Kovalevy täyttyy

Aikuisen elämässä on kovin paljon muistettavaa. Toisinaan tuntuu siltä, että sitä on aivan liikaa! Kovalevy täyttyy kiihtyvää vauhtia...


Se kun ei riitä, että muistan omat menoni ja aikatauluni, vaan on muistettava myös muiden perheenjäsenten menemiset ja tulemiset. Muistamista riittää, kun on lasten lisäksi vielä lemmikkejäkin. Koiria on muistettava ulkoiluttaa riittävästi ja ruokkia myös päivittäin, totta kai. Vanhan koiran tassujen terveydentilaa on muistettava seurata. Koirat on myös madotettava säännöllisesti ja hevosen madotuskin tulisi muistaa. Hevonen on lisäksi muistettava kengittää 6-8 viikon välein ja kerran vuodessa on muistettava tilata eläinlääkäri paikalle raspaamaan hevosen hampaat ja antamaan tarvittavat rokotukset. Omatkin hampaat tulisi muistaa tarkistuttaa riittävän usein, lasten hampaista nyt puhumattakaan. On muistettava käydä kerran vuodessa optikolla ja uusia reseptit ja käyttää lapsiakin optikolla. Lääkkeet allergiaan ja hypotyreoosiin on muistettava ottaa ajallaan ja lapsiakin on muistutettava D-vitamiinin ottamisesta, allergialääkkeistä, antibiooteista ja mistä milloinkin, vaivasta riippuen. Lapsia pitäisi muistaa muistuttaa myös hampaiden pesusta, liikuntavarusteiden mukaan ottamisesta, läksyjen teosta ja kokeisiin lukemisesta. Joskus jopa kouluun lähtemisestä! On muistettava tyttären laulutunti. On muistettava lasten sosiaaliturvatunnukset, puhelinnumeroita, salasanoja ja käyttäjätunnuksia. Lasten syntymäpäiviä ei sovi unohtaa ja kummilasten ja veljen lasten syntymäpäivätkin olisi hyvä muistaa. Äitiä, anoppia ja appiukkoa on muistettava myös onnitella merkkipäivinä ja ystävien muistaminen olisi myös paikallaan. Veljeä unohtamatta! Työpaikalla on muistettava sovitut tapaamiset ja deadlinet. Töissä pitäisi muistaa myös asiakkaiden nimet ja mistä yrityksestä kukin on. Yksityispuolella on muistettava lasten vanhempainillat, tarksvärkkipäivät, liikuntapäivät, hammaslääkärit ja terveystarkastukset. On muistettava lasten luokat ja opettajat, ainakin luokanohjaajan nimi olisi hyvä olla muistissa. Kaupassa on muistettava, mitä kaikkea kaapista puuttuikaan. Lasten vaatteiden kunto on muistettava tarkistaa pari kertaa vuodessa ja on ostaa tarvittaessa uutta pieneksi jääneiden tilalle. Autoakaan ei saa unohtaa, ainakin polttoainemittaria pitäisi muistaa seurata, jotta tankki ei pääsisi tyhjäksi huomaamatta. Öljyäkin on muistettava tilata ja lukea vesimittari. Kukat on muistettava kastella vähintään kerran viikossa ja mökki on muistettava laittaa talviteloille.


Muutakin muistamista varmasti on, mutta enpä nyt muista että mitä... 


Toisinaan pelkään, että kovalevyni poksahtaa. Jonain päivänä niin todennäköisesti käykin. Löydätte minut sen jälkeen jostain kaupungin kaduilta, joita harhailen kuin zombie, etsien omaa päätäni ja eilistä päivää.


Unohtumatonta päivää kaikille!

Käsitöiden lumoissa

Ulkona on sää mitä kaunein, mutta pihatyöt eivät enää huvita. No sen verran niitä olen tehnyt, että leikkasin tänään nurmikon, toivottavasti viimeistä kertaa tänä syksynä, ja siistin hieman kukkapenkkejä. Sen jälkeen siirryin takaisin ompelukoneen ääreen...

Innostuin taas vaihteeksi ompelemaan pussukoita ja tekemään tilkkutöitä. Joulu minulla on jo mielessä, ja joululahjat... On mukavaa antaa lahjaksi jotain itse tehtyä. Ja samalla kun ompelee lahjoja, tulee tehtyä jotain itsellekin. Oman sohvan nurkkaan ompelin uuden tyynyn:

Oranssi ei varmastikaan ole mikään trendikäs väri tällä hetkellä sisustusmaailmassa, mutta siitäpä minä vähät välitän. Voin kyllä ihailla lehtien sivuilta ja blogeista vaaleita sisustuksia, mutta itse en pystyisi sellaisen keskellä elämään. Väriä pitää olla!!! Silloin tunnen oloni kotoisaksi.

Sain hyvältä ystävältäni lahjoituksena ison kasan kankaita ja niitä olen hyödyntänyt seuraavissa kuvissa olevissa pussukoissa. Isot pussukat lähtevät lahjoiksi, tuon pienen tetra-pussukan pidan itselläni. Nuottiavain-kuviolla varutettu pussukka on tehty kankaasta, jonka löysin Eurokankaan palalaarista. Sekin lähtee lahjaksi.

Ja sitten niitä tilkkutöitä... Haluan viimein eroon vuosia laatikoissani pyörineistä kankaista, joiden joukossa on joitakin inhokkejakin, kuten esim. tuo vaalea kangas, jossa on vaaleansinistä ja vaaleanpunaisia kukkia. Ostin tuota kangasta joskus 20 vuotta sitten keittiöön verhokankaaksi, mutta se ei sopinut sinne silloin eikä se sovi meillä mihinkään muuallekaan. Niinpä olen hyödyntänyt sitä muuten. Kuvissa olevat kassit on siis tehty lähes 100% kierrätyskankaista. Ainakin tuo puna-valkea kassi lähtee lahjaksi, farkkukassin kohtalo on vielä avoin.

Jotain olen vähän neulonutkin. Kynsikkäistä jäi niin paljon lankaa jäljelle, että tein itselleni vielä sormikkaatkin. Lisäksi valmistumassa on lapaset samoista langoista kuin sormikkaat.

Mutta tässä kuva sormikkaista, ohjeen, josta otin hieman osviittaa silmukkamääriin, löysin netistä. Ohje oli Seitsemälle Veljekselle, mutta nämä on siis neulottu Nallesta.

Ystäväni pojalle neuloin 12-vuotislahjaksi sukat Seitsemästä Veljeksestä Novitan perusohjeella. Sukkien koko on peräti 43, poika kun on erityisen pitkä ikäisekseen - ennusteiden mukaan kasvaa lähes kaksimetriseksi hujopiksi. Sukat olivat mieleiset ja sopivat, joten neulominen kannatti.

Lisää pussukoita ja tilkkukasseja on luvassa ja iltaisin myös neulepuikot heiluvat TV:n ääressä. Mutta jossakin vaiheessa tiedän kyllästyväni ompeluhommiin ja sitten on taas aika korjata ompelukone pois työpöydältä ja sulloa kankaat kaappiin. Mistä seuraavaksi innostun, on vielä arvoitus.

Se onkin aika mielenkiintoista, kuinka tuo innostus aina tulee ja menee... Joskus saatan soittaa vaikka pianoa viikon jokaisena iltana, ja sitten menee helposti parikin kuukautta ilman että edes kosken koko soittimeen. Sama juttu on ompelun, askartelun ja maalaushommien kanssa. Välillä niitä huvittaa tehdä ja välillä ei. Ainoa harrastus, josta jaksan innostua jollakin tasolla joka päivä, on hevosen hoito ja ratsastus. Toisaalta, siitä onkin pakko innostua, koska sitä hevosta ei voi työntää kaappiin odottamaan parempia päiviä kuten kankaat ja langat voi... Toisaalta en haluaisi niin tehdäkään, koska saan paljon energiaa hevostelusta. Heppa on ollut niin hyväntuulinen ja tyyni, vaikka laidunkausi onkin jo päättynyt, että sillä on ollut ilo ratsastaa. Muutenkin meillä synkkaa nykyään todella hyvin, alkuvuosien vaikeuksien jälkeen. Ehkä nyt sitten lopulta olemme oppineet tuntemaan toisemme ja toistemme tavat ja luottamusta on löytynyt puolin ja toisin. Hyvä niin!

Mutta nyt on lähdettävä ottamaan hieman välipalaa, sen jälkeen ompelen vielä jonkin aikaa ja poika saa käydä ostamassa kaupasta hilloa. Illalla pidämme lettukestit!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Sitä sun tätä

Vaikka ulkona olisi hellettä, meillä on töissä usein niin kylmä ilmastoinnin vuoksi että joudun istumaan siellä pitkähihainen paita päällä. Talvella varaan lisäksi mukaan villatakin ja käsineet, koska kylmin sormin on ikävää naputella tietokonetta.

Kynsikkäät, joita olen tähän asti töissä pitänyt, ovat olleet melkoisen paksut turjakkeet. Siksi neuloinkin itselleni toiset ohuemmasta langasta (Novitan Nalle).

Vielä en ole testannut kynsikkäitäni, mutta huomenna ajattelin ottaa ne töihin mukaan. Vaikka tuskin niille aivan vielä käyttöä on!

 

Kynsikkäät sain neulottua iltapuhteina TV:tä katsellessa. Eräänä iltana innostuin myös hieman maalailemaan, vaikka ulkona onkin ollut niin lämmintä, ettei askartelu ja sisähommat ylipäätänsäkään ole oikein napanneet.

Maalasin saviruukun ystävälleni lahjaksi. Ruukkuun istutin pihalta kaivamani malvan taimen. Alla kuva ruukusta pohjamaalauksen jälkeen:

Pohjamaalin kuivutta maalailin ruukkuun malvankukkia. Käytin akryylivärejä ja hyvin niillä ruukun maalaus onnistuikin. Olen myös tyytyväinen kukkiin, jotka sain taiteiltua, vaikka esim. Maten (Ruusuntuhkaa-blogi) kukkien rinnalla malvani kyllä kalpenevat... Mutta ei se mitään.

Alla muutamia kuvia ruukusta eri puolilta:
 

Vintiltä löytyi muutamia muitakin saviruukkuja, maalaan varmaankin ne kaikki, jollakin aikataululla. Ensin odotan helteiden päättymistä, koska ne ovat nyt nuuduttaneet minut aivan täysin. Niin ihanaa kuin kesä ja auringonpaiste ovatkin, niin pääni ei vaan kestä helteistä keliä kovin pitkään. Jos voisi olla mökillä kaiken aikaa, järven rannalla, niin sitten olisi eri juttu. Mutta täällä kaupungissa helle on kyllä tuskaa, ainakin minulle. Tosin onhan se hyvä syy löhöilyyn ja laiskotteluun... Riippumatossa olenkin tänäkin viikonloppuna pötkötellyt ja se on kyllä NIIN mukavaa...

Tässä turinat tällä kertaa. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

 

Eläinlääkärissä taas

Herra  C, 10-vuotias saksanpaimenkoiramme, kävi eilen eläinlääkärissä. Edellinen käynti oli viime syksynä, kun koiralta murtui varvas. Nyt oli käynnin syynä kutiseva iho, jokakesäinen riesa. Toivoimme niin kovin, että tänä kesänä ihottumaa ei olisi tullut, mutta niinpä se taas kerran iski kyntensä koiraparkaamme...


Ihottuman syynä on se, että esim. uidessa koiran kastunut iho ei pääse paksun turkin alla kuivumaan, vaan hautuu ja siten iholla oleville bakteereille muodostuu otolliset olosuhteet riehaantua ja aiheuttaa tuo kutiseva, ikävä ihottuma. Iholle tulee pieniä punaisia näppylöitä, jotka puhkeavat ja sitten rupeutuvat. Kutina on kova. Vaivan voisi ilmeisesti välttää sillä, että ei antaisi koiran uida, mutta eläinlääkärinkin mielestä olisi julmaa kieltää koiralta asia, josta se niin kovasti tykkää. Herra C:hän on aina ollut innokas uimari ja tänäkin kesänä se on käynyt uimassa, vaikka ei enää aivan niin innokkaasti kuin vielä vuosi sitten. Turkin hoitokaan ei auta riittävästi: olemme harjanneet Herra C:n turkkia monta kertaa viikossa (ja aina vaan karvaa lähtee...)  jotta iho hengittäisi paremmin, sekä leikanneet saksilla pahimpia takkuja ja huopuneita karvakasoja pois, mutta siitä huolimatta ihottumaa ei onnistuttu välttämään. Herra C inhoaa turkin hoitoa yli kaiken, joten melkoista showta tuo harjaaminenkin on ollut... Yhden on pidettävä koiraa paikallaan, kun toinen harjaa. Epäilen, että harjaaminen aiheuttaa koiralle jossain määrin kipua, ei se muuten sitä niin kovasti yrittäisi vältellä. Mistä tuo kipu sitten johtuu, sitä en osaa sanoa. Ehkä selkärangan rappeumasairaudesta, spondyloosista? Sekin vaiva on nyt edennyt: eläinlääkäri taivutti takajalkojen tassuja taaksepäin, normaalisti tassun pitäisi välittömästi palautua normaaliasentoon. Viime syksynä palautuminen tapahtui hitaasti, nyt sitä ei tapahtunut enää ollenkaan... Eli takajalkojen halvausoireet ovat pahentuneet. Jos huonosti käy, niin joku päivä koira ei enää kävele ollenkaan. Sitten on viimeistään viimeisen matkan aika.


Mutta sitä emme vielä sure, vaan hoidamme nyt tuota ihottumaa. Herra C sai kuukauden mittaisen antibioottikuurin ja kortisonia. Sillä vaiva lähtenee, toivottavasti. Riippuu vähän näistä loppukesän keleistäkin. Helteet pahentavat vaivaa.


Surettaa ja harmittaa tuon koiran vaivat, mutta muu ei auta kuin yrittää hoitaa eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Päivä vain ja hetki kerrallansa, näin mennään Herra C:n kanssa. Se on kuitenkin jo selvää, että Herra C on jo elämänsä ehtoopuolella ja kunto voi romahtaa ihan milloin vain.


Mutta surraan sitä sitten kun niin käy.

Uusi huussi valmistuu...

Tänä kesänä saimme viimein mökille uuden huussin. Ekovessa ei ole vielä täysin valmis ja mm. sisätilojen panelointi jätetään ihan suosiolla ensi kesään, mutta tärkeintä onkin se, että huussi on jo nyt käytettävissä.

Olen NIIN tyytyväinen tähän uuteen vessaan... Tässä muutamia kuvia rungon rakennusvaiheista:

Seuraavassa kuvassa vessassa on jo katto ja ulkoverhous paikoillaan sekä ovi pohjamaalattuna. Tämän pidemmälle emme ole rakennusta vielä saaneet, mutta vielä tämän kesän aikana huussi on kyllä tarkoitus maalata - väri on vielä arvoitus... Jokaisella perheenjäsenellä on väristä on näkemyksensä emmekä ole vielä päässeet siitä yksimielisyyteen. Onko ehdotuksia???

Ja tässä yksi kuva huussin sisältä. Kuten sanottu, huussi on vielä kesken, sisäseinät paneloidaan ja huussiin laitetaan pesuallas ja yläpuolelle pieni vesisäiliö (kuvassa tuo sininen pömpeli). Ja tietysti pyyhkeet ym. Kaikki aikanaan...
 

Sen verran olen käsitöitäkin ehtinyt tänä kesänä tekemään, että ompelin mökille pari pientä pyyhettä, ihan vain kangasvarastoani vajentaakseni. Ostin vuosia sitten vohvelikangasta, tarkoituksena oli askarrella niistä lasten kanssa heille omat pyyhkeet. No, sehän sitten jäi. Sinisen vohvelikankaan jämistä syntyivät nämä höpsöt pikkupyyhkeet:
 

Virkkasin lisäksi mökille "vilupeiton". Juhannuksena kävi nimittäin niin, että saunan jälkeen minua paleli kovasti ja ennen nukkumaan menoa laitoin tupaan tulet takkaan. No, kun mies tuli tupaan, hän kauhistui ja totesi, että tupa on kuin sauna, ei hän saa nukuttua. Yö taisi mennäkin miehellä vähän levottomasti, minä sen sijaan nukuin somasti ihanassa lämmössä. Mutta koska haluan tietysti myös mieheni nukkuvan yönsä hyvin, päätin olla lämmittämättä takkaa enää yhtä innokkaasti. Jos paleltaa, vedän päälleni tämän Nalle-langoista virkatun peiton ja niin sopu säilyy:

 

Loma lähenee jo loppuaan, mutta onneksi kesä ei pääty vielä. Aurinoista elokuuta kaikille!

 

Voihan tarhatyräkki!

Kukkapenkkiä kitkin illan hämärässä
käsin paljain - oli hanskat taas ties missä.
Tarhatyräkkiä nypin penkistä sieltä,
pois kauniimman syyskaunosilmän tieltä.

Joku hius tai mikä lie siinä sitten naamaa kutitti,
sitä pariinkin kertaan käsi likainen pyyhkäisi.
Jotain kummaa silmäkulmassa tunsin, kuin liimaa
- ihmettelin hetken, että mikä nyt piinaa.

Mutta työn touhussa asia unohtui ja jatkoin kitkemistä vielä tuntia monta,
eikä olo tuntunut yhtään hontelolta.
Vaan aamulla kun peiliin vilkaisin oli näky mitä hirvein:
vasen silmä kuin moukaroitu nyrkein.
Iso kellukka pullisteli poskipäässä,
ja silmän yläpuoli ja luomi olivat myös paisuksissa.
Nahkaa kuumotti ja kihelmöitsi,
mietin mikä oli se ötökkä joka minuun myrkkynsä pisti.
Mäkäräinenkö kenties vai polttiainen,
tuskin kuitenkaan ampiainen?

No ei auttanut vaivaan edes antihistamiini
ja kun turvotus jatkui, tuli mieleen ajatus fiini:
syypää ei ollutkaan ötökkä vaan maitiaisneste tarhatyräkin,
sepä olikin myrkky voimallisin!
Poltti ihon, nyt se jo hilseilee
ja edelleen nahkaa kirvelee.
Vaikka turvotus on poissa en Bepanthenia säästä,
vaan sitä edelleen lykkään iholle vähän päästä.

Kurjaa muotoani kun peilistä katselen,
tarhatyräkkiä pahalla muistelen.
Mutta olihan tämä opetus: ensi kerralla hanskat käteen laitan,
ennen kuin tyräkin maasta taitan. 

 

Mökin laittoa

Kesämökillä riittää tekemistä yhä. Mökin edustalle tuleva laatoitus on yhä kesken, koska emme voineet jatkaa sitä ennen kuin rantaan menevät portaat ovat valmiit. No, ne on nyt tehty ja hyvät niistä tuli, kiitos kätevälle isännälle!

Rakennustöiden ohessa saimme seurata "pornonäytöksiä", sillä neiti E:llä on juoksuaika, ja vaikka Herra C on leikattu uros, jaksoi se silti innostua asiasta:

Miehen rakennellessa minä olen keskittynyt pihatöihin. Olen tasoitellut ajotietä pihaan ja istuttanut kasveja, mm. yhden pihlajan tien varrella olevien kivien joukkoon. Tässä muutamia otoksia pihasta:

Vähän sisustustakin olen mökillä laitellut: ompelin jo talvella löytämästäni kankaasta seinävaatteen, jonka nyt sitten lopulta sain ripustettua saunan eteiseen. Aihe on talvinen, mutta sininen väri sopii muuhun sisustukseen ja toisaalta, jos on kuuma kesä, niin talvinen aihe kuumassa pukuhuoneessa ehkä viilentää mukavasti...

 Lisää mökkipuuhista myöhemmin!