Sivun näyttöjä yhteensä

27.12.2013

Miniatyyriostoksia ja joulutunnelmia

Ennen joulua sain Doloresin nettikaupasta tilaamani mieleisen paketin:















Huvittelin sitten asettelemalla ostamiani miniatyyrejä sekä Susivuoren mökkiin että Villa Kumpulaan. Ensimmäisenä paikkansa löysi sininen maustehylly. Asensin hyllyn päälle seinäkellon, joka on askarreltu vanhasta napista ja tietokoneprintistä.


Susivuoren mökin keittiöön löysi tiensä myös sininen kuivausteline:

 Susivuoren mökin alakerran olohuoneeseen laitoin ledilampun. Tähän tulee siis oikea valo. Lamppu oli aika hinnakas, mutta minun oli aivan pakko ostaa edes yksi tuollainen pikkuruinen lamppu...

Hattuhylly päätyi Villa Kumpulaan.















Hyllyn paikalla oven ja ikkunan välissä oli aiemmin pyöreä peili ja pieni valkoinen lipasto. Nämä tavarat vaihtoivat nyt majapaikkansa Susivuoren mökkiin. Peili päätyi Justiinan kamariin ja lipasto Justiinan olohuoneeseen vanhanaikaisen puhelimen alle:
















Justiinan seinällä aiemmin roikkuneen peilin laitoin Villa Kumpulaan Annan ja Antin makuuhuoneeseen. Sinne päätyi myös puuvalmis senkki, joka on jossain vaiheessa maalattava.















Miniatyyrien kanssa puuhastelu oli hauskaa. Myös joululomalle jääminen oli mukavaa ja lähdin perjantaina työpaikalta iloisin mielin. Aatonaattona se sitten iski jälleen: päänsärky. Ja pakko on sanoa, että tuo kirottu päänsärky pilasi jouluni ja koko lomani. Päätä särki helvetillisesti sekä aatonaattona että aattona eikä se ole kokonaan hellittänyt vieläkään. Otin aatonaattona särkyyn 800 mg ibuprofeiinia, sitten pari kertaa 500 mg Para-Tabsia sekä lopulta Panacodia, joka selätti pahimman säryn, mutta aiheutti aaton vastaisena yönä kammottavan pahoinvointikohtauksen. Sydän hakkasi, korvissa humisi ja oksensinkin pari kertaa. Olin ottanut Panacodia iltapäivällä ja 6-8 tuntia lääkkeen ottamisen jälkeen, kun lääkehuurut olivat haihtuneet, olin ottanut yhden saunaoluen ja yhden lasillisen viiniä; liekö pahoinvointi sitten tullut tästä lääke-alkoholi-coctailista? Todennäköisesti. Sainpahan opetuksen, en enää milloinkaan ota pientäkään määrää alkoholia vuorokauteen, jos olen joutunut ottamaan Panacodia tai muuta kolmiolääkettä!!! Niin kammottava oli se yöllinen pahoinvointikohtaus - olin varma, että nyt tuli lähtö. Onneksi olin väärässä.

Myös jouluaattona jouduin turvautumaan em. särkylääkkeisiin. Tällä kertaa tosin jätin viinit ym. juomatta ja pahoinvointia ei onneksi enää tullut. Särkylääkkeiden lisäksi olen hakenut apua Voltarenista, venyttelystä ja hartiajumpasta ja jonkin verran apua niistä on kai ollutkin. Tänään neiti J kävi hieromassa ja uskon, että huomenna olo on parempi kuin juuri nyt - tänäänkin olen joutunut ibuprofeiinia popsimaan. Kyllä on pirullinen vaiva tämäkin. Näköjään hartiajumppaa pitäisi vaan jaksaa ja jaksaa tehdä, monta kertaa viikossa... Tauot kostautuvat, samoin liika istuminen.

Mutta jos särkyä ei huomioida, voin sanoa joulun menneen mukavasti ja rauhallisesti. Aaton olimme kotona oman perheen kesken ja joulupäivänä kävimme tervehtimässä äitiäni. Äidin luona kaipasin isääni. Meillä oli tapana joka joulu soittaa yhdessä joululauluja, mutta nyt ei ollut ketään, kenen kanssa soittaa. Kotona pimputtelin sitten itsekseni pianoa. Tarkoitus oli virittää viulukin, mutta en saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja tartuttua viuluun. Ehkä taas jonakin päivänä, lupasinhan isälle, että soitan sitä aina välillä. Mutta juuri nyt en siihen kykene.

Hieman tässä joulun aikaan harmitti taas kerran sekin, että osa lasten kummeista ei muistanut tenavia edes joulukortilla tai tekstiviestillä. Mutta eipähän näitä tiettyjä kummeja tunnu muutenkaan meidän perheen lapset kiinnostavan eikä yhteydenpito ylipäätänsäkään... Mutta onneksi jokaisella lapsellamme on vähintään yksi esimerkillisen ihana kummi tai kummipariskunta! Lämmin kiitos heille kaikesta, mitä he ovat kummilastensa hyväksi tehneet!

Vaikka oma jouluni meni vähän mynkään, niin se on hyvä, että lapset ovat olleet tyytyväisiä lahjoihinsa ja siihen, että ovat saaneet olla kotona kaikessa rauhassa ilman kiirettä mihinkään. Tuota kiireettömyyttä arvostan itsekin. En ole saanut oikeastaan mitään järkevää aikaiseksi, kunhan olen olla möllötellyt ja koettanut parannella itseäni. Yhden pienen neuletyön sain valmiiksi, nimittäin pipon miehelleni. Tällä kertaa piposta tuli miehen päähän sopiva:















Nyt olen vähän ihmeissäni lankavarastoni kanssa. Lankoja on vielä useita kiloja enkä tiedä, mitä niistä tekisin. Itse asiassa olen vähän kyllästynyt koko neulomiseen. Tänä syksynä on tullut tehtyä aika monta isohkoa neuletyötä ja uuden työn aloittaminen ei nyt vaan nappaa. Mutta kaipa nuo langat tulee ajan kanssa käytettyä pois. Uusia en ainakaan nyt lähiaikoina aio ostaa, vaikka kauppareissuilla käynkin usein hypistelemässä houkuttelevan näköisiä keriä...

Maa on täällä märkää ja mustaa, lumesta ei ole enää tietoakaan. Talon nurkalla kukkivat orvokit! Aivan uskomatonta. Tuntuu aivan siltä kuin olisi huhtikuu...

2 kommenttia:

  1. Nämä minijutut ovat käsittämättömän kauniita ja aidon oikean kokoisen näköisiä.
    Tiedän tuon päänsäryn turhankin tarkasti, josta olen kärsinyt noin 50 vuotta ja loppua ei näy, joskin jonkin verran iän myötä helpottanut. Olenkin sanonut, että migreenistäni voisin kirjoittaa pienen romaanin.

    Maa tääläkin on lumeton, mutta sitä kyllä vielä tänä talvena on tulossa:D
    Päänsärytöntä loppuvuotta SInulle ♥

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti olosi helpottaa pian. Mukavaa vuoden loppua ja ensi vuotta.

    VastaaPoista