Sivun näyttöjä yhteensä

25.11.2014

Helmeilyä

Löysin kätköistäni eräänä päivänä vanhan seinäkalenterin ja päätin heittää sen pois. Otin kalenterista talteen kierreselän, eli pari kappaletta kiemuralle taivutettuja rautalankoja - en oikeasti tiedä, millä nimellä niitä pitäisi kutsua, mutta tarkoitan siis niitä metallisia juttuja, jotka pitävät kierreselkäisiä kalentereita, vihkoja ym. kasassa.

Aluksi tarkoitus oli heittää kierreselät metallinkeräykseen. Sitten keksin, että niistähän voisi taivutella jotain hauskaa. Kierreselistä, ohuesta rautalangasta ja helmistä syntyivät nämä sydämet ikkunoihin koristeeksi:











































Sydänkoristeiden kuvaaminen oli aika hankalaa, koska taustalla on ikkuna. Mutta ehkä kuvista saa jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä kierreselistä syntyi... Oikeasti sydämet ovat paremman näköisiä kuin näissä kuvissa.

Innostuin sitten näpertelemään helmistä itselleni myös muutamat korvakorut. Punaiset korvikset ovat "joulukorvakorut", isot pallukat on huovutettu ja ne näyttävät aivan joulupalloilta... Vihreät ja siniset korvikset on tehty muovi- ja lasihelmistä.














































Näpertely on mukavaa... Tällä hetkellä pöydälläni on huovutusvillaa ja huovutusneuloja. Olen huovutellut piparkakkumuottien avulla muutamia sydämiä ja yhden piparikuvion. Tarkoitus on tehdä näistä huovutetuista kuvioista joulukoristeita - ja harjoitella samalla neulahuovutusta, joka on vielä minulle aika uusi juttu.

Jossain vaiheessa pitäisi myös saada valmiiksi taulu, jonka olen luvannut työkaverilleni tupaantuliaislahjaksi... Oi voi. Käsityöt ja askartelu vievät mennessään eikä maalaamiselle meinaa löytyä aikaa. Siihen pitää keskittyä niin paljon että uuden työn aloittaminen tai keskeneräisen jatkaminen on vaikeaa. Maalaamista ei voi tehdä samalla kun katselee TV:tä eikä myöskään silloin, jos on väsynyt tai päätä särkee. Näitä pieniä askartelujuttuja ja käsitöitä sen sijaan voi. Mutta jospa se maalauskin valmistuisi vielä tämän vuoden puolella!

Kaamoksesta huolimatta olen ollut hyvällä tuulella. Edes käynnissä olevat YT-neuvottelut eivät ole minua masentaneet. Tulee mitä tulee, sen mukaan mennään! Hepan kanssa on mennyt loistavasti ja erityisen innoissani olen uudesta satulavyöstä, jonka ostin äskettäin. Se oli aivan SAIRAAN kallis, peräti 155 euroa, mutta on kyllä hyvä! En kadu tätä hankintaa. Iloinen olen myös siitä, että Herra C:n murtunut varvas alkaa parantua. Koira ei enää onnu vaan juoksee ja loikkii ja on täynnä virtaa ja elämäniloa! Vielä pitäisi kuitenkin malttaa vähän levätä. Viikonloppuna aloitamme lenkit hyvin, hyvin varovasti... Katsotaan, miten jalka kestää.

Ja lopuksi terveisiä äidille: tulemme kyllä pian taas sinua katsomaan! Olet rakas!

1 kommentti: