereita ei sattunut, mutta kolmantena päivänä päätettiin kuitenkin erottaa hevoset toisistaan. Kukaan ei halunnut, että Romppu stressaantuu siksi, että toinen jahtailee sitä jatkuvasti.

Romppu on nyt sitten tarhassaan yksin, mutta vaikuttaa silti ihan tyytyväiseltä. Onhan siinä muita hevosia ympärillä ja säännöllisesti käymme maastoilemassa tutun tamman kanssa, ehkä se riittää. Laumaan Romppua ei laidunkauden ulkopuolella voi laittaa. Sitä on yritetty, mutta turpiin tuli. Useita muitakin epäonnistuneita tarhauskokeiluja on takana myös. Tällä hetkellä kaikkein stressittömintä on, että Romppu on itsekseen.

Tätä se hevosen omistajan elämä on, kompromisseja... Sitä niin mielellään soisi hevoselleen täysin luonnonmukaiset olosuhteet, joissa se voisi toteuttaa lajilleen tyypillistä elämää. Mutta aina se ei ole mahdollista.

Kahdesta pahasta on valittava se pienempi paha.

1 kommentti:

  1. Ei ole helppo sopeutua vieraan seuraan hevostenkaan ☺
    Kivaa viikonloppua Sinulle Amalia ♥

    VastaaPoista