Murtunut varvas

Herra C:n kävely on ollut vaikeaa viime maanantaista lähtien. Luulin, että ongelmat johtuvat kipeästä selästä (koirallahan on siis spondyloosi) ja annoin koiralle kipulääkettä toivoen sen auttavan vaivoihin. Auttoihan se jonkin verran, mutta ei riittävästi.

Torstaina tytär huomasi, että koiran oikea takatassu on turvoksissa. Tarkka tyttö! Tiesin heti, että vika on nyt tassussa eikä selässä. Ehkä kynsitulehdus? Soitin heti eläinlääkärille ja perjantaina herra C tutkittiin ja tassu kuvattiin.

Uloimmasta takajalan varpaasta löytyi murtuma. Varpaan 3. luu kynnestä katsottuna (nuljuluu?) oli mennyt aivan säpäleiksi. Eläinlääkärin mukaan hoitovaihtoehdot olivat 1) jalan lastoitus (mitä hän ei suositellut), 2) varpaan amputaatio (mitä hän suositteli) ja 3) kipulääke ja lepo (lääkärin mielestä eettisesti arveluttava vaihtoehto).

Koska herra C on jo pian 10 v. ja sillä on spondyloosin aiheuttamia halvausoireita takajaloissa, tuntui amputointi arveluttavalta vaihtoehdolta. Kuinka se vaikuttaisi koiran tasapainoon ja kävelyyn? Entä kuinka leikkaushaava paranisi, kun koira ei ole iholtaankaan terve? Tulisiko siihen infektio, antaisiko koira ylipäätänsä haavan olla rauhassa? Kaulurin käyttö ei C:n kanssa ole koskaan oikein onnistunut, sillä koira törmäilee sen kanssa niin, että ei meinaa itsekään pysyä pystyssä, huonekaluista puhumattakaan... Pelkään, että koira kaulurin kanssa töhöttäessään loukkaa vaan itsensä pahemmin.

Koska eläinlääkäri ei suositellut lastoittamistakaan, päädyimme vaihtoehtoon c eli siihen "eettisesti arveluttavaan" hoitoon. Koira saa tujun annoksen kipulääkettä ja sen lisäksi pidämme sitä mahdollisimman paljon levossa. Nyt vain toivotaan, että murtunut luu luutuu ja tassu paranee. Uudet röntgenkuvat voi ottaa 4 viikon kuluttua.

Koiran lopettaminenkin kävi mielessä, mutta koska C on nyt kivuton ja pirteä, päätimme odotella paraneeko varvas vai ei. Jos se ei parane, niin sitten on mietittävä hoito uudelleen.

Onko muilla kokemusta tämmöisistä tilanteista? Millaisiin ratkaisuihin olette päätyneet?

Koen että päätösten tekeminen vanhenevan koiran hoidosta on todella raskasta. Jos herra C olisi nuori ja luustoltaan terve, lihaksikas koira, emme olisi epäröineet amputaation kanssa. Nyt se kyllä arveluttaa, koska koira ei muutenkaan (todennäköisesti) enää vuosia ilonamme ole. En haluaisi amputaatiolla lisätä koiran kärsimysten määrää enkä hankaloittaa sen kävelyä entisestään. Toisaalta, jos murtuma ei luudu ja tassu on aina vaan kipeä, onko kipulääkkeen jatkuva syöttäminenkään sitten järkevää? Kuinka koiran elimistö sen kestää?

Vaikeita kysymyksiä ovat.