Sivun näyttöjä yhteensä

15.12.2013

Pilkettä pimeään

Kun perustin tämän blogin, oli mieleni vielä aika synkkä. Siksi valitsin blogiinkin väreiksi aika tummia, jopa mustanpuhuvia, sävyjä. Nyt olo on kevyempi, eikä suru enää muistu mieleen päivittäin - kaipaus kylläkin, mutta se ei ole niin viiltävää ja tuskaista enää. Siksi halusin vaihtaa bloginikin sävyt toisenlaisiksi.  Vähän valoisimmiksi.

Räikeitä värejä kaihdan nykyään. Ehkäpä ei ole tarpeen räiskyä enää niin voimakkaasti kuin nuorena, eikä ole tarvetta samalla tavoin tulla huomatuksi. Tällä hetkellä maanläheiset ja harmooniset värit miellyttävät silmää.

Heijastimista, joita viime viikonloppuna värkkäsin oikein urakalla, tein kuitenkin värikkäitä. Tarkoitus oli, että samalla kun heijastin olisi turvallisuustekijä, se olisi myös jonkinlainen koriste. Tässäpä näitä tuotoksia:


Lapset ihastuivat hahmoheijastimiin. Olen käyttänyt niissä valmiita kangasmerkkejä, jotka ostin Lidlistä.

Kaikki heijastimet ovat kaksipuoleisia. Hahmoheijastimissa nurjalla puolella on heijastava ympyrä, muissa sama kuvio kuin etupuolella. Osa heijastimista jää omaan käyttöön, osa lähtee lahjaksi.

Eilen sain valmiiksi muutaman kortin lähipiirissä lähiaikoina olevia merkkipäiviä ja perhetapahtumia silmällä pitäen.

Sain valmiiksi myös jämälankapipon (lanka Nallea ja jotain vähän paksumpaa, ehkä Seiska Veikkaa). Tarkoituksena oli tehdä uusi pipo miehelle, mutta piposta tulikin hänelle liian pieni. Kumma juttu, sillä silmukkamäärä oli täsmälleen sama kuin edellisessä pipossa, jonka hänelle joitakin vuosia sitten neuloin... Luultavasti olen silloin käyttänyt paksumpia puikkoja, muuta selitystä en keksi. Hukkaan ei tämäkään pipo silti mene, sillä se sopii loistavasti sekä minulle että tyttärelleni:

Pikkiriikkisen olen mineillytkin. Heijastimia tehdessäni ompelin noitamummo Justiinalle takin. Väri on kamala: onko kukaan koskaan nähnyt kenelläkään vaaleansinistä villakangastakkia? Minä en ainakaan ole, mutta Justiina tekee mitä haluaa ja pukeutuu omien mieltymystensä mukaan... Enempi tämä takki kyllä muistuttaa aamutakkia, mutta samapa tuo. Pääasia, ettei mummelille tule vilu!

Mummelin makuukamariin ostin Tiimarin alennusmyynnistä kimaltelevan rasian, joka toimii jakkarana ja Justiinan aarteiden kätköpaikkana:

Tässä oli tämän viikon askartelut sun muut väkellykset. Viikko oli jostain syystä aika ryydyttävä, mutta jotain hyvääkin se toi tullessaan: eräs työasia, josta olemme odottaneet päätöstä jo toista kuukautta, ratkesi viimein meille positiivisella tavalla. Olen  koko syksyn stressannut tuon jutun vuoksi ja kun stressi perjantaina laukesi, olin aivan poikki. On se vaan kumma juttu, kuinka vati menee nurin heti kun jokin iso stressitekijä poistuu! Nyt olen jo elpynyt. Myös heppa alkaa elpyä yhteenotostaan toisen ruunan kanssa. Kävin eilen ratsastamassa eikä heppa tuntunut enää liiemmälti aristavan paikkojaan. Kankea se tosin oli ja "töyhötysenergiaa" tuntui maneesissa riittävän.  Muut hepat ja ulkona jyristelevä traktori antoivat kivasti hepalle aihetta pöljäilyyn! Mutta ihan hyvin meillä silti meni, teimme vähän jumppaa käynnissä ja otimme pieniä ravipätkiä. Samalla tuli testattua uudet kuolaimet, jotka hepalle ostin. Hyvin tuntuivat toimivan!

Tänään leivottiin lasten kanssa pipareita. Joulu lähestyy minuutti minuutilta... Mukavaa kolmatta adventtia!







2 kommenttia:

  1. Hienoja heijastimia ja tuiki tarpeellisia!
    Nätit kortit;D

    VastaaPoista
  2. Heijastimet ovat hienoja ja kaikille niin tarpeen. Tuon pipon värit ovat hyvin sointuvat yhteen joten varmasti sille käyttäjä löytyy!

    VastaaPoista